Heidegger ja pako taloudesta

Olemme painottaneet tarvetta ”paeta taloutta”: tehdä kulttuurissamme tilaa talouden ulkopuoliselle ajattelulle ja toiminnalle.

Martin Heideggerin (1889-1976) filosofia tarjoaa mahdollisesti hedelmällisen tavan käsitellä tällaista murrosta. Hahmottelen nyt alustavasti degrowth-kontekstiin sopivaa näkökulmaa erityisesti Hubert L. Dreyfusin vuonna 1993 Heideggerista esittämien tulkintojen pohjalta.

Heidegger kritisoi atomiajan yhteiskuntaa, jossa ensisijaista oli hänen mukaansa joustavuuden ja tehokkuuden itseisarvoinen tavoittelu. Taustalla oli jo Søren Kierkegaardin (1813-1855) esittämä huoli ihmiset vallanneesta intohimottomasta ja reflektiivisestä asenteesta – kuinka löytää uudelleen merkitys ja sitoutuneisuus?

Heidegger pohti olemisen mieltä tai totuutta, ja tarkasteli aikansa yhteiskuntaa nimenomaan tästä näkökulmasta. Hän esitti, että muiden kanssa jakamamme päivittäiset taidot ja tekemiset, joiden kautta tulemme yhteisön jäseniksi, muodostavat maailman ja elämän mielekkääksi tekemisen välttämättömän taustan. Nämä kulttuuriset käytännöt sisältävät tiettyjä päämääriä ja keinoja sekä tietyn tavan ymmärtää oleminen. Ne mahdollistavat sosiaalisen toiminnan ja ohjaavat sitä.

Käytäntöihin sisältyvää ymmärrystä ei kuitenkaan voida täysin artikuloida, niiden vaikuttavuus edellyttää ennemminkin ”tietoa kuinka” kuin ”tietoa että”. Mitä enemmän tietotaitomme määrittyy ”tietämiseksi että”, eri lähteistä kootuksi informaatiokokoelmaksi, sitä alttiimmaksi se tulee loputtomalle kriittiselle arvioinnille ja sitä varmemmin menetämme otteemme siitä. On silti selvää, että merkityksellinen sosiaalinen toiminta vaatii molempia tietämyksen muotoja.

Yksi Heideggerin keskeisistä käsitteistä oli aukeama, jossa asiat ja ihmiset ilmenevät meille merkitsevinä tai merkityksellisinä. Se tuottaa meidät ihmisiksi, joita olemme. Puhun tässä yhteydessä mieluummin käytäntöjen kentästä, joka yhdysvaltalaisen filosofin Theodore Schatzkin mukaan muodostuu ihmisten käytännöistä, eli tekemisistä ja sanomisista sekä niitä yhdistävistä taustaymmärryksistä, ja materiaalisista järjestyksistä, kuten luonto, erilaiset tilat ja fyysiset objektit. Tilanne tietyssä ajassa ja paikassa tapahtuu tällaisessa käytäntöjen kentässä: merkitykset, tavoitteet ja jopa tunteet määrittyvät tilanteessa vaikuttavien jaettujen käytäntöjen kautta. Toisaalta paikallinen tekemisemme muokkaa näitä käytäntöjä jatkuvasti.

Ihmisen tapa olla suhteessa itseensä, muihin ihmisiin ja maailmaan on siis vahvasti sidoksissa sosiaalisiin käytäntöihin. Nykyisin vallitseva kulttuurinen paradigma on ilmeisen teknistaloudellinen. Heideggerin mukaan teknologinen asenne pyrkii tehokkuuteen ja näkee muut ihmiset ja objektit ensisijaisesti resursseina tai varantoina. Taloudelliseen asenteeseen taas voidaan liittää ainakin pyrkimys yksisuuntaiseen asioiden kasaamiseen tai ei-palautuvuuteen (Jean Baudrillard, Jakke Holvas): tavoitellaan aina suurempaa, aina enemmän.

Heidegger oli huolestunut pikemminkin teknologisen olemisen ymmärryksen ihmiselle aiheuttamasta ahdistuksesta kuin varsinaisten teknologisten kojeiden tuottamasta ekologisesta ja sosiaalisesta tuhosta. Tässä mielessä voidaan hieman yksinkertaistaen sanoa, että vaikka mitään ympäristökatastrofia ei olisikaan käsillä, yhteiskunnassamme tarvitaan huomattavia muutoksia. Kysymys on jaetun ihmiskäsityksen murroksesta. Teknistaloudellisen koneiston uumenista on kaivettava esiin uudenlainen ihmisyys, joka nyt esiintyy vain marginaalisissa käytännöissä.

Edellä esitetyt tulkinnat voivat avata uusia väyliä degrowth-ajattelun vapauttamiseksi teknistaloudellisen paradigman ylivallasta. Tulevissa teksteissä pyrin jatkamaan tätä pohdintaa mm. seuraaviin suuntiin:

• Miten positiivista murrosta jaetussa ihmiskäsityksessä voisi avittaa? Miten ei ainakaan?
• Mitä näin ymmärretty murros merkitsisi yksilön kannalta – miten se suhtautuu keskusteluun luopumisesta?
• Onko yrityksiä olemassa ilman teknistaloudellista asennetta? Voisimmeko jakaa yrityksille degrowth-sertifikaatteja?

Dreyfus, H.L. (1993). Heidegger on the Connection between Nihilism, Art, Technology, and Politics, in Guignon, C. (ed.), The Cambridge Companion to Heidegger, Cambridge Unviersity Press, 289-316.

Suomeksi teoksessa Haapala, A. (toim.) (1998). Heidegger – ristiriitojen filosofi, Gaudeamus.