Degrowth-liikettä arvostellaan usein siitä, että se ei ole kyennyt nostamaan esille konkreettisia vaihtoehtoja kritisoimalleen kasvulle. Onko vaihtoehtojen puute siis liikkeen akilleen kantapää?
Annukka Berg ja Leo Stranius nostavat tämän arvostelun näköalattomuuden esille tuoreessa Vihreä Lanka -lehden (numero 36/10) asiantuntijakolumnissa: vaihtoehtojen puute ei ole degrowth-liikkeen akilleen kantapää, vaan nimenomaan liikkeen esittämän kritiikin keihäänkärki.
Talouskasvun välttämättömyyttä hyvinvoinnin lähteenä on jo pitkään korostettu, joten degrowth-liikkeen on käytännössä mahdotonta tarjota sellaisia konkreettisia vaihtoehtoja, joita pidettäisiin realistisina. Vaihtoehdot nimittäin tyrmätään jo lähtökohtaisesti siksi, että ne eivät pohjaudu talouskasvun paradigmaan. Silti on vaikea olla kysymättä: jos kasvun rajat tulevat vastaan, mikä on b-vaihtoehto? Lisäkasvu vai kenties kasvupakon purkaminen?
Albert Einstein on todennut, että "Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia." Ehkä onkin niin, että on hulluutta jatkaa samalla talouskasvun tiellä uudelleen ja uudelleen ja odottaa, että tämä on oikea tapa poistaa tieltä ne ympäristökatasrofin uhat, jotka tämä tie itse on tuonut tullessaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.