Julkisen keskustelun puheasemat tasapainoon

Degrowth-keskustelua käydään Suomessa vielä täysin epäsuhtaisista, jämähtäneistä puheasemista, kuten mm. EK:n johtajan Jukka Koiviston kommenteista degrowth-piknikin yhteydessä voidaan todeta. Degrowth-liike joutuu perustelemaan itseään tavalla, joka vääristää julkisuudessa orastavaa keskustelua ja päästää muut osapuolet liian helpolla.

Koivisto toteaa: "Elämme hyvinvointiyhteiskunnassa Suomessa ja jos hyvinvointiyhteiskuntaa halutaan ylläpitää niin se edellyttää, että meillä on talouskasvua." Tällainen yksipuolinen tokaisu ilman perusteluja ei enää saa mennä läpi!

On vähintäänkin harhaanjohtavaa sanoa, että talouskasvua tarvitaan ylläpitämään hyvinvointiyhteiskuntaa. Kasvun varjolla on tuotettu viime vuosina, tietyn elintason saavuttamisen jälkeen jotain aivan muuta:

• Varallisuus kertyy harvoille, jopa Suomessa (esim. Tilastokeskus 2007 ja 2008), vaikka päinvastoin sen tasainen jakautuminen johtaisi hyvinvointiin (esim. Wilkinson ja Pickett 2009).
• Suuri osa työntekijöistä, myös Suomessa (esim. Tilastokeskus 2008), voi työssään pahoin; avaintekijöitä ovat kiire, stressi, tehostaminen.
• Tuottaja-kuluttajat (ent. kansalainen) rakentavat identiteettiään tuotteiden, palveluiden ja brändien varaan.
• Luonnon elinvoima ja jatkuvuus on monin paikoin tuhoutunut tai vaarassa tuhoutua (esim. Rockström et al. 2009).

Talouskasvua tarvitaankin talouskasvun itsensä vuoksi. Talouden pitää nousta, jotta julkinen talous pysyisi yksityisen perässä ja jotta voisimme maksaa velat ja täyttää osakkeenomistajien toiveet. Talouden pitää nousta, jotta voisimme kilpailla muiden nousevien talouksien kanssa. Talouden pitää nousta, jotta voisimme palkata muut huolehtimaan meistä ja läheisistämme kun emme itse töiltämme ehdi tai kykene.

Jatkuva talouskasvu, jos se ei pian muutu laadultaan radikaalisti erilaiseksi kuin nykyinen, on epätodennäköinen:

• Maapallo on rajallinen; talouskasvu on irtautunut materiaalisesta tuotannosta, mutta ei lähellekään tarpeeksi, jotta se mahtuisi planeetallemme (esim. Global Footprint Network).
• Teknologinen kehitys ei ole antanut viitteitä, että se ehtisi korjata tilanteen ajoissa muun muassa energiatuotannon osalta. Vähähiilistymisen sekä jätteenkäsittelyn ja muun kehityksen pitäisi olla hurjan nopeaa (esim. Jackson 2009).
• Jos edellyttäisimme (!), että talouskasvu tulee synnyttää elämää arvostavalla ja tasa-arvoisella tavalla, tuotanto ja sen kasvu kävisivät heti mahdottomaksi. Valtaosa tuotteista syntyy oloissa, joita suomalainen ei voi katsoa tuntematta häpeää.

Näistä lähtökohdista on hyvin kyseenalaista lopettaa keskustelu sanomalla, että talouskasvua tarvitaan hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Ensinnäkin on selvää, että vaihtoehtoja talouskasvun paradigmalle on vakavissaan vähintään pohdittava. Toiseksi, näyttää lupaavammalta pohtia hyvinvointia muun kuin talouskasvun näkökulmasta.

Jotta voimme rakentaa hyvinvoivaa yhteiskuntaa, nykyisten toimijoiden on tultava ulos poteroistaan. Lopulta on yhdentekevää nouseeko vai laskeeko talous milloin milläkin mittarilla, mutta ihmisten ja luonnon hyvinvointi niin meillä kuin muuallakin on turvattava mahdollisimman hyvin. Tähän vaaditaan rehellistä keskustelua.