Degrowth käsitteenä ja liikkeenä, osa 2

Degrowthin määrittely on synnyttänyt verkostossa hyvää keskustelua, ja onkin paikallaan täsmentää aiempaa määrittelytekstiämme.

Degrowth on "symbolinen ase", joka mahdollistaa talouskasvun pakon ja talouden merkitysjärjestelmän ylivallan tarkastelun kriittisesti. Tämä on tärkeää, koska erinäisistä pitkäaikaisista kritiikeistä huolimatta taloutta ja talouskasvua ei kyetä merkitysten tasolla vieläkään yleisesti kyseenalaistamaan – päin vastoin, tilanne on vain huonontunut.

Kulttuurisen tason kritiikki ei kuitenkaan poista tarvetta ekologisesti ja sosiaalisesti tasapainoisen degrowth-talousjärjestelmän rakentamiselta. Tällainen järjestelmä on lähtökohtaisesti tasa-arvoinen, huomioi luonnollisen ympäristön eikä pakota jatkuvaan kasvuun.

Yhtä tärkeää on ajaa tämän päivän politiikkaan talouslaskua, jos ja kun ekologista ja sosiaalista hyvinvointia ei voida saavuttaa ilman talouskasvusta luopumista.

Tässä vaiheessa degrowth lienee siis hyvä määritellä kolmen tason käsitteeksi ja liikkeeksi:
1. Talouden kulttuurisen ylivallan kyseenalaistaminen ja pakeneminen taloudesta.
2. “Ei-kasvu”-talousjärjestelmän rakentaminen.
3. Talouslaskun ajaminen politiikkaan.

Kaikki kolme näkökulmaa ovat radikaaleja ja tukevat toisiaan. Ne vaativat myös käytännön toimenpiteitä. Talouden kulttuurista ylivaltaakaan ei kyseenalaisteta vain puheella, vaan on toimittava ainakin osittain talouden ulkopuolella.