Hyvinvointi ja kestävä innovaatiopolitiikka

Olin 14.9.2010 Sitran aamiaistilaisuudessa tutustumassa professori Antti Hautamäen tuoreeseen innovaatiopolitiikkaa tarkastelevaan raporttiin "Sustainable Innovation" (Sitra 2010), joka on julkaistu hieman eri muodossa aiemmin myös suomeksi nimellä "Kestävä innovointi" (Sitra 2008).

Hautamäki määrittelee vuoden 2008 raportissaan kestävän innovoinnin seuraavasti:

"Kestävä innovointi tarkoittaa innovointia, jossa otetaan huomioon innovaatioprosessin ja siinä syntyvien innovaatioiden pitkäaikaiset vaikutukset ihmisiin, yhteiskuntaan, talouteen ja ympäristöön."

Kestävä innovointi haastaa kasvuparadigman, jonka Hautamäki pelkistää kärjistäen "tehdään ensin rahaa ja sitten hyvää" -malliksi (ks. kuva 1). Kasvuparadigmaan perustuvassa innovaatiopolitiikassa talouskasvu on keskeinen tavoite, ja tämän tavoitteen tärkeyttä perustellaan sillä, että talouskasvun myötä voidaan ylläpitää hyvinvointivaltiota ja kehittyä kestävästi.

Kuva 1: Kasvuparadigma vaikeuksissa

Hautamäki kuitenkin näkee tarpeen "eettiselle käänteelle" (ks. kuva 2). Tässä ajattelussa hyvän tekeminen itsessään on menestystekijä ja talous täytyy asettaa aidosti välineen rooliin. Eettinen käänne perustuu malliin, jossa tavoitteena on rakentaa kestävää hyvinvointia yhdistäen kolme kärkeä: 1) elämänlaatu ja onnellisuus, 2) kestävä taloudenpito, ja 3) tasapainoinen luontosuhde.

Kuva 2: Eettinen käänne

Esitetty näkökulma tulee erittäin lähelle degrowth-teemoja, ja suosittelen tutustumista tähän hyvin tiivistettyyn raporttiin. Raportti avaa mielenkiintoisia, joskin paikoin jo aika yleisesti tunnettuja innovaatiopoliittisia näkökulmia degrowth-yhteiskunnan rakentamiseen.

Raportti on kokonaisuuteena hyvä. Kiinnitän kuitenkin kriittisen huomioni raportissa lopussa esitettyyn taulukkoon (ks. kuva 3). Taulukossa käsitellään perinteisen ja kestävän innovaatiopolitiikan eroja: siinä missä perinteinen innovaatiopolitiikka pitää talouskasvua perustavoitteena, kestävässä innovaatiopolitiikassa hyvinvointi ja kestävä kehitys ovat perusarvoja, ja talouskasvulla on vain välinearvoa.

Kuva 3: Perinteinen vs. kestävä innovaatiopolitiikka

Kiinnitän huomion erityisesti Hautamäen sanavalintoihin yhtäältä powerpoint-esityksessä (ks. 2) ja toisaalta taulukossa (kuva 3). Esityksessä kestävän hyvinvoinnin kolmesta kärjestä yksi on kestävä taloudenpito, kun taas taulukossa hyvinvointi-innovoinnin välineeksi mainitaan (kestävä) talouskasvu.

Mielestäni tässä kohdassa on hyvin nähtävissä, kuinka syvälle talouskasvuparadigma on rakentunut innovaatioajattelussamme: kestävä taloudenpito ja kestävä talouskasvu ovat lähellä toisiaan, mutta silti täysin eri asioita.

Kestävä taloudenpito ei sinällään sisällä kasvutavoitetta, kun taas kestävä talouskasvu sisältää kasvutavoitteen perusolettamuksena. Niin yksilön kuin yhteiskuntienkin tasolla hyvä taloudenpito voi edellyttää vyön kiristämistä, joskus jopa taloudellisen toimeliaisuuden määrän vähentämistä, jos kasvun rajat tulevat vastaan. Hautamäen muutoin ansiokkaassa raportissa taloudenpito ja talouskasvu kuitenkin tulevat, kuin huomaamatta, käsitellyiksi käytännössä synonyymeina toisilleen.

Yllä esittämäni kritiikki ei tyhjennä tai vesitä Hautamäen raporttia tai siinä esitettyjä esittämiä argumentteja kokonaisuutena. Päinvastoin, minulla oli mahdollisuus keskustella lyhyesti Hautamäen kanssa esityksen jälkeen, ja kysyin häneltä tästä taloudenpito vs. talouskasvu -kysymyksestä. Hautamäki itsekin piti taloudenpito-käsitettä parempana tässä yhteydessä, ymmärtäen kuitenkin että nyky-yhteiskunnassa talouskasvutavoite on rakentunut systeemisesti sellaiseksi, että talouskasvusta on haasteellista (mutta ei mahdotonta) luopua.