Erikoisraportti on 18 sivuinen, tietointensiivinen paketti maailmantaloudesta. Raportissa economistin ekonomistitiimi on huolissaan kasvun hiipumisesta erityisesti rikkaissa talouksissa ja kysyy, mitä kasvun vauhdittamiseksi voisi tehdä: How to grow?Raportti koostuu seitsemästä erillisestä kirjoituksesta, jotka käsittelevät kasvun elvyttämistä, finanssisektoria, työllisyyden edistämistä (2 kirjoitusta), tuottavuuden lisäämistä sekä pitkän tähtäimen kasvuareformeja. Hyviä, asiantuntevia kirjoituksia.
Mitä raportissa todetaan kasvun hyvinvointi- ja ympäristövaikutuksista?
Rooman klubin Kasvun rajat -raportin jälkeisessä maailmassa voisi kuvitella, että edes ekonomistit eivät voisi kirjoittaa kasvusta 18 sivun raporttia ilman viittausta kasvun ympäristövaikutuksiin. Ihmisiin kohdistuvien hyvinvointivaikutusten sivuuttaminen tuntuisi niin ikään omituiselta nykyisessä finanssikriisin ja onnellisuuskeskustelun ilmapiirissä.
Raportissa viitataan ympäristöön ja hyvinvointiin liittyviin termeihin seuraavasti:
- Ympäristö (environment): yksi maininta
- Vihreä teknologia (green technology): yksi maininta
- Hyvinvointi (wellbeing tai happiness): nolla mainintaa
- Elintaso (prosperity tai living standards): kolme mainintaa
Hyvinvointipohdinnan lähes täydellinen puuttuminen raportista on sekin varsin häiritsevää. Raportissa käsitellään toki työllisyyttä, mutta kuten olemme aiemmin kirjoittaneet muun muassa tekstissä Hyvinvointi on talouskasvua ja työllisyyttä tärkeämpää, työllisyys sinällään ei ole yksilön eikä yhteiskunnan tasolla sama asia kuin hyvinvointi.
Raportissa mainitaan muutaman kerran terveyspalvelut (healthcare), elintaso (prosperity tai living standards) sekä yhteiskunnan hyvinvointipalvelut (esim. day care services), mutta nämä maininnat tulevat vain sellaisessa yhteydessä, jossa kasvun tärkeyttä perustellaan hyvinvointipalvelujen rahoituksen takaajana. Niiden varsinaista sisältöä tai niiden yhteyttä yhteiskunnan/yksilön hyvinvointiin ei tarkastella.
Kuten edellä mainitussa kirjoituksessa Hyvinvointi on talouskasvua ja työllisyyttä tärkeämpää mainitsemme, hyvinvointipalvelujen takaaminen ei sinällään edellytä kasvua, vaan pikemminkin arvovalintoja erilaisten hyvinvointia lisäävien ja vähentävien tekemisten välillä.
Economistin ekonomistit ovat kaukana todellisuudesta. He ovat kiinnostuneita "työllisyydestä" ja "kasvun edistämisestä", mutta nämä he ovat jo aikaa sitten redusoineet käsitteiksi, joilla on itseisarvo. Todellisuus on kuitenkin toista: työllisyys, elintaso ja kasvu ovat kyllä monin tavoin linkittyneitä ympäristön ja ihmisten hyvinvointiin, mutta yhteys ei ole suoraviivainen.
Kasvuteoreetikoiden on aika laskeutua norsuunluutornistaan.
Vaikka "kopernikaaninen vallankumous" voi nykyään tarkoittaa ihan mitä tahansa (vaikka uutta kännykkämallistoa), näkisin silti melkoisia yhtäläisyyksiä taloustieteen nykytilanteen ja tähtitieteen taannoisen paradigmanmuutoksen välillä. Tuolloinhan yhä tarkentuneet havainnot johtivat siihen, että planeettojen liikkeitä (välillä ne näyttivät liikkuvan taaksepäin) oli yhä vaikeampi selittää maakeskeisen maailmankuvan pohjalta. Niinpä ptolemaiolaiseen perinteeseen nojaavat tähtitieteilijät keksivät yhä monimutkaisempia "episyklejä" selittämään näitä poikkeavuuksia. Kopernikuksen aurinkokeskeinen maailmankuva selitti nämä paljon yksinkertaisemmin, toki sitäkin useaan otteeseen on tarkennettu mm. planeettojen ratojen muodon osalta. Nykytaloustieteen sokea piste ja perusaksiooma, usko jatkuvaan kasvuun, vertautuu maakeskeiseen aurinkokuntakäsitykseen, josta ei luovuta vaikka havainnot ja oma järkikulta sanoisivat toista. Episyklit taas tuovat mieleen nykytaloustieteen yhtälöt hienoine differentiaalikiemuroineen ja luonnollisine ja luonnottomine logaritmeineen. Mutta silti taloustieteilijät eivät osaa enää ennustaa oikeastaan mitään merkittävää talouden käyttäytymisestä, ja "mustia joutsenia" uiskentelee näkyviin yhtenään. Uusi, aurinkokeskeinen taloustiede lähtee siitä yksinkertaisesta ja itsestään selvästä postulaatista, että rajaton kasvu ei mahdu rajattomalle planeetalle. Kun yhtälöitä vielä tarkennetaan, huomataan että kasvun päätepiste on jo nyt käsillä. Nyt taloudessa näkyvä nk. nousu tulee takuulla jäämään lyhyemmäksi ja vaatimattomammaksi kuin vuosina 2003-2007 ja seuraava alamäki (ottaen huomioon etenkin sen, että nyt on elvytetty velaksi eikä pelivaraa enää ole) tulee varmasti olemaan jyrkempi ja syvempi kuin tämä 2008-2010 alkusoitto. Minä en jaksa uskoa, että poliittinen järjestelmä voisi saada aikaan "hallittua laskua", sillä jo sellaisen suunnitteleminen (julkisesti) antaa markkinoille signaalin, että huonosti tässä käy. Degrowth-keskustelu on silti arvokasta vaikka se olisikin myöhässä, sillä kun ymmärrämme mistä on kysymys, voimme toimia järkevämmin termoteollisen nyky-yhteiskunnan raunioilla.
VastaaPoistaEn nyt muista, olenko tätä linkkiä ennen maininnut, mutta Chris Martenson -niminen herra Yhdysvalloista tarjoaa netissä kolmen tunnin (voi katsoa osissa) tiukan pläjäyksen aiheen tiimoilta ukon itsensä spiikkaaman powerpoint-esityksen muodossa, suosittelen lämpimästi:
http://www.chrismartenson.com/crashcourse
Kasvuton talous lienee realismia tänäpäivä.
VastaaPoista