Helsingin Sanomat (26.9.) raportoi Jyrki Kataisen ja kanadalaisen taloustieteilijä Peter Victorin kohtaamisesta Helsingissä torstaina. HS:n haastattelusta on nähtävissä, että Katainen ei ole aiemmin juurikaan kohdannut talouskasvukritiikkiä. Perjantaina järjestetyssä Kasvu murroksessa –konferenssissa Sixten Korkman myönsi ääneen, että joutui edellisenä päivänä katsomaan netistä, mikä tämä tällainen degrowth on. Vaikka juuri degrowth-termi ei olisikaan tuttu, on hämmentävää, että kasvun ongelmatiikkaan ei ole valtion ylimmän talouspäättäjistön taholta perehdytty käytännössä lainkaan.
Otsikko tiivistää jutun juonen mainiosti: valtionvarainministerimme
uskoo kasvuun. Degrowth-liike näkisi mielellään, että uskon rinnalle tuotaisiin analyyttistä ajattelua talouskasvun vaikutuksista hyvin- ja pahoinvointiin. Tarkastelussa tulisi myös siirtyä historiallisista aikasarjoista tähän päivään ja tulevaisuuteen.
Poimintoja HS:n haastattelusta ja toimittajille joitakin ajatuksia jatkokeskustelujen virittämiseksi
"HS: Suomi lähtee siitä, että hyvinvointipalvelut voidaan hoitaa, kunhan talous kasvaa. Entä jos talouskasvu tulee tiensä päähän?
JK: … Ylikulutuksessa rajat tulevat varmasti vastaan. En kuitenkaan vielä usko, että maailma olisi lopettanut kehittymisen ja kulkisimme vain kohti tuhoa."
Degrowth.fi: Kun kerran kulutamme nyt enemmän kuin planeettamme kestää, mikä on valtiovarainministeriön vetämä vaihtoehtoinen raja? Voimme katsoa vaikkapa Yhdysvaltoja: inhimillisiä ylikulutuksen rajoja ei ole vielä sielläkään nähty – ihmiset ja kodit voidaan siis ahtaa meillä vielä huomattavasti täydemmiksi. Kovin mielekästä tällainen “kehitys” ei ole. Ekologiset rajat ovat toki ylittyneet ajat sitten, eli tämä raja on ylitettävä uudestaan, mutta toiseen suuntaan.
Maailma ei varmastikaan ole lopettanut kehittymistä. Uskotteko, että sillä on mahdollisuus ymmärtää, että asiantilojen positiivinen kehitys ja talouskasvu eivät ole synonyymejä?
"HS: Victorin mukaan jatkuva kasvu ei ole mahdollista, koska ympäristö ei kestä nykyisenlaista menoa. Oletteko samaa mieltä?
JK: Minusta tuo näkemys on fatalistinen (kohtaloonsa alistuva). Suomessakin markkinoidaan jo hiilineutraaleja polttonesteitä. Uskon, että tämänkaltaisin keinoin kasvu voi hyvin jatkua."
Degrowth.fi: Eli jos talouskasvuun perustuvalle yhteiskunnalle pohditaan vaihtoehtoja, se on kohtaloon alistumista? Eikö sokea usko talouskasvuun hyvinvoinnin ainoana takeena ja teknologiaan ympäristöongelmien ainoana ratkaisukeinona ole kohtaloon alistumista?
Monet tutkijat ovat jo todenneet, Peter Victor muiden muassa, että teknologiset ratkaisut ja mahdolliset kulutusrakenteen muutokset (tuotteista palveluihin) eivät käytännössä tule riittämään kasvuun liittyvien ympäristöhaasteiden ylittämiseen.
"HS: Onko Suomessa mietitty, mitä tapahtuu, jos vaikka öljyhuippu heittää öljyn hinnan 400 dollariin tynnyriltä, kun se on nyt noin 75 dollaria? Pitäisikö tällaisiin tilanteisiin varautua?
JK: En ole varma, tarvitaanko tällaisia tilanteita varten plan B:tä. Emmehän ole varmoja, mikä luonnonvara loppuu ensimmäisenä. Hiilineutraalia yhteiskuntaa pitää ehdottomasti suunnitella, mutta sen ei tarvitse olla kasvuton.”
Degrowth.fi: Pitäisikö meidän miettiä vaihtoehtoja vasta sitten, kun on aivan varmaa, mikä luonnonvara ehtyy ensimmäisenä? Eikö riskienhallinta lähde hieman toisenlaisista periaatteista – ja öljyn kallistuminen jos mikä on todennäköistä? Kenties olisi myös hyvä tiedostaa, että eläin- ja kasvilajeja on jo tuhoutunut kiihtyvällä tahdilla. Niistä ei toki saada öljyn kaltaista välitöntä energiahyötyä, mutta ei kai edes valtiovarainministeriö voi jättää biodiversiteetin ehtymistä huomiotta?
“HS: Victorin kohtuullisen kasvun malliin päästäisiin vähentämällä kulutusta ja työtunteja jopa viidennekseen. Miltä tämä vaikuttaa?
JK: Jos tuottavuus kasvaa, työtuntejakin voidaan vähentää. En kuitenkaan ole nähnyt sellaisia laskelmia, joissa verotuloja voitaisiin lisätä ja hyvinvointipalveluja hoitaa samalla kun talous supistuu."
Degrowth.fi: Toimittajan olisi syytä tarkentaa, että valtion tehtävänä tulisi pikemminkin olla hyvinvoinnin mahdollistaminen kuin hyvinvointipalvelujen tarjoaminen. Kasvuun perustuvassa yhteiskunnassa, jossa vapaa-aika on kuluttamista ja työaika on kulutusvoiman lisäämistä, hyvinvoinnin haasteet liittyvät kiinteästi juuri henkilökohtaiseen ja yhteisölliseen hyvinvointiin käytettävän ajan riittämättömyyteen. Kasvupakottomassa yhteiskunnassa hyvinvointia taas pyritään rakentamaan muutoinkin kuin ostopalveluiden kautta.
Kyseenalaistuksen siemen on kylvetty?
Tämän blogin pitäjistä toisella oli kunnia olla mukana Suomen luonnonsuojeluliiton, Maan ystävien ja Luonto-liiton edustajien mukana tapaamassa ministeri Jyrki Kataista Peter Victorin delegaatiossa. Ministeri Kataisen ansioksi on todettava, että hän otti keskusteluaiheen vakavasti, kuunteli, ja osallistui argumentoivaan keskusteluun.
Tapaamisen perusteella vaikuttaisi siltä, että ajatus kasvun purkamisesta oli Kataiselle aidosti uusi. Hän oli ehkä kuullut aiemmin degrowth'sta ja kasvun purkamisesta, mutta tuntui tuntui niputtavan sen samaan ideakoriin “kestävän kehityksen” ja “vihreän talouden” kanssa: tarvitaan lisää ekotehokkuutta, talouden “laadun” parantamista, jotta “kehitys” eli käytännössä talouskasvu voi taas jatkua.
Professori Victorin viesti ministeri Kataiselle oli tässä kohdin onneksi selkeä: ekotehokkuus ja talouden laadun parantaminen on sinällään hyvä juttu,
mutta tämä ei tule riittämään uhkaavan ekokatastrofin edessä, vaan kasvutavoite itsessään on kyseenalaistettava.
Viesti meni perille – aika näyttää, tuliko viesti ymmärretyksi.
Ministeri Katainen (HS Talous 26.9.) ja Ilkka Alava (HS Mielipide 28.9.) ovat toki oikeassa. Talouskasvun hyytymisestä on nykysysteemissä seurauksena monenlaisia ongelmia. Työttömyyttä, verovaroin kustannettujen palvelujen karsimista ja eriarvoisuutta.
