Valtioneuvoston kanslia julkaisi 20. lokakuuta Kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelman loppuraportin (KTT, saatavissa mm. täältä). Raportin mukaan ohjelma käynnistettiin, koska "näin voimme varmistaa korkean työllisyyden, hyvinvointimme säilymisen ja yhteiskunnan eheyden." Asiakokonaisuudet olivat talouden kasvu ja tuottavuus, julkisen sektorin tuottavuus, työllisyysasteen nostaminen ja työttömyyden torjunta, ostovoima ja kilpailukyky, työurat, sekä työttömyysvakuutusrahaston talous. Julkisuudessa raporttia on kuvattu historialliseksi, koska se toi hallituksen ja työmarkkinajärjestöt jälleen tupo-ratkaisujen kaltaisesti yhteen.
Degrowth-näkökulmasta raportti on ongelmallinen, koska sen esioletuksena on, että talouskasvu tuottaa automaattisesti hyvinvointia. Nyt onkin kysyttävä, miten raportin suositukset eroaisivat, jos otettaisiin askel taaksepäin ja jätettäisiin talousajattelu ja talouskasvun idea hetkeksi sivuun ("a-growth"). Mitä voisimme suosittaa päättäjille Kestävän hyvinvoinnin ohjelmassa (KHO)?
Kutsumme teidät ajatustalkoisiin. Jos onnistumme tässä työssä hyvin, voimme koostaa oman raporttimme päättäjiä ja mediaa varten. Tässä alkuun pari ajatusta (jotka eivät toki ihan tällaisenaan tulisi varsinaiseen raporttiin).
1) KTT suosittaa, että "Koulutuksen kaikilla tasoilla tarvitaan nykyistä enemmän yrittäjyyskasvatusta ja koulutusta samoin kuin työelämätietoutta."
KHO:n mukaan tärkeämpää on kuitenkin huolehtia yhteiskunnallisesta ja kulttuurisesta sivistyksestä. Luonnontieteellinen ja taloudellinen koulutus on kaikilla tasoilla tasapainotettava muun muassa humanistisella ja taiteellisella kasvatuksella. On itse asiassa hämmästyttävää, että kasvuajattelijat eivät ole sisäistäneet, että vaurautemme ytimessä on pikemminkin monipuolinen sivistys kuin teknisrationaalinen kaupallinen osaaminen. Jos näistä ensimmäistä laiminlyödään, alistamme kansakuntamme raakaan peliin, jossa Kiinan tapaiset massat jyräävät.
2) KTT:n mukaan "Talouden kasvuun ja uudistumiseen tarvittavat innovaatiot edellyttävät yrityksiltä riskinottokykyä ja -halua. Suomalaisessa innovaatiojärjestelmässä osa yritysten innovaatiopotentiaalista jää edelleen hyödyntämättä. Tämä koskee muun muassa pk-yritysten innovaatioita ja niiden kaupallistamisen tukea. On kehitettävä keinoja, joiden avulla pk-yritysten innovaatiopotentiaali saadaan nykyistä paremmin käyttöön. On myös pyrittävä poistamaan puutteita yritysten aloitusvaiheen pääomasijoitusrahoituksessa."
On totta, että yritysten innovaatiopotentiaalista paljon jää hyödyntämättä. Syynä lienee kuitenkin riskinottokyvyttömyyden sijaan (mitä muuta esimerkiksi Neste Oilin palmuöljyinvestoinnit osoittavat kuin riskihalukkuutta?) kvartaalitaloudellinen ajattelu, jossa lyhyen aikavälin tulohaaveet jättävät pitkäjänteisemmän kehittämisen alleen. KHO suosittaa innovointipotentiaalin valloilleen päästämiseksi, että yrityksissä vaihdetaan taloudellisten päämäärien tilalle hyvinvointipäämäärät, jolloin taloudellisen tuloksen tehtäväksi jää toiminnan jatkuvuuden takaaminen. Lisäksi ohjelmassa suositetaan, että juristit ja rahoitusasiantuntijat siirretään johtoryhmistä tukitoimintoihin.
3) KTT suosittelee kilpailupolitiikan kehittämistä: "On lisättävä kilpailuviranomaisten ja muun viranomaisvalvonnan resursseja, annettava näille lisää valtuuksia valvontaan ja tietojensaantiin sekä terävöitettävä kilpailuoikeudellisia sanktioita. On karsittava yksin- ja erioikeuksia merkitsevää, yritysten kilpailukeinojen käyttöä kahlehtivaa sekä alalle tulon esteitä aikaansaavaa sääntelyä."
Kilpailuhenkisyys, kohtuuden rajoissa pysyessään, virkistää luutunutta ajattelua. Hyvinvointi ei kuitenkaan voi rakentua vain markkinakilpailun varaan. Innovaatiot rakentuvat yhteistyöverkostoissa. Hyvät suhteet naapureihin lisäävät hyvinvointia ja turvallisuudentunnetta. KHO suosittaa investointeja sosiaaliseen pääomaan ja yhteistyön rakenteisiin niin paikallisella, kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.
4) "Kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelmassa" voisi kuvitella, että "kestävyydellä" viitataan paitsi vahvana jatkuvaan talouskasvuun myös kestävyyden muihin aspekteihin, kuten ympäristöön tai luontopääomaan. Ohjelmassa viitataan ympäristöön kerran: ympäristöliiketoiminnan kehittäminen on tärkeää. Sana "luonnonvarat" mainitaan kerran: luonnonvarat ovat raaka-aineita, joiden pohjalle voidaan rakentaa uutta kasvua. Ohjelmassa ei kuitenkaan käsitellä lainkaan kasvun vaikutuksia ympäristöön eikä ympäristön vaikutuksia kasvuun.
KHO suosittaa "kestävyyden" määrittelemistä niin, että lähtökohdaksi otetaan poikkeuksetta ympäristön ja ihmisten hyvinvointi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1) Se, että yrittäjyyskasvatusta lisätään ei tarkoita, että muita koulutusohjelmia ollaan hävittämässä. Päin vastoin kaipaamasi monipuolisuus lisääntyy ja ylipaino mainitsemillasi aloilla pienenee. Mutta hyvä, että Degrowth-puolueessa olette kuitenkin huolissanne Suomen kilpailukyvystä.
VastaaPoista2) Tuo yksittäinen esimerkki ei kuvasta koko suomalaista yritysmaailmaa. Vain 2%:ia suomalaisista yrityksistä omaa niin suuren kassan kuin Neste Oil, että kykenee moiseen riskinottoon. Pääosa suomalaisista yrityksistä on PK-yrityksiä, joilla ei ole kokoonsakaan nähden moisia resursseja tai haluja. Toiseksi, yritysten tehtävänä ei ole huolehtia yksittäisten ihmisten hyvinvoinnista, vaan se on kunkin oma tehtävä. Yritysten tehtävänä on tukea tätä hyvinvointia omalta osaltaan ja siinä ne ovatkin onnistuneet hyvin! Minun hyvinvointiani on useat yritykset parantaneet omalta osaltaan, rakentamalla minulle asunnon ja kaiken tarvitsemani sen sisällä ja tarjoamalla terveydenhuoltoa, mielenvirkistystä, vapaa-ajan viihdykkeitä, urheilumahdollisuuksia jne. Lisää samanlaisia innovaatioita!
3) Naapurisuhteet ovat kunkin oma asia. Toiset haluavat olla naapureiden kanssa hyvissä väleissä ja toiset eivät. Siihen ei kenenkään ulkopuolisen tulekaan puuttua. Minua ei ainakaan voi pakottaa olemaan väleissä naapureideni kanssa, jos en halua.
4) Kestävä kehitys tarkoittaa nimensä mukaan kestävää kehitystä, niin kuin degrowth tarkoittaa degrowthia. Kestävä kehitys on ympäristöä huomioon ottavaa jo lähtökohdiltaan, joten ei sitä joka kerta tarvitse erikseen hokea, kuten ei degrowth:iin liittyvät artikkelit, joka kerta mainitse, että degrowth tarkoittaa degrowthia.
3)
Hyviä huomautuksia, Paavo. Etenkin hyvinvointipointit allekirjoitan, samoin kuin tuon neloskohdan. Tosin KHO:sta tuli vääjäämättä mieleen korkein hallinto-oikeus, mistä lie johtuu :)
VastaaPoistaAnonyymi:
2) En usko, että tuossa oli edes tarkoitus kuvastaa Suomen koko yritysmaailmaa yhden esimerkin avulla. Toiseksi, vaikka yritykset tuottavatkin mainitsemiasi palveluita, on syytä pitää silmällä, kuinka nämä palvelut tuotetaan ja millaisin kustannuksin, noin niin kuin kokonaisvaltaisesti. Aika libertaarisen oloista tekstiä muutenkin; yrityksen roolista yhteiskunnassa voidaan aina keskustella, mutta tämä tuskin on oikea foorumi sille keskustelulle.
4) Aika erikoinen vertaus. Eihän Neuvostoliiton kommunismikaan ollut oikeasti kommunismia. En tiedä, luitko kyseistä raporttia, mutta vaikka sana kestävyys otsikossa esiintyikin, ei sitä itse raportissa tuotu esiin. Ei kestävä kehitys nykyisin tunnu enää läheskään kaikissa yhteyksissä tarkoittavan oikeasti kestävää kehitystä, valitettavasti.
Täytyy koettaa lukaista raportti kunhan ehtii.
VastaaPoistaSinänsä tuosta termistöstä, eikös se ollut "Kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelma". Siinä siis koetetaan saada talouskasvu kestämään, keinoista enempi piittaamatta. Valitettavasti joku voi luulla tosiaan, että kestävällä tarkoitetaan samaa kuin "sustainable" eli sellainen joka voi olla pysyvää ja/tai jatkuvaa pitkällä tähtäimellä (puhutaan nyt ainakin useista vuosisadoista).
Ainakaan määritelmällisesti kyseessä ei ollut siis varmaankaan "ekologisesti kestävä", tai kestävä siinä mielessä että se voisi olla pidemmällä aikavälillä jatkuvaa. Tai jos oli niin ilmeisesti edelleenkään talous-teorioissa ja niiden ohjaamassa politiikassa ei ole otettu tätä meidän maapallo-nimistä rajallista ja rajattua avaruusalusta luonnonvaroineen mitenkään huomioon.
Mutta jokatapauksessa, ei ole olemassa sellaista asiaa kuin "kestävä kasvu", sehän on itsensä kumoava termi, vähän kuin "loputon kasvu".
Sitten vielä numeroituihin kohtiin:
1) Yrittäjyyskasvatus ei sinällään ole vielä pahasta, riippuu sitten minkälaista ja mihin tähtäävää se yrittäjyyskasvatus on, että onko sillä minkälaisia seuraamuuksia. Itselleni yrittäjyys esim on tuonut vapaat työajat ja vapauden tehdä niin paljon tai vähän kuin kulloinkin pystyn (kaikilla yrittäjillä tuskin on ihan sama tilanne tosin)
2) Anonyymin kommenttiin viitaten: "Yritysten tehtävä ei ole huolehtia yksittäisten ihmisten hyvinvoinnista". Niinpä, niiden tehtävä on tehdä voittoa osakkeenomistajille, keinolla millä hyvänsä, ja mieluiten jo seuraavaan vuosineljännekseen mennessä. Ja osakkeenomistajat ovat suurimmilta osin kasvottomia rahastoja joille ainoa tärkeä seikka on raha, ja seuraavaksi tärkein on sitten raha.
Mielestäni olisikin paikallaan tarkastella että haluammeko että tälläisiä yrityksiä on ylipäätään olemassa, ja että niillä on esimerkiksi paljon vahvemmat oikeudet kuin ihmisillä, tai jopa valtioilla. Itse esimerkiksi kokisin ehyvänä, jos merkittävän osan palveluistani tuottaisi jokin voittoa tavoittelematon yritys. Sen tärkein tehtävä olisi lisätä ihmisten paikallista hyvinvointia tuottamalla heille palveluita/hyödykkeitä ilman että luontoa turmellaan ja että ihmiset vedetään piippuun tai että heitä kohdellaan pelkästään työvälineinä tai kuluttajamassana. Tämän yrityksen omistajapohja olisi myös paikallinen, eikä esim pääosin kasvottomien rahastojen käsissä.
3). Viranomaisvalvonnan ja kilpailuviranomaisten resursseja tulisi tosiaan lisätä, niinkuin tuossa mainitaan, mikäli tämän voisi kuvitella johtavan siihen, että monopoliasetelmia puretaan, samoin kuin kartelleja, joita syntyy kun markkinoilla on vain pari-kolme globaalia toimijaa, johon nykykapitalismi systeeminä tuntuu tähtäävän.
Lisäksi esimerkiksi ympäristövalvonnan virainomaisresursseja voisi lisätä, jotta yritysten kiusaus ulkoistaa jätteidensä kustannukset ympäristön kannettaviksi pienenee. Ja että tällaista tekevät saadaan vastaamaan seuraamuuksita.
4) Olen KHO:n kanssa samaa mieltä kestävyyden määritelmästä. Jos puhutaan siitä, mitä raportti tuntuu isolta osin hakevan, niin suosittelisin kestävän talouskasvun asemasta käyttämään vaikka pysyvää/jatkuvaa/loputonta. Niinpä raportin nimi voisikin olla "Loputtoman talouskasvun ja työllisyyden ohjelma". :)
Kestävä-termin määritelmästä tulisikin pitää kiinni kynsin hampain, varsinkin jos se yhdistetään sanaan kehitys (noh, tietyllä tavalla kestävä kehitys on myös itsensä kumoava termi, mutta siitä enemmän joskus toiste)
Terveisin
Kaikenhuippu
Periaatteessa hyviä asioita! Muutama huomio:
VastaaPoistaOn itse asiassa hämmästyttävää, että kasvuajattelijat eivät ole sisäistäneet, että vaurautemme ytimessä on pikemminkin monipuolinen sivistys kuin teknisrationaalinen kaupallinen osaaminen.
Aika rohkea väite, jolle kaipaisi perusteluja. Ettei olisi toiveajattelua?
Olisin ennemminkin taipuvainen sanomaan, että luonnontieteiden ja tekniikan opetusta on kehitettävä entisestään - en ole varma, tarkoittaako tämä, että sitä olisi lisättävä - koska kaiken A ja O on nykytilanteen ymmärtäminen. Se taas edellyttää jossain määrin luonnontieteellistä sivistystä.
Hyvät suhteet naapureihin lisäävät hyvinvointia ja turvallisuudentunnetta. KHO suosittaa investointeja sosiaaliseen pääomaan ja yhteistyön rakenteisiin niin paikallisella, kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.
Samaa mieltä, mutta mitä nämä investoinnit olisivat konkreettisesti? Kuulostaa sanahelinältä tai jopa puppulausegeneraattorilta.
Yleisesti ottaen, mielestäni loputtomasta talouskasvusta puhuminen alkaa hiukan haiskahtaa olkiukolta. Mielestäni maailmanlaajuisten yhteiskunnallisten ongelmien välttäminen vaatii maltillista talouskasvua, mutta vain niin kauan, kun väkiluku lisääntyy. Taitekohta saavutettaneen noin 2050. On ihan täysin ajateltavissa, että taloutemme kasvaisi maltillisesti mutta samalla ympäristövaikutuksia vähentäen vielä tuonne asti, ja kääntyisi sitten maltilliseen laskuun ihmisten määrän vähentyessä.
J.M.: "Hyvät suhteet naapureihin lisäävät hyvinvointia ja turvallisuudentunnetta. KHO suosittaa investointeja sosiaaliseen pääomaan ja yhteistyön rakenteisiin niin paikallisella, kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.
VastaaPoistaSamaa mieltä, mutta mitä nämä investoinnit olisivat konkreettisesti? Kuulostaa sanahelinältä tai jopa puppulausegeneraattorilta."
Kiitos haastavasta vastauksesta, J.M.! Postaus oli Paavon, mutta kyseinen "puppukohta" oli allekirjoittaneen :)
Yritän siis tiiviisti vastata ja konkretisoida väitettäni: "sosiaalinen pääoma" on ihmisten välistä luottamusta ja sitoutumista yhteisten asioiden ratkaisemiseen luottamuspohjaisesti. Poliitikkojen pitäisi panostaa siihen, että ihmisten välillä voitaisiin rakentaa tällaista ihmiseltä-ihmiselle-luottamusta markkinapohjaisen rahavaihdannan rinnalla. Rahalla ei voi ostaa esim. ystävyyttä tai autenttisia kokemuksia. Tästä lisää esim. David Halpernin "Hidden wealth of nations" -kirjassa.
"Yhteistyön rakenteista": yhteistoiminnan kolme perusmekanismia ovat hierarkia (auktoriteetti), markkinat (rahavaihdanta) ja verkostomainen yhteistyö (luottamus) (ks. esim. Powell). Jos politiikassa keskitytään vain hierarkkiseen johtamiseen ja kilpailumarkkinoiden edistämiseen, ollaan hankaluuksissa.
"On ihan täysin ajateltavissa, että taloutemme kasvaisi maltillisesti mutta samalla ympäristövaikutuksia vähentäen vielä tuonne asti, ja kääntyisi sitten maltilliseen laskuun ihmisten määrän vähentyessä."
Could be, or could not be. Who knows. Mutta pitäisi olla b-suunnitelma, ja sitten keskustella mennäänkö a- vai b-suunnitelmalla. Eiks vaan.
Investoinnit sosiaaliseen pääomaan ja yhteistyön rakenteisiin kuullostaa erittäin tärkeältä suositukselta! Talouskasvun puskemat kulujen karsimisen, tuottavuuden lisäämisen ja jatkuvan kuluttamisen ’pakot’ ovat monella rintamalla ruokkineet ihmisten välistä kilpailua ja oman edun tavoittelua. Esimerkiksi lisänneet ihmisten huolta siitä, miten varmistaa huomisen työpaikka ja toimeentulo. Tai ruokkineet ihmisten välistä materiaalista vertailua ja kilpailua (’olet sitä mitä omistat’). Samalla ne ovat tehneet ja tekevät tuhoa ihmisten väliselle luottamukselle, solidaarisuudelle ja esim. vanhalle kunnolle talkoohengelle.
VastaaPoistaPoliitikkojen tulisi luoda monenlaisia tapoja tukea ja palkita juuri tuollaista ihmiseltä-ihmiselle-luottamuksen ja yhteistoiminnallisuuden rakentamista esimerkiksi lähinaapurustoissa tai sitä suuremmissa paikallisissa yhteisöissä. Kehittää erilaisia kannustimia siihen. Tämän suosituksen järkevyyttä lisää, että sen seuraukset ovat positiivisia paitsi ihmisten hyvinvoinnille (yksinäisyys ja väkivalta vähenee, yhteisöllisyyden tunne ja yhdessätekemisen ilo kasvaa, asioihin vaikuttamaan pääsemisen tunne kasvaa ...) myös julkiselle taloudenpidolle. On vaikea keksiä syitä sille, miksi tällaista toimintaa ei kannattaisi tukea. Pakottamisestahan ei ole kyse, jolloin yksinviihtyvien nököttäjien oikeuksia ei oltaisi viemässä.
Hyvä jatkokysymys on edelleen, mitä nämä investoinnit voisivat konkreettisella tasolla olla? Millaisia kannustimia voitaisiin luoda, että ihmiset kömpisivät ulos omista koloistaan ja yksityisistä huolistaan ja alkaisivat toimia yhteisten asioiden edistämisen puolesta?
Maria Joutsenvirta
"On ihan täysin ajateltavissa, että taloutemme kasvaisi maltillisesti mutta samalla ympäristövaikutuksia vähentäen vielä tuonne asti (vuoteen 2050), ja kääntyisi sitten maltilliseen laskuun ihmisten määrän vähentyessä."
VastaaPoistaEn tiedä mitä maltillisella kasvulla tässä tarkoitat, nykyisellään se lienee tuolla parin-kolmen prosentin vuositasolla? Otetaan vaikka se 2%, sillä se lienee nykyään monien mielestä on aika maltillista..?
Sitten tehdään muutama olettamus, jotka voivat tietysti mennä melko perssiilleen, mutta oletetaan nyt kuitenkin:
- Erittäin merkittävä osa kasvusta tulee tapahtumaan uusissa, kehittyvissä talouksissa (Kiina, Intia jne) joissa myös väestöä ja väestön kasvua on. Jos globaali kasvu on 2% ja kiina kasvaa nytkin 8% niin meille muille ei paljon jää.. :)
- Iso osa kasvusta tulee myös olemaan materiaalista, eli tavaroita (autoja, puhelimia, tietokoneita, televisioita, ilmastointilaitteita jne) hankitaan. Palveluja tiestysti myös, mutta vähemmän.
- Kasvuun siis kulutetaan raaka-aineita, pääosin uusiutumattomia, niinkuin on tähänkin asti kulutettu (noita tavaroita ei oikein saa puusta tehtyä).
Laskuopin mukaan 2% vuosittaisella kasvulla kestää 35 vuotta että maailmantalous tuplaa kokonsa. Mikäli tämä kasvu tehdään jollain muulla kuin raaka-aineita kuluttamattomalla palvelusektorilla (mikä kummajainen se sitten onkaan? Hieronta ilman öljyä?), niin se tarkoittaa myös että raaka-aineiden kulutus noin kaksinkertaistuu. Kaikkea tehdään tuplasti enemmän kuin nyt!
Se tarkoittaa myös sitä, että tänä 35 vuoden aikana käytämme yhtä paljon raaka-aineita kuin tähän asti olemme käyttäneet. Monien arvioiden mukaan esim öljyreservejä on nyt noin puolet jäljellä, joten täytyy keksiä jotain muuta millä ajella maapallolla tuolloin olevalla ainakin miljardilla henkilöautolla (nyt on noin 800 miljoonaa), ne loput 5 vuotta että päästään vuoteen 2050 jolloin voidaan pikkuhiljalleen alkaa sitten jarruttelemaan... :)
Ja tiedän kyllä että ns. epäkonventionaalisia fossiilisia on jäljellä vielä, että hiilestä voidaan tehdä polttoaineita, öljyhiekkaa on vaikka kuinka paljon jne... Jos otamme näitä erittäin kalliita, tehottomia tuottaa, saastuttavia ja kasvihuoneilmiötä rajusti lisääviä energianlähteitä laajemmin käyttöön, niin ongelmat ovat jotain aivan toisia.
Lyhyesti, mitä halusin siis sanoa tai kysyä oli, että miksi kasvua tavoittelevat tahot ja taloustieteen oppisuunnat eivät edelleenkään ota luontoa tai ympäristöä yhtälöön mukaan ollenkaan? Tai siis minusta se ei ole "ihan täysin ajateltavissa".
Mutta voi olla että tekemäni olettamukset menivät perssiilleen ja maailmantalous kasvaa ilman että tavaraa tehdää lisää...
Julkisen sektorin tuottavuus on yksi KTT:n asiakokonaisuuksista. Mitä se on?
VastaaPoistaTähänastiset tuottohankkeet ovat lähinnä rajusti heikentäneet palveluiden laatua (hätäkeskusuudistus!!) tai tulleet tavattoman kalliiksi (HUS). Kuitenkin tuottavuus on kohonnut, koska hankeseurannan mittarit on valittu sopivasti. Neuvostoliitossakin tuotettiin monta kilogrammaa autoja, vaikkei näitä panssariladoja lukumääräisesti kaikille riittänytkään.
Julkinen sektori tarkoittaa kouluja, päiväkoteja, sairaaloita, terveyskeskuksia, poliisia, palokuntaa, vanhainkoteja, rajavartiostoa jne.
Pidän erittäin ongelmallisena, että bisnesmaailman tuottavuusajattelua yritetään ympätä näihin yhteiskunnan perusrakenteisiin. Usein ulkopuolisten konsulenttien suunnitelmat "tehostamisesta" näyttävät hienoilta päättäjien pöydillä, mutta lopputulos on jotain ihan muuta. Ambulanssit ajelevat vääriin paikkoihin ja ihmisiä kuolee, liian suuresta päiväkotiryhmästä lapsi karkaa ja hukkuu jokeen, vanhukset makaavat aliravittuina pissavaipoissa laitoksissa.
Ei, en tarkoita, etteikö kuntien ja valtion toiminnoissa olisi kehittämisen paikkoja. Ihmettelen vain sitä tapaa, millä vaihtoehdoista päädytään juuri niihin typerimpiin ja hankalimpiin, täysin sivuuttaen palvelun käyttäjien toiveet ja työntekijöitten tietämyksen. Lopputulos säästää rahaa yhdessä paikassa mutta aiheuttaa valtavat kulut toisaalla - ja palvelujen luonteen huomioonottaen, myös inhimillinen kärsimys lisääntyy.
Hyvä esimerkki on mielestäni vanhustenhuolto. Suomessa on vallalla laitospainotteinen hoitomalli. Sairaat vanhukset sijoitetaan terveyskeskusten vuodeosastoille, jossa hoitoaika voi olla jopa 10 vuotta. Millaisena vanhus kokee saman vuoteen, väliverhon ja yöpöydän rajaaman maiseman, kun ihan joka vuonna ei pääse edes ulkoilemaan? Vuodepotilaaksi voi päätyä kuka vanhus tahansa, ei tarvitse kuin liukastua pahasti auraamattomalla tiellä, maata kipsissä 6 viikkoa ja jäädä iäkkyyden takia ilman asianmukaista kuntoutusta. Kunta säästi muutamia tuhansia talvikunnossapidosta, mutta tuhlaa säästöt alle kuukaudessa uuden pitkäaikaispotilaan hoitoon!
Mielestäni koko julkisen sektorin konsepti pitää miettiä uudelleen. KHO:ssa lähtökohtana tulee olla ihmisten perustarpeet ja niiden tyydyttäminen; turvallisuus, suoja ja hoiva, terveys ja perusopetus tulee olla yhdenvertaisesti kaikkien saatavilla. Yksityistämällä hinnat nousevat yrittäjän voiton verran, mutta palvelun laatu ei välttämättä kohene. Miten toimisi kolmas sektori?
Monissa aineettoman hyvän tuottamiseen liittyvissä asioissa, oli kyse sitten luottamuksen rakentamisesta tai julkisten palveluiden tuottavuuden mittaamisesta, ongelma on siinä, miten rakentaa kannustinjärjestelmä tai mittaristo mikä ei houkuttele väärinkäytöksiin.
VastaaPoistaSelkeästi tässä ei ole onnistuttu, kun esimerkiksi tuottavuusohjelman tulokset ovat mitä ovat. Monista tämänsuuntaisista hankkeista kyynikko saattaisi todeta, että ne ovat mainioita keinoja siirtää rahaa veronmaksajilta poliitikkojen sen hetkisille suosikeille.
Kaikenhuippu: tavallaan ironista, että tartuit tuohon kommenttiin - olen toisaalla tuonut jatkuvan talouskasvun ongelmia mielestäni melko vahvasti esille, ja eräillä keskustelufoorumeilla saanut maineen tuomiopäivän profeettana :).
Vaikken voi enkä halua mitenkään kiistää luonnon rajallisuutta, en yksinkertaisesti näe vaihtoehtoja säilyttää yhteiskuntarauha ja miljardien ihmisten elämä ilman kasvua. Jos jonkinlaista, vähintään väestönkasvun tahdissa pysyvää taloudellisen toimeliaisuuden kasvua ei ole, kehittyvien maiden valtava globaali syrjäytymisongelma (pian puhutaan miljardeista toimettomista) muuttuu vain entistä hirmuisemman valtavaksi. Sen tien päässä on viimeinen maailmansota.
Teoriassahan tähän on helppo ratkaisu. Tarvitaan vain väestönkasvun pysäyttäminen samalla kun olemassaolevan talousjärjestelmän sortuminen ehkäistään ja ihmiskunta saadaan luopumaan vapaaehtoisesti kulutuksestaan. Sanomattakin lienee selvää, että olen erittäin skeptinen.
Oma ratkaisuni on enemmän mutta parempaa kulutusta. Todennäköisesti olemme jo ajautumassa massiivisiin ympäristötuhoihin, muttei ole mitenkään sanottua, etteikö ekosysteemi voisi kestää tilapäisen ylilyönnin 9 miljardiin ihmiseen. En minä tätä pidä toivottavana skenaariona, pidän sitä vain kahdesta hirmuisesta skenaariosta vähän vähemmän hirmuisena.
Käytännön toteutus tälle paremmalle kulutukselle alkaa energian tuotannosta. Meillä on olemassa yksi keino tuottaa riittävä määrä riittävän edullista energiaa ympäristöjalanjäljellä, joka olisi siedettävä vielä 9 miljardin ihmisen planeetallakin. Kyse on tietenkin ydinenergiasta.
En ala argumentteja toistamaan tässä keskustelussa - Suomessa esim. Kaj Luukko on niitä, ja vastalauseita, käynyt ansiokkaasti läpi - mutta sitä käyttäen esimerkiksi Ranskan CO2-päästöt per capita ovat nykyisin samaa luokkaa kuin Kiinan; energiantuotannossa ero on vielä merkittävämpi (Ranska 86 g CO2/kWh, Tanska 329 g CO2/kWh, Suomi 219 gCO2/kWh). CO2-päästöt eivät tietenkään kerro koko totuutta, mutta laskin ennen työkseni elinkaarilaskelmia, ja nykyisin käytetyillä laskumenetelmillä CO2 ennustaa kokonaisjalanjälkeä erittäin hyvin. Vastaaviin tuloksiin on päässyt myös EU:n laajuinen ExternE-hanke.
Jos esimerkiksi Suomessa kaikki energia tuotettaisiin ydin-, vesi- ja tuulivoimalla, ja tehokkuuden parantuminen otetaan huomioon, voisimme helposti kaksinkertaistaa kulutuksemme lisäämällä esim. energiaintensiivistä kierrätystä samalla kun kokonaisympäristöjalanjälkemme pienentyisi huomattavasti. (Tämä tietenkin vaatisi verotuksellisia toimia Jevonsin paradoksin ehkäisemiseksi, sekä lainsäädäntöä ympäristötuhojen välttämiseksi - jota kuitenkin tarvitaan joka tapauksessa.) Ja jos Suomelle ja muille länsimaille oletetaan maltillisempi kulutuksen kasvu - väestönkasvun tahdissa pysyvä - kehittyville maille jäisi tilaa kasvaa enemmänkin.