"Never Mind the Copenhagenissa lavalle nousee inspiroituneita ihmisiä, jotka tekevät vähähiilistä bisnestä ja, joilla on siitä painavaa sanottavaa. Nyt ei näperrellä eikä viilata päästövähennyksiä, vaan osoitetaan, että vähähiilisen yhteiskunnan rakentaminen on liiketoiminnan suurin mahdollisuus juuri nyt. Kööpenhaminan ilmastokokouksessa ei saatu sovittua päästövähennyksistä, joten tehkäämme maailmasta vähähiilinen liiketoiminnan johdolla."
Todellakin, seminaarissa kuultiin innostuneita puheenvuoroja siitä, kuinka ekologinen kriisi luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Ilmasto-ongelmat freimattiin loistavana mahdollisuutena talouskasvulle.
Onkohan tämä kuitenkaan järkevä suunta? Jos haluamme ratkaista luonnollisen ympäristön katastrofeja (ja vähentää kulutushysteriaa), tuskinpa siihen auttaa nykyisen "uusi teknologia - uusi tuote - muotoilu/brändäys - myynti - kulutus" -syklin vahvistaminen.
Tiedän, että Demosin parissa on paljon ajattelua, joka on ristiriidassa tämän syklin kanssa. Sitä vain on hurjan vaikea yhdistää yhteistyöhön yritysten kanssa, joita ohjaa kasvun ideologia. Yritykset voivat kyllä ostaa "ekosähköä" ja viilata yksittäisistä tuotteistaan hieman luontoa vähemmän kuormittavia, mutta harvoin ne suostuvat luopumaan myynnin kasvusta.
Iloisena poikkeuksena seminaarissa esiintyi Markku Jussila, jonka perustama kuinoma.fi tarjoaa käyttäjilleen mahdollisuuden tavaroiden pienimuotoiseen, keskinäiseen vuokraamiseen. Hänen mukaansa palvelun menestymistä mitataan ostamatta jääneiden uusien tavaroiden määrällä.
Tämä on todellakin mielenkiintoista ja osoittaa, miten vaikea jopa ympäristöihmisten on päästä irti kasvuajattelusta. Kiitos tästä kommentista, se antoi minulle paljon ajateltavaa, koska itsekin olen toiminut ja suunnittelen toimivani yritysten ympäristökonsultoinnin alalla. Olen miettinyt, miksi työ tuntuu kuitenkin epämotivoivalta kaikista sinällään hyvistä saavutuksista huolimatta. Esim. eräässä yrityksessä sain aikaan huomattavaa materiaalitehokkuuden paranemista ja jätteiden vähentymistä mutta samaan aikaan tuotannon kasvaessa materiaalivirrat ja sähkönkulutus absoluuttisesti kasvoivat. Olen nyt yhä enemmän kallistumassa siihen suuntaan, että vaikka materiaalitehokkuuden parantaminen sinänsä on hyvä juttu, niin se voidaan jättää insinööreille :-) ja ympäristöjärjestöjen, ympäristöasiantuntijoiden ja Demos Helsingin kaltaisten ajatuspajojen kannattaisi suunnata voimavaransa kasvupakon kyseenalaistamiseen ja todellisten vaihtoehtojen pohtimiseen.
VastaaPoistaTietysti, jollakinhan meidän ympäristöihmistenkin pitää elää eikä kasvun kritisoimisesta makseta mitään...
VastaaPoistaKasvupakosta luopuminen on oikea suunta, mutta toisaalta on kohtuutonta vaatia yksittäisiä yrityksiä toimimaan omaa selviytymistään vastaan. Jos kustannukset nousevat tuottoja korkeammiksi, yritystoiminta loppuu. Erityisesti pienet yritykset tippuvat pelistä nopeasti kasvun loppuessa, koska kustannuksien nousu jatkuu vääjäämättä.
VastaaPoistaPidemmällä tähtäimellä lienee hyödytöntä, jos kaikki asenneympäristöltään terveemmät yritykset kuolevat ja markkinoille jäävät vain talouskasvun alttarille kaiken uhraavat pelaajat.
Itse näkisin hedelmällisempänä suunnan, jossa aloitetaan siitä, ettei yrityksissä kiristettäisi koko ajan vyötä ihmisten ja ympäristön kustannuksella sijoittajien tuottojen maksimoimiseksi. Muutos lähtee kuitenkin yksittäisistä yrityksistä, joiden täytyy pysyä "hengissä" tässä kasvua vaativassa ympäristössä. Pienin askelin, jokaisen omilla valinnoilla ja ympäristön pakotteet huomioimalla, saadaan yleensä se todellinen ja pysyvä muutos aikaan...