Keskustelussa on menty degrowth'n ytimeen, joten suosittelemme tutustumaan ja osallistumaan käytyyn keskusteluun tästä linkistä: Hyvässä seurassa: Factor 10 ja Kasvun rajat.
Edellä mainittu kirjoitus julkaistiin 10.11. ja 50 kommentin raja ylittyi 26.11. eli 16 päivän kuluttua. Kuukaudessa tämä kommentointimäärä tarkoittaisi noin 100 kommenttia.
Mitä tapahtuisi, jos kommenttien määrä kasvaisi tästä tasaisesti 2% kuukaudessa? Vuoden kuluttua kommenttien määrä olisi 127 kuukaudessa. Kahden vuoden kuluttua kommenttien määrä olisi 161 kuukaudessa. Kommenttien määrä tuplaantuisi noin kolmen vuoden välein. Kahdentoista vuoden kuluttua, siis vuonna 2022, kommenttien määrä olisi 1600 kuukaudessa. Vuonna 2050 kommentteja olisi 800.000 kuukaudessa. Hurjat kasvunäkymät.
Jouko Kämäräinen viittasi keskustelussa videoon, joka voi olla tuttu monille kasvun aritmetiikkaa pohtineille. Tässäkin blogissa on aiemmin viitattu tähän Dr. Albert A. Bartlettin mainioon luentoon "Artithmetic, Population, and Energy". Tässä linkki kyseiseen luentoon Youtuben soittolistana: Kasvun aritmetiikkaa.
Yksi suosikkiesimerkeistäni Bartlettin luennosta:
- Oletukset:
- Suljetussa pullossa on bakteereja, joiden määrä kaksinkertaistuu joka minuutti. (Vertailun vuoksi: jos kasvuprosentti on 7% vuodessa, niin määrä kaksinkertaistuu noin joka kymmenes vuosi.)
- Bakteerin koko on sellainen, että bakteerikasvusto täyttää lisääntyessään pullon yhdessä tunnissa.
- Ensimmäinen bakteeri laitetaan pulloon klo 11:00. Pullo siis täyttyy oletusten mukaisesti klo 12:00.
- Kaksi kysymystä:
- Mihin kellonaikaan pullo on puolillaan?
- Millä kellonlyömällä bakteerit todennäköisimmin huomaavat pullon alkavan täyttyä?
- Klo 11:55 pullo on noin 3/100 täynnä (3,125 %).
- Klo 11:56 pullo on noin 6,25/100 täynnä (6,25 %).
- Klo 11:57 pullo on noin 12,5/100 täynnä (12,5%).
- Klo 11:58 pullo on 25/100 täynnä (25%).
- Klo 11:59 pullo on 50/100 täynnä (50%).
- Klo 12:00 pullo on täynnä.
Dr. Bartlett esittää vielä kysymyksen, että entä jos bakteerit alkaisivat tehdä tutkimusretkiä viime vaiheillaan, ja löytäisivät mielettömän uuden löydön: 3 uutta pulloa! Kuinka paljon tämä antaisi niille lisäaikaa jatkaa kasvuaan? Kaksi pulloa olisi täynnä klo 12:01 ja kaikki neljä pulloa olisivat täynnä klo 12:02. Eipä ollut paljoa iloa tästäkään.
Ikuinen prosentuaalinen kasvu rajatussa tilassa on mahdottomuus. Teknologia voisi auttaa: entä jos bakteerien kokoa saataisiin pienennettyä tasaisesti vaikkapa 10% minuutissa? Tämä toisi toki lisäaikaa: kaksinkertaistuminen hidastuisi. Mutta ennen pitkää tasainen prosentuaalinen kasvu täyttää tilan kuin tilan.
Niin kauan kuin yksi bkt-lisäeuro tuottaa keskimäärin jotain ympäristöhaittoja, bkt:n prosentuaalinen kasvu kohtaa ennen pitkää maapallon rajat. Yksinkertaista aritmetiikkaa. Ainoa mahdollisuus on päästä aitoihin nollapäästöihin ennen kuin maapallomme rajat tulevat vastaan. Tästä olemme vielä kaukana.
Eräiden raporttien mukaan kellomme taitaa olla jo yli 12:00, kun käytämme luonnonvaroja jo 1,5 maapallon verran. Paljonko meillä on vielä aikaa muuttaa suuntaa?
Lisätiedoksi Bartlettin luennosta kaksinkertaistumisaikatauluja:
VastaaPoista1%:n vuosikasvu -> kaksinkertaisuminen 70 vuodessa.
2% -> 35 vuodessa.
3% -> 23 vuodessa.
4% -> 17,5 vuodessa.
5% -> 14 vuodessa.
6% -> 11,6 vuodessa.
7% -> 10 vuodessa.
8% -> 8,75 vuodessa.
Hyvinvointivaltiota ylläpitävä bkt:n kasvu on noin 2-3% vuodessa, joten bkt:n tulee kaksinkertaistua noin 23-35 vuoden välein. Kiinan 7-8% kasvuvauhdilla kaksinkertaistuminen tapahtuu noin 9-10 vuodessa.
Oletetaan, että ihmiskunnan "bakteerikello" on nyt vaikkapa 11:58 eli "pullomme" olisi nyt 25% täynnä. Suomen kasvukertoimella pullo täyttyisi noin 70 vuoden päästä. Kiinan kasvukertoimella pullo täyttyisi noin 20 vuoden päästä.
Nämä ovat toki aritmeettisia laskelmia, joista puuttuu mm. teknologian kehitys, mutta on huomionarvoista, että aika maltillinenkin 2-3%:n kasvu kaksinkertaistaa bkt:n suhteellisen nopeasti.
Bakteerit pullossa-vertaus kuvaa hyvin huonosti luonnonvarojen ehtymistä. Se ei ota huomioon sitä, että markkinahinnat luonnonvaroille nousevat varantojen niuketessa. Esim. hinta öljytynnyrille on nyt 84.20$, mutta mikä olisi hinta teoreettisesti ajateltuna viimeiselle barrelille. Veikkaisin huomattavan suurta summaa.
VastaaPoistaTodellisuudessa hinnan noustessa, korvaavien tuotteiden hinnat tulevat houkuttelevammiksi. Viimeistään siinä vaiheessa kun öljyn, kivihiilen, uraanin hinnat ovat korkeampia kuin aurinkovoiman, alamme käyttämään aurinkovoimaa.
Toinen erittäin ontuva väite on, että kaikki resurssit maapaalolla olisivat rajattomia. Okej, olin väittämässä että Aurinko säteilee lähes loputtoman pitkään pallollemme energiaa. Mutta onhan sillä n. 5 miljarin vuoden ajallinen rajoite. On siinä kuitenkin pullolla kokoa ;)
Tervehdys J.K. ja kiitos kommentista. Olen samaa mieltä, että tuo pullovertaus ei ole kovin osuva maapallolle, joka saa ulkopuolelta energiaa (aurinko) ja jonka resurssit ovat monimuotoisemmat kuin pelkkä pullossa oleva ilma.
VastaaPoistaYhtä kaikki aurinkoenergiakaan tuskin riittää siihen, että saamme muovattua kaikista resursseista uusiutuvia. Aurinkoenergialla saadaan varmasti puhdistettua edullisesti saastumia (vesi, maaperä jne) ja näin uudistettua joitakin resursseja, mutta vaikka meillä olisi kuinka paljon tahansa aurinkoenergiaa hyödynnettävissämme, niin auttaako se meitä palauttamaan esim. sademetsät? En usko, että vielä vähään aikaan keksimme keinoja entistää sademetsää nopeutetulla aikataululla, vaikka aurinkoenergiaa olisi nyt rajattomastikin käytössä. Sademetsä on sen verran monimuotoinen ilmiö.
Toisin sanoen: aurinkoenergiakaan ei tee kaikista resursseista uusiutuvia, joten joku resurssi tulee kasvun jatkaessa aina ennen pitkää loppumaan. Ja joku näistä resursseista voi olla juuri se resurssi, jota emme voi korvata muilla resursseilla.
Tuo hintamekanismin kautta tapahtuva resurssien oikea kohdentuminen on hyvä niin kauan, kun emme kohtaa sellaista resurssin hyödyntämistä, joka romahduttaa koko hintasysteemin.
Esimerkki: erään Guardian-artikkelin mukaan ilmasto lämpenee sen 2 astetta, jos käytämme nykyisistä tunnetuista öljyvaroista 60%. Hintamekanismi tyrehdyttää öljynkäytön kuitenkin todennäköisesti paljon tätä 60% myöhemmin, jolloin hintamekanismi ei ehdi jarruttaa öljynkäyttöä riittävästi. Öljynkäyttö on ehkä siis lopetettava jo ennen kuin siitä tulee niukkuutta. Tämän täytyy olla poliittinen valinta (esim. verotuksen kautta), eikä valintaa voi jättää vain markkinoille.
Tätä hintakeskustelua käytiin muuten aiemmassakin keskusteluketjussa, mikä saattaa kiinnostaa: http://www.degrowth.fi/2010/05/jatkuva-talouskasvu-on-mahdollinen.html
Olen täysin samaa mieltä siitä, että öljyn (ja muiden kasvihuonekaasuja lisäävien) käyttöä pitäsi vähentää siten, että valtio tai jokin muu taho asettaisi veroja ja/tai päästökiiniöitä käytön kontrolloimiseksi. Sillä ilmaston saastuminen ei sisälly markkinahintaan.
VastaaPoistaMutta, puhuessani aurinkoenergiasta, en tarkoittanut perinteistä aurinkopaneelienergiaa. Tarkoitin kaikkea energiaa, jonka aurinko maahan säteilee. Ja tämä säteily on jatkuvaa, teimme siitä sähköä tai emme. Ja pointtini oli sanoa, että tuossa kaikessa energiassa on potentiaalia hyödynnettäväksi monta kertaa enemmän kuin nykyinen ihmiskunnan energiantarve on. Siis käyttämättä uusiutumattomia energiavaroja.
Ja näin ollen, degrowth ei ole argumentti ympäristön pelastamiseksi, sillä voimme myös oikealla lainsäädännöllä saada aikaan elintason kasvua (kaikissa tuloluokissa) ilman että luonto kärsii. Oikea lainsäädäntö siis kannustaisi panostamaan vihreään energiaan ja voisi siten hetkellisesti aiheuttaa "degrowthia"..
Ja pakko sanoa tuohon sademetsään, että jos Brasilia olisi kasvanut taloudellisesti, sillä olisi varaa olla hakkaamatta sademetsiä... Degrowth tarkoittaisi sitä, että sademetsiä hakattaisiin paljaiksi, kunnes oltaisiin luolamiesajoissa....