- Helpota vähentämään, käyttämään uudelleen ja kierrättämään
- Vähennä tarvetta tuotannolle ja kulutukselle
- Tuota vaihtoehtoja konsumerismille
- Tuota vaihtoehtoja kapitalistiselle kilpailulle
- Korvaa talous symbolisena merkitysjärjestelmänä
Ensimmäinen haaste on ympäristötietoisille muotoilijoille jo tuttu: reduce, reuse, recycle, (and recover). Loput kohdat vaativat merkittävämpää irtiottoa totutuista muotoilukäytännöistä, koska brändäys ja kilpailijoista erottautuminen ovat nousseet keskeiseen rooliin designmaailmassa. Tässä mielessä design on käsityöläisyyden sijaan lähentynyt markkinointia.
Luennon aikana opiskelijat vastasivat muotoiluhaasteisiin kolmen erilaisen harjoituksen avulla.
Toivon, että kuvaamalla nyt lyhyesti harjoitukset ja muutamia opiskelijoiden tuotoksia voin tuoda esiin sitä positiivista voimaa, joka degrowth-ajatteluun liittyy. Liian usein degrowth nähdään jotenkin taantumuksellisena, vaikka se nimenomaan tähtää ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin kohentamiseen. Degrowth avartaa vallitsevaa teknistaloudellista maailmankuvaa ja siten luo kehitykselle uusia mahdollisuuksia. Tämä ei tarkoita, että kaikki nykyinen toiminta, jota voidaan pitää "taloudellisena", olisi ristiriidassa hyvinvoinnin kanssa. Tarkoitus on pikemminkin laajentaa näkökulmaa myös (osittain) talouden ulkopuolelle.
”Ekomatkailu Kainuussa”
Harjoituksen tavoitteena on kehittää ekomatkailua Vaara-Kainuun alueella, jossa on hyvin arvokkaita, vanhoja metsiä sekä niiden tieteellistä tuntemusta. Samaan aikaan alueella on negatiivinen muuttoliikenne ja korkea työttömyys.Opiskelijat ehdottivat muun muassa viikon vähähiililomaa, jossa matkailija ja paikalliset oppivat toisiltaan jonkun taidon. Tällainen voisi olla vaikkapa alueelle ominaisen ruoan valmistus tai paikallisten tarinoiden kertominen.
Ekoturismi on vastuullista matkailua luontokohteisiin. Sen tarkoituksena on valistaa matkailijaa, hyödyttää paikallista elinkeinoa, voimaannuttaa paikallisia yhteisöjä ja vaalia paikallisia kulttuureja. Ekomatkailun kehittäminen tähtää siis kyseisen alueen laadulliseen, ei niinkään määrälliseen kehittämiseen.
”Vanhusten hoiva Helsingissä”
Toisen harjoituksen tavoitteena on kehittää vaihtoehtoinen konsepti vanhusten hoivaan tilanteessa, jossa väestö ikääntyy nopeasti. Yleensähän ratkaisuna on panostus taloudelliseen kasvuun ja työntekoon, jotta voidaan rahoittaa lisääntyvät kaupalliset vanhustenhoitopalvelut. Degrowth-ajattelun mukaisessa vaihtoehdossa taas omaisille ja läheisille jää työnteolta enemmän aikaa olla vanhusten kanssa ja avustaa heitä. Haasteena kuitenkin on tehdä tästä mahdollista ja kaikkien kannalta haluttavaa.Tähän tehtävään opiskelijat eivät lyhyessä ajassa keksineet varsinaisia konsepteja, mutta nostivat esiin tämän päivän ongelmia: vanhukset ja läheiset kohtaavat vain kun tulee ongelmia vanhustenhoitopalveluissa eli positiiviset kohtaamismahdolliset uupuvat, ja suomalaisessa kulttuurissa ei koeta normaaliksi vanhusten ja vaikkapa opiskelijaikäisten yhteisiä, jokapäiväisiä askareita. Opiskelijat totesivat, että tapojen muutoksessa voisivat auttaa alkuun erilaiset järjestetyt tapahtumat tai tilat, jotka tuovat vanhusten kohtaamisen ylipäätään näkyväksi vaihtoehdoksi.
”Ei-taloudellinen alue Kampissa”
Kolmannen harjoituksen tavoite on käsitteellisempi: suunnittele ei-taloudellinen tila tai prosessi Kampin ostoskeskukseen. Tilan tulee rikkoa ostoskeskuksessa tyypillisesti vallitsevat ajatusmallit ja toiminnan rutiinit, kuten ”olen mitä omistan ja puen päälleni” ja ”työskentelen kuluttaakseni ja kulutan työllistääkseni”.Opiskelijat ehdottivat muun muassa vapaassa käytössä olevaa saunaa – sehän tunnetusti riisuu brändit ja muut ulkoiset statusmerkit. He ehdottivat myös Narinkka-torille Puolan mallin mukaista lämmittelytynnyriä, joka kuulemma yhdistää niin bisnesmiehet kuin kadunmiehetkin.
Nämä otteet olivat yksittäisiä esimerkkejä opiskelijoiden hyvin lyhyessä ajassa tuottamista ideoista - varsinaisiin ratkaisuihin on tietysti vielä pitkä matka. Samankaltaista menetelmää, jossa ravistellaan totunnaisuuksia ja avataan uudenlainen mahdollisuushorisontti, voidaan kuitenkin jo nyt hyödyntää monenlaisissa julkisissa ja yksityisissä kehityshankkeissa.
Degrowth on minusta matka uuteen. Kun maapallon rajat ovat tulleet vastaan, ei enää voida jatkaa alueen laajentamisen tiellä. Ratkaisua on haettava eri suunnasta kuin aikaisemmin.
VastaaPoistaTämä ei tarkoita täyttä irtiottoa menneestä. Pikemminkin on rakennettava silta historiasta nykyisen kautta tulevaan. On tunnistettava, missä on onnistuttu ja missä ei. Samalla on luettava olennaisia muutoksia. Asiat sijoittuvat erilaisiin ympäristöihin. Vanhasta ei voi lukea suoraan tulevaisuutta.
Olisi hyvä kehittyä tunnistamaan paremmin myös sitä, milloin aluksi hyödyllinen tapa kääntyy haitalliseksi. Millaisista merkeistä käännettä voisi päätellä? Tässä uudenlainen tapa lukea historiaa voisi auttaa.
T: Olli Vento
Vanhusten hoivasta: Iso ja tärkeä kysymys, tässä jos missä tarvitaan degrowth-ajattelua, koska näyttää siltä että valtavirran taloustiede ei pysty huoltosuhteen muuttumisen kiperää kysymystä yksin ratkaisemaan. Vapaaehtoistyötä ja asennemuutosta tarvitaan. Kynnys oman läheisen hoitamiseen voi kuitenkin olla liian suuri monelle, monestakin syystä. Kaikki eivät voi tai halua hoitaa omaa isäänsä tai äitiänsä, mutta väittäisin, että jokainen voi hoitaa jonkun isää tai äitiä. Vapaaehtoistyöllä voitaisiin pidentää sitä aikaa, jonka vanhus pärjää kotona, säästää laitospaikkoja, ja parantaa elämänlaatua - sekä apua saavan että apua antavan osalta.
VastaaPoistaToimin tuon kurssin vastuuopettajana (kiitos Paavo hyvästä luennosta!) ja henkilökohtaisesti hätkähdin jo kurssin alkaessa, kun kysyessäni että pitävätkö opiskelijat yhteiskunnallista romahdusta mahdollisena 21:n vuosisadan puolivälissä, lähes kaikkien kädet nousivat pystyyn (ks. esim. Turner 2008: A Comparison of `The Limits to Growth` with Thirty Years of Reality). Opiskelijat omasivat toki jo etukäteen motivaatiota ja taustatietoa (he valitsivat tuon kurssin), mutta silti tämä niin realistinen pessimismi yllätti.
VastaaPoistaIlmeisesti nämä tulevat muotoilijat kuitenkin uskovat luovan suunnittelun mahdollisuuksiin hyvinvoinnin tuottamisen tehostajana ja "romahduksen" pehmentäjänä. Henkilökohtaisesti ajattelen, että Degrowth-ajattelun ja muotoilun (ja edelleen osallistavan suunnittelun, palvelumuotoilun ja systeemisen suunnittelun jne.) välille voi syntyä tulevaisuudessa useita mielenkiintoisia kontaktipintoja. Tunnilla toteutetut pienet harjoitukset, joita blogissa esitellään, toivottavasti enteilevät myös tulevia avauksia.