Politiikka tarvitsee utopioita
Tuoreessa Niin & Näin -lehdessä Keijo S. Lakkala tarjoaa hyvän näkökulman rakenteita muuttavaan politiikantekoon. Hän hahmottelee tätä utopian rakentamisen kautta. Lakkalan mukaan utopia voi toteutua, kun kolme elementtiä ilmaantuvat yhtäaikaisesti: abstrakti utopia, konkreetti utopia sekä apokalypsi. Abstrakti utopia on hahmotelma tulevaisuudesta ja konkreetti utopia kuvaa askeleet, joita pitkin abstrakti utopia voidaan saavuttaa. Apokalypsi on "verhojen avaaminen", hetki jolloin nykytilan mahdottomuus paljastuu tai paljastetaan.
Utopian toteutuminen vaatii näiden kolmen elementin yhtäaikaista ilmaantumista. Abstrakti utopia jää haaveeksi ilman konkreettia utopiaa. Konkreetti utopia ei ole houkutteleva ilman abstraktia utopiaa. Kummallekaan utopialle ei puolestaan ole tilaa, ellei nykytilanteen edestä avata sitä verhoa, joka estää näkemästä nykytilanteen mahdottomuutta.
Talouskasvuideologian ja degrowth-ajattelun näkökulmasta voimme nyt tarkastella politiikan tekoa seuraavasti:
- Talouskasvuun perustuva yhteiskunta on nykytila, joka on apokalyptisessa tilanteessa. Verho on aukeamassa: talouskasvu ei ole pitkällä jänteellä ympäristöystävällistä edes vihreimmässä muodossaan, sillä kasvu syö ekotehokkuuden hyödyt.
- Talouskasvu yhteiskunnan keskeisenä päämääränä on siis kyseenalaistettava. Tilalle tarvitaan uusi abstrakti utopia.
- Talouden vihertämisen keinot eivät ole riittäviä ympäristökatastrofin edessä. Tilalle tarvitaan uusi keinovalikoima, uusi konkreetti utopia.
Vihreät reaalipolitiikan vankilassa: utopia puuttuu
Edustuksellisessa demokratiassa poliittiset puolueet joutuvat toki silloin tällöin tekemään myönnytyksiä yhtäällä saadakseen läpi oman linjansa mukaisia muutoksia toisaalla. Puolueen linja testataan kuitenkin siinä, mitä reaalipoliittisia myönnytyksiä puolue on valmis tekemään omaa abstraktia ja konkreettista utopiaansa edistäessään.
Vihreiden linjaa on testattu pitkin hallituskautta, näkyvimpänä esimerkkinä päätös uudesta ydinvoimalasta. Keskustelua on käyty mediassa ja vihreät ovat pyrkineet puolustautumaan radikaalimpaa linjaa vaativien äänten voimistuessa.
Puheenvuoro on perusteltu maltillisen ympäristöliikkeen näkökulmasta, mutta ei anna juurikaan toivoa radikaalimpaa linjaa edustaville:
"...suojelua esitetään lisättäväksi niin paljon kuin se suinkin on taloudellisesti ja reaalipoliittisesti mielekästä."
"Nykyisellään vihreiden painoarvo hallituksessa on vähäinen, ja tilanteen koheneminen edellyttäisi äänivyöryä. Elämme demokratiassa, ja maallamme on juuri niin voimakas vihreä liike kuin kansalaiset päättävät."Vihreät ehkä uskovat abstraktiin kohtuuden utopiaan, mutta ovat "reaalipolitiikan" vankeja. Käytännössä vihreät ovat alistaneet omien tavoitteidensa toteutumisen nykyisen talouspolitiikan konkretialle, "reaalipolitiikalle". Vastuu tästä linjasta vieritetään äänestäjille. Mutta radikaalille ympäristönsuojelijalle vihreiden reaalipoliittinen linja ei ole vaihtoehto: äänestämällä vihreitä äänestät talouskasvu-utopian puolesta.
Degrowth-liikkeen näkökulmasta apokalypsi on selkeä: nykyinen talouspolitiikka ja "reaalipolitiikka" eivät ole ympäristön todellisen suojelun näkökulmasta realistisia.
Kuin tilauksesta tämän argumentin meille tarjoaa Hesarissa samana päivänä (4.10.) julkaistu toinen mielipide. Siinä Vasemmistofoorumin toiminnanjohtaja Ruurik Holmin kirjoittaa:"On kuitenkin mahdollista, että ympäristöhaittojen ja talouden kasvun välistä kytkentää on mahdotonta purkaa. Olennaista on toteuttaa sellaista ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa, että ihmiskuntaa ilmastonmuutoksen myötä uhkaavat riskit saadaan torjuttua. Tavoitteen kannalta on sivuseikka, jatkuuko talouskasvu vai ei: jos riittävän tehokkaat toimet johtavat talouskasvun hiipumiseen tai tyrehtymiseen, tilanteeseen on vain sopeuduttava."Äänestäjälle, jolle tämä apokalypsi on selkeä, vihreät ei tarjoa vaihtoehtoa. Tässä mielessä Toiviaisen vetoomus on turha: vihreitä äänestämällä ei voi äänestää talouskasvun vapautumisen puolesta. Vihreät on antautunut talouskasvun hallinnoinnille.
Lisähuomio: kaikki muutkin puolueet ovat antautuneet talouskasvun hallinnoinnille, joten degrowth-äänestäjälle valinta ei missään tapauksessa ole helppo. Vihreät voivat olla hyvä valinta edelleenkin degrowth-äänestäjälle, mutta...
VastaaPoistaEnpä sanoisi että vihreät ovat millään tavalla hyvä valinta degrowthin kannattajalle - paitsi ehkä mielikuvien tasolla.
VastaaPoistaTodellisuudessa vihreistä on vihreys kovaa vauhtia häviämässä, tai jo hävinnyt. Talouskasvua kyseenalaistava ja ympäristön tilaan vakavasti suhtautuva siipi on surkastunut. Eero Paloheimon lähtö on viimeisin oire, ja nyt arvuutellaan kuinka kauan Soininvaara jaksaa. Juhlapuheissa muistetaan toki ympäristöongelmat mainita, mutta käytännön politiikassa toitotetaan suorastaan eksponentiaalisen kasvun puolesta.
Nykyisin vihreät on ottanut vasemmiston paikan kaiken hyvän puolesta kaikkea pahaa vastaan-puolueena. Tehtyjä ratkaisuja saatetaan joskus perustella ympäristöasioilla, mutta ajattelu on useimmiten melkoisen pinnallista ja suorastaan lyhytnäköistä. Esimerkiksi väestönkasvun siunauksellisuutta Suomessa ei puoluesihteerin päätöksellä saa kyseenalaistaa, koska silloin antaisi ammuksia kilpailevalle puolueelle.
Älylliseen rehellisyyteen pyrittäessä ei pitäisi kuunnella, mitä suu sanoo, vaan katsoa, mitä kädet tekevät. Vihreiden kädet ovat punaiset, ja viime aikoina heidän politiikkansa on muistuttanut sitä kuuluisaa kiveämisurakkaa kohti hyvin kuumaa paikkaa.
Äänestyspäätös on kieltämättä vaikea. Suurista puolueista yksikään ei liene mikään ratkaisu, vihreiden äänestäminen taas on itsepetosta ja pahimmillaan kätketysti ympäristövihamielinen teko. Uusi Vihreä Puolue saattaisi ollakin äänestämisen arvoinen, vaikka ko. joukossa foliohattupitoisuus vaikuttaa olevan kohtuullisen korkealla. Perussuomalaiset sentään tuntuvat liputtavan sen kaivatun yhteisöllisyyden puolesta, vaikka muuten ohjelma ja käsitykset ovatkin kivikautisia. Piraattipuolue?
Hei!
VastaaPoistaAsetelmaan tuntuu liittyvän myös seuraavanlainen kuvio:
1) Vihreät ovat liikkuneet alkuaikojen luontopainotuksista pitkälti kasvua painottavaksi yleispuolueeksi.
2) Yleinen mielikuva kuitenkin rinnastaa ympäristöasiat ja Vihreät.
3) Edellä olevat seikat yhdessä saavat aikaan sen, että mittatikku luonnon ottamisesta huomioon kulkee kasvun suuntaan.
Tuumaili Olli
Asioilla on hyvinkin monta aspektia eikä kaikki mahdu jokaikiseen noottiin. Vihreät ovat ajaneet mäkeen mm. homoilun suosiossa, saunan taakse lesboilun suosiossa ja suohon ydinreaktiopolitiikan siivellä istuessaan. Niin paljon on mennyt, ettei kuppiloiden halpojen viinilasien ääressä taideta keksiä uusia, entistä kumoavia strategioita ennen vaaleja. - Meillä on hyvä omatunto etsiessämme melkein mitä tahansa äänestysvaihtoehtoa urbaanivihreydelle.
VastaaPoistaIkuinen oppositio vaikuttamatta millään tavoin asioihin olisi ilmeisesti ainoa hyväksyttävä vihreys?
VastaaPoistaMielestäni hyväksyttävää vihreyttä olisi mikä tahansa politiikka, joka tähtäisi ympäristötuhojen mahdollisimman tehokkaaseen hillintään. Tämän politiikan onnistuminen voidaan ihan suoraan ja kohtuullisen objektiivisesti mitata esimerkiksi hiili- ja ympäristöjalanjäljen kokona. Elinkaarianalyysiin jonkin verran perehtyneenä väitän, että nykyvihreiden toiveiden mukaista politiikkaa noudattamalla ympäristöjalanjälkemme kasvaisi entisestään.
VastaaPoistaTiedän, että tällä kommentillani avaan fleimauksen portit ja todennäköisesti vien itseltäni tietyissä piireissä uskottavuuden, mutta asiaan perehdyttyäni uskon tähänastisen empirian tukevan käsitystäni: viime hallituksen paras ympäristöteko oli uusien ydinvoimalupien myöntäminen. Suosittelen itse kutakin perehtymään asiaan, aloittaen vaikkapa EU:n laajuisen ExternE-projektin johtopäätöksistä - tai tulemaan blogilleni http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi vääntämään asiasta lisää, tämä on väärä paikka käydä läpi todistusaineistoa.
Nykyvihreiden politiikka on ideologisessa umpisolmussa, jossa sosiaalinen paine oikean linjan noudattamisesta haittaa vakavasti avointa keskustelua monista todellisista ongelmista ja niiden ratkaisuvaihtoehdoista - aikana, jolloin tarvitsisimme ennakkoluulotonta, tietoon ja tieteeseen perustuvaa ongelmanratkaisua kipeämmin kuin ehkä koskaan koko ihmiskunnan tähänastisen historian aikana.
Muutkin puolueet ovat luonnollisesti tähän syypäitä, mutta vihreiden kohdalla raskauttavaa on nimenomaan se, että heidän äänestäjänsä kuvittelevat usein - paremman tiedon puutteessa - äänestävänsä ympäristön puolesta.
Laitetaanpas talteen, kun tämä uutinen tuli kuin tilauksesta:
VastaaPoistaSuomalaisten ekologinen jalanjälki kasvoi
Suomalaisten ekologinen jalanjälki on kasvanut. Ympäristöjärjestö WWF:n Living Planet -raportissa arvioidaan jokaisen suomalaisen kuluttavan luonnonvaroja noin 6,2 hehtaarin verran. Raportin laskelmien mukaan maapallo kestää enimmillään tilanteen, jossa ihmisen keskimääräinen ekologinen jalanjälki ei ylitä 1,8 hehtaaria.
Vielä kaksi vuotta sitten suomalaisten jalanjälki oli lähes hehtaarin pienempi.
WWF Suomen mukaan suomalaisten kasvanut ekologinen jalanjälki johtuu varsinkin fossiilisten polttoaineiden, kuten turpeen käyttämisestä.
Kaikkiaan suomalainen ihminen kuluttaa 12. eniten luonnonvaroja muiden maiden kansalaisiin verrattuna. Raportin laskelmien mukaan ihmiskunnan luonnonvarojen kulutus on kaksinkertaistunut vuoteen 1966 verrattuna.
Eikö ole liikaa vaadittu, että politiikassa pystyisi ylipäänsä tekemään nopeita muutoksia ja ajamaan radikaalia uutta politiikkaa - edes valtapuolue yksinään? Saati pieni tai keskisuuri puolue? Jolleivät vihreät ole vaihtoehto, ei sitä ole mikään puolue yhtään enempää, eikä varsinkaan vielä pienempi ja/tai oppositiossa istuva puolue.
VastaaPoistaKuitenkaan ei maailmaa muuteta yksin kansalais(järjestöjen) toiminnalla. Toivottavasti Järvensivu ei tarkoita, että ei pidä äänestää, tai että ei pidä äänestää ainakaan vihreitä(?) Itse degrowth-ajattelun suurena kannattajana olen perin kyllästynyt kaikkiin puheisiin, joilla hajotetaan meidän samoinajattelevien joukkoa. Haasteet ovat valtavat, ja meitä kaikkia tarvitaan!
Jos ajattelussa ja taktiikoissa on eroja, ne ovat yhdentekeviä päämäärän rinnalla. Jos vihreiden politiikka joissain yksityiskohdissa ja painotuksissa ärsyttää - kuten minuakin - ei se tietenkään ole syy tuomita koko puoluetta. Puolueen linjauksia on mahdollista muuttaa, jos on esittää perusteltuja ja rakentavia ehdotuksia. Räkyttäjiä ei tarvitsekaan kuunnella.
Riitta: Ole huoleti, en tarkoittanut että ei pidä äänestää, enkä tarkoittanut etteikö vihreitä voisi äänestää. Itse aion tosiaankin äänestää ja kannustan siihen muitakin.
VastaaPoistaJa sanotaanko vielä selkeästi tämäkin: vihreät voi olla hyvä vaihtoehto meille vihreyttä haluaville äänestäjille. En siis missään tapauksessa sano, että ei pitäisi ainakaan vihreitä äänestää. Mutta en sano sitäkään, että vihreät ovat ainoa hyvä vaihtoehto. Tämä arviointi jätettäköön kunkin äänestäjän itsensä arvioitavaksi, kuten demokratiaan kuuluu.
Haluan joka tapauksessa haastaa vihreät sanomaan selkeästi, mikä heidän päämääränsä on, ja sitten toteuttamaan tätä linjausta rohkeasti. Itse en ole ympäristöasiantuntija, mutta jos ympäristöjärjestöt ovat jo teilanneet nykyhallituksen tähän mennessä yhdeksi ympäristövastaisimmista, eivätkä vihreät ole vielä lähteneet hallituksesta ovet paukkuen, niin eikö jossain ole vikaa? Missä vaiheessa vihreillä tulee raja vastaan, jos ei ole jo tähän mennessä tullut?
"Itse degrowth-ajattelun suurena kannattajana olen perin kyllästynyt kaikkiin puheisiin, joilla hajotetaan meidän samoinajattelevien joukkoa." Oletko siis sitä mieltä, että vaikeneminen on tässä tapauksessa kultaa?
Minusta se olisi pikemminkin hälyttävää, jos ei käytäisi keskustelua vihreiden linjasta ja siitä, ovatko vihreät toteuttaneet oikeaa linjaa vai eivät. Jos keskustelua ei käydä, niin miten me äänestäjät voisimme löytää äänellemme oikean osoitteen?
Äänestäjien hajaannuksesta ja vihreisiin kohdistuneesta kritiikistä ei kannata syyttää meitä äänestäjiä, vaan vihreiden hallituksessa toteuttamaa politiikkaa. Minusta on ihan aito kysymys, että ovatko vihreät oikeasti degrowth-linjan takana vai eivät.
"Jos vihreiden politiikka joissain yksityiskohdissa ja painotuksissa ärsyttää - kuten minuakin - ei se tietenkään ole syy tuomita koko puoluetta." Kyllä. Mutta silti vihreiden päälinjauksista tarvitaan nyt keskustelua, kun nimenomaan päälinjaus tuntuu olevan hakusessa, tai ainakin hukassa yksityiskohtien ja painotusten takana. Linjaus Persujen vastapuolueeksi ei ainakaan minun silmissäni kirjastanut vihreiden omaa linjaa.
"Haasteet ovat valtavat, ja meitä kaikkia tarvitaan!" Tästä olemme samaa mieltä. Mutta ovatko vihreät hallituksessa edistämässä haasteiden ratkaisemista, vai sittenkin vain pönkittämässä hallituksen kasvulinjaa?
"Puolueen linjauksia on mahdollista muuttaa, jos on esittää perusteltuja ja rakentavia ehdotuksia. Räkyttäjiä ei tarvitsekaan kuunnella." Itse en koe olevani räkyttäjä, vaan yritän mielestäni tarjota nykylinjan tilalle suhteellisen perustellusti ja rakentavastikin vähän radikaalimpaa vihreää linjaa.
Kirjoitukseni loppu on toki varsin kriittinen, kun totean, että "...vihreitä äänestämällä ei voi äänestää talouskasvun vapautumisen puolesta. Vihreät on antautunut talouskasvun hallinnoinnille." Hienoa, jos olen väärässä.
Oletko sitä mieltä, että vihreiden linja on riittävän radikaali degrowth-mielessä?
Alla vielä vihreiden tuoreesta elinkeinopoliittisesta ohjelmasta linjaus, jossa haetaan näkökulmaa kasvuunkin:
"Talouskasvun tavoittelu on perusteltua siinä tapauksessa, että se toteuttaa sosiaalisen ja
ympäristökestävyyden kriteerit. Talouskasvua on jo kautta historian rajoitettu pyrkimyksellä ihmisten elinolojen parantamiseen esimerkiksi työajan lyhentymisen, työehtojen parantumisen ja
lapsityövoiman kiellon kautta. Tämä on ollut mahdollista työn tuottavuuden paranemisen ansiosta. --- Hallittu talouden koon supistuminen on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin ympäristön tuhoutuminen ja sen aiheuttama ihmisten elinmahdollisuuksien menettäminen."
Hyvä! Nyt voimme arvioida, toteuttaako vihreiden linja hallituksessa tätä sinänsä ihan ok:lta kuulostavaa retoriikkaa.
Minusta lähtökohta on jo väärä, kun keskitytään vain Vihreisiin ja ylipäänsä politiikan tekoon - olkoonkin että se on ratkaisevan tärkeässä asemassa. Ihan kuin kaikki puolueet eivät olisi "reaalipolitiikan vankilassa". Jos liikaa irtiottoja yrittää eli liian radikaalia liian nopeasti, lentää hyvin äkkiä sieltä politiikasta ulos. Se on realiteetti, jonka kanssa on elettävä. Puolueilta - varsinkaan pieniltä - ei voi vaatia kohtuuttomia, ennen kuin kansalaiset ja kansalaisjärjestöt ovat pehmittäneet tietä radikaaleille muutoksille.
VastaaPoistaItse Vihreiden äänestäjänä hyväksyn täysin sen, että he ovat takaiskuista huolimatta pysyneet hallituksessa kuten oli tarkoituskin. En mitenkään pysty kuvittelemaan, että asiat olisivat paremmin, mikäli he olisivat jääneet pois - päinvastoin. Jos suuria muutoksia halutaan, sitten pitää saada Vihreille sellaiset ministerinsalkut, joilla on merkitystä. Esim. vihreä valtiovarainministeri, maatalousministeri tai ympäristöministeri tekisi varmasti toisennäköistä politiikkaa kuin nämä nykyiset...
Mutta kuten sanottu, miksi etsiä negatiivisella asenteella vikaa juuri niistä, jotka sentään yrittävät oikeaan suuntaan, eikä niistä, jotka ovat todellisia kehityksen jarruja? Vaikka maailman tilanne olisi kuinka kriittinen, väkisin muutosta ei saada aikaan, ja liikaa on lupa vaatia vain itseltään.
Riitta: Kiitos jälleen hyvästä kommentista. Olen samaa mieltä, että kaikilla puolueilla on sama ongelma, ja tässä blogissa muut puolueet ovat myöskin olleet kritiikin kohteena:
VastaaPoistawww.degrowth.fi/2010/09/katainen-uskoo-kasvuun.html
www.degrowth.fi/2010/05/sdp-lisaa-tyontekoa-ja-talouskasvua.html
www.degrowth.fi/2010/06/kokoomuksen-vihrea-manifesti-perustuu.html
Lisäksi olen itse aloittanut tämän keskustelun seuraavasti: "Lisähuomio: kaikki muutkin puolueet ovat antautuneet talouskasvun hallinnoinnille, joten degrowth-äänestäjälle valinta ei missään tapauksessa ole helppo. Vihreät voivat olla hyvä valinta edelleenkin degrowth-äänestäjälle, mutta..."
Myönnän kyllä, että juuri tässä blogikirjoituksessa vihreät ovat otsikkotasolla tikun nokassa, mutta laajemmin katsottuna en ole samaa mieltä, että nyt oltaisiin vain vihreitä kiusaamassa.
Kirjoitat: "Mutta kuten sanottu, miksi etsiä negatiivisella asenteella vikaa juuri niistä, jotka sentään yrittävät oikeaan suuntaan, eikä niistä, jotka ovat todellisia kehityksen jarruja?"
Kritiikki on eri asia kuin negatiivinen asenne. Kritiikkiä voi olla rakentavaa ja ei-rakentavaa. Ei minulla ole negatiivista asennetta vihreitä kohtaan, päinvastoin. Yllä olevassa blogikirjoituksessa on pyrkinyt analysoimaan yhdellä teoreettisella freimillä vihreiden nykytilannetta, mielestäni kohtuullisen rakentavasti. Jos en ole onnistunut olemaan rakentava, niin sitten olen toki epäonnistunut, ja kritiikkisi on oikeutettu.
Ensi sunnuntaina olen menossa ilomielin pitämään luennon degrowthista sekä keskustelemaan vihreiden nuorten kanssa VINOn Väentapaamiseen Turkuun. Odotan vilkasta, myönteistä ja kriittistä keskustelua.
"Itse Vihreiden äänestäjänä hyväksyn täysin sen, että he ovat takaiskuista huolimatta pysyneet hallituksessa kuten oli tarkoituskin." Tähän sinulla on täysi oikeus, mutta kaipa joillakin toisilla Vihreiden äänestäjillä on täysi oikeus myös suhtautua kriittisesti vihreiden hallitukseen jäämiseen?
"Vaikka maailman tilanne olisi kuinka kriittinen, väkisin muutosta ei saada aikaan, ja liikaa on lupa vaatia vain itseltään." Kyllä puolueilta saa vaatia aika paljon, myös pieniltä puolueilta. Pienet kasvavat suuriksi suurilla tavoitteilla, eivät pienillä tavoitteilla.
Mikä sitten on liikaa vaatimista? Minusta ei ole liikaa vaatia, että vihreät menisivät vielä nykyistäkin enemmän degrowthin suuntaan. Kuten yllä viitattu vihreiden elinkeinopoliittinen ohjelma osoittaa, toivoa on. Minusta vihreät menevät positiiviseen suntaan.
Asiallinen ja rakentava kritiikki on aina tervetullutta, oli kyse mistä tahansa asiasta tai puolueesta. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei yhteiskunnallisesti ja poliittisesti näin monimutkaisessa asiassa kuin degrowth voi edellyttää edes samanmielisiltä poliitikoilta täyttä yksimielisyyttä strategiasta ja aikataulusta. Jos Vihreiltä halutaan enemmän tässä suhteessa, parhaiten asiat etenevät sisältäpäin vaikuttamalla, keskustelemalla ja pohtimalla sekä tekemällä konkreettisia ehdotuksia degrowth-talouden edistämiseksi.
VastaaPoistaToki saa olla eri mielipiteitä siitä, olisiko vihreiden esim. pitänyt jättäytyä pois hallituksesta tai lähteä siitä kesken kauden. Mutta jos moititaan - vieläpä niin jyrkästi kuin on tehty - pitää olla esittää kunnon perusteluja sille, miksi on tehty väärä ratkaisu. En ole nähnyt kuin perusteluiksi naamioitua mutua, jota sinkoilee yhtä lailla ydinvoimapäätökseen pettyneiltä ja turhautuneilta vihreiden kannattajilta kuin päätöksestä tyytyväisiltä vihreiden vastustajilta.
Pidän täysin kohtuuttomana vihreiden rajua arvostelua niissäkin tilanteissa, joissa he ovat johdonmukaisesti pitäneet kiinni omasta linjastaan ja siitä, mitä on äänestäjille luvattu. Ja kyllä, näin sanoen odotan itsekin vihreiltä aika paljon enemmän joidenkin asioiden suhteen, ja pyrin myös itse vaikuttamaan positiiviseen kehitykseen.
Riitta: Kiitokset jatkokommentista. Pyritään tosiaankin kaikki jatkossakin vaikuttamaan vihreiden, ja muidenkin puolueiden, positiiviseen kehitykseen.
VastaaPoistaTimo ja Riitta: Vihreiden politiikka on heidän oman strategiansa mukaisesti kestävä kehitys. Näin he ovat juuri toimineetkin hallituksessa. He ovat siis toimineet sanojensa mittaisesti. Itse äänestän tästä syystä jatkossakin vihreitä.
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaVihreiden toimintaa seuratessa on mieleeni tullut vanha heitto "kepu pettää aina". Mutta jos tarkkoja ollaan, kepu ei petä ÄÄNESTÄJIÄÄN koskaan, vaan ajaa juuri niitä asioita, joita on heille luvannutkin.
Vihreitä aiemmin äänestäneenä olen kokenut, että Vihreät pettävät aina. Puolueen nimi ja menneisyys viittaavat luonnonsuojeluun, mutta tältä pohjalta Vihreää Liittoa äänestäneet joutuvat pettymään.
Biodiversiteettiä puolueessa ei mietitä lainkaan, esim. Vihreiden hyvänä pitämä ydinvoiman kyljessä tullut "risupaketti" vain köyhdyttää metsäluontoa entisestään.
Helsingissä Vihreät nousivat aikanaan isoksi puhumalla VR:n makasiinien puolesta, mutta mieli taisi muuttua vaalikauden aikana. Muutenkaan Vihreiden toiminta ei ole ollut Helsingin parhaita puolia säilyttävää, voimakkaasti on puollettu esim. rantojen rakentamiseen liittyviä hankkeita.
Usein Vihreillä on yksittäisiä vaihtoehtoisia ehdokkaita, joiden arvomaailman saattaisin kokea jossain määrin omakseni. En kuitenkaan katso voivani äänestää näitäkään, koska äänelläni tulisin tukeneeksi Vihreän Liiton valtavirtaa, joka on "vihreää talouskasvua" ja vallan keskiössä hampaat irvessä apupuolueena roikkumista.
Terveisin nimim. "Eräs helsinkiläinen"
Vesa Hack kirjoitti blogissaan mielestäni melko osuvasti muutamista vihreiden ongelmakohdista.
VastaaPoistaTeki myös johtopäätökset, ja erosi puolueesta.