Päinvastoin, tämähän on varsin ilahduttava vertaus, johon en ollut vielä uskaltanut antaa itselleni mahdollisuutta. Yhteiskunnallinen keskustelu on monelta osin jo varsin pornoistunutta. Metson keskustelunavaus herättää väistämättä monia ideoita ja mielleyhtymiä, joita seuratessa voimme löytää uusiakin näkökulmia yhteiskunnan hyvinvointiin.
Rakastelun, ja laajemmin käsitettynä inhimillisten ja sosiaalisten käytäntöjen, markkinaperustainen vaihdanta lisää bruttokansantuotetta, mutta samalla latistaa vaihdannan kohteen mitattavaksi, optimoitavaksi, maksimoitavaksi ja tehostettavaksi, kuten Metso kirjoittaa.
Rakastelun pornoistuminen laajentuvan osto- ja myyntitoiminnan myötä vahvistaa näkökulmaa, että hyvinvointi ei voi rakentua pelkästään rahavaihdannalle. Markkinat ovat kyllä toimiva ja tehokas väline moneen tilanteeseen, mutta yhteiskunnan hyvinvointi ei voi perustua pelkästään markkinataloudelle. Rahalla ei saa kaikkea.
Minkälaisia ajatuksia Metson kolumni Sinussa herättää?
Luin aamulla tapani mukaan työmatkalla Metro-lehteä, ja Janne Metson kolumnia, jossa hän tällä kerralla mainitsi Timo Järvensivun. Parin virkkeen mittainen viittaus talouden piiriin tulleen asian tuotteistamisesta, optimoinnista ja maksimoinnista seuraavaan tuotteen latistumiseen herätti mielenkiintoni; juuri niin tuntuu viimeisten kolmen vuoden aikana käyneen työpaikallani Helsingin kaupungin sosiaalivirastolla. Saneeraaminen ja toimintojen tehostamisyritykset tuntuvat vaikuttaneen niin, että työstä on kadonnut "henki" aivan kokonaan, ja koko kehittäminen palvelee vain muodon toteuttamista sisällön kustannuksella. Olen yrittänyt kuvata asiaa viime keväänä aloittamassani kirjoituksessa. http://www.harrieerikäinen.fi/blogi/2010/04/19/20
VastaaPoistaVaikka työni sosiaalivirastolla tänä keväänä päättyykin, haluaisin jättää jotakin hyvää itämään lähtiessäni, jotain, mikä palauttaisi ja säilyttäisi sitä "hyvää meininkiä", joka minut aikanaan sai työhöni jäämään ja olemaan yli 20 vuotta. Vielä olisi pari kuukautta aikaa pohtia mitä se voisi olla.
Hienoa, että degrowth-ajattelua sovelletaan uusille alueille! Markkinaperustaisen ajattelun ja rahaan perustuvan vaihdannan leviämisen kyseenalaistaminen on degrowthin ydintä. Markkinakeskeisyydestä on lyhyt askel persoonattomaan pääomavaltaan, jota on Suomessa kaikkein viihdyttävimmin käsitellyt Hannu Raittila esseessään ’Liikkumaton liikuttaja’ (kirjasta Liikkumaton liikuttaja, WSOY 2004). Pakko ottaa joitakin lainauksia siitä tähän yhteyteen; tämä kirjoitushan kuuluu mitä ilmeisimmin degrowth-kirjallisuuteen:
VastaaPoista”Pääoma on saanut ihmisen omaksumaan sisäänsä koodatun optimaalisen tuoton vaatimuksen kaikenkattavaksi periaatteeksi. Tämä merkitsee taloudellisen toiminnan irtautumista alkuperäisestä tarkoituksestaan. Alkuansa talouden piti tuottaa hyödykkeitä ihmisille elämää arten. Nykyinen superkapitalismi ei ole olemassa ihmisten, elämän ja hyödyn vuoksi, vaan toteuttaakseen omaa liikettään, pääoman arvonlisäystä. Pääoma on irrottanut arvot välineistä. ... Kun arvot irrotetaan välineistä ja tehdään tavoitteen sijasta keinoista itseisarvo, joudutaan vapaaseen pudotukseen. Taloudelliselta kasvulta katoaa silloin inhimillinen mieli. Kasvu muuttuu matemaattiseksi abstraktioksi, jolla ei enää ole yhteyttä ihmisen tarpeisiin ja konkreettiseen elämään. Kasvu ei olekaan inhimillisten resurssien luomista vaan elämästä eristettyä pääoman arvonlisäystä. Tämän mukaisesti taloudellinen kasvu ei Suomessakaan ole viimeisten kymmenen vuoden aikana parantanut vaan huonontanut tavallisten ihmisten elämää.”
”Elämän simulointi on nykytalouden perusperiaatteiden, ulkoistamisen ja tuotteistamisen eräs ilmaus. Toisaalta se on planeetan suurimmaksi bisnekseksi muuttuneen elämystehtailun sisältöä. Kun oikea elämä korvataan näköiselämällä, joudutaan kokemusten markkinoille, joilla on erilaisia elämiä tai elämän siivuja formatoituna pakkauksina: koiravaljakkoajelua, kalastusmatkapaketteja, koskenlaskua, lumikenkäkävelyä ja nokipannukahvit. Kiinnostavaa on, että kalastaminen, lumikengillä käveleminen tai kahvin juominen ovat kuitenkin yhä monelle todellisen elämän sisältöä eikä tavaraksi muuttunutta ja markkinoilta ostettavaa paketoitua näköiselämää.”
”Elämässä vallitsee ihmisen järki ja talouselämässä pääoman intressi. Konkreettisen ihmiselämän tasolla ero näkyy esimerkiksi siinä, että monet elämämme parhaista ratkaisuista ovat taloudellisesti järjettömiä: ... Mitä siinä talousteoreettisesti tapahtui, kun Pirkko Saisio kieltäytyi ottamasta vastaan Finlandia-palkintoon kuuluvaa rahasummaa? Rahasta kieltäytyminen on sekin eräs rahankäytön tapa. Mitä Saisio sai vastineeksi? Ehkä samaa kuin Pentti Haanpään reppuselkäinen mies, joka käytti vuoden tienestinsä nääntyneeseen hevoseen vain saadakseen päästää kärsivän eläimen päiviltä typertyneen isännän ja hänen palvelusväkensä silmien edessä. ”
”Pääomalla ei ... ole inhimillistä suhteellisuudentajua, koska se ei toimi ihmisen logiikan mukaisesti, ei edes samassa maailmassa kuin hän. Pääoma on omassa sfäärissään elämän ulkopuolella ja siellä ei esitetä sellaista aivan ymmärrettävää kysymystä kuin mikä on tarpeeksi. Puhumattakaan siitä, että kysyttäisiin, miksi täällä eletään. ”
”Ihmiskunnan pitää irtautua maagisesta luolamiesajattelusta suhteessa talouselämään. Se on luonnon tavoin toimintaympäristö ja viitekehys, johon ihminen on heitetty. Eroon siitä ei pääse ikinä ja miksi pitäisikään. Talouselämä on oikein hyödynnettynä ihmiselle yhtä valtava rikkauden ja tyydytyksen lähde kuin luonto. Valistuksen projektin on aika siirtää fokuksensa luonnosta talouselämään. Se pitää järjen ja hyödyn nimissä alistaa palvelemaan ihmistä ja hänen arvojaan. Eikä tule säikähtää, kun tässä projektissa törmätään taloudensuojelijoihin ja talouden koskemattomuutta ideologianaan julistaviin ekofundamentalisteihin, siis taloutta eli ekonomiaa itseisarvoisena suojelukohteena pitäviin haihattelijoihin. Ei talous siitä tuhoudu, että ihminen sitä hyödyntää.”
(Toivottavasti näinkin pitkien lainausten postaaminen on juridisesti ok?)
t. Maria J.
KJÄH! Love Guru Timo!
VastaaPoistaLainaus tämän päivän Hesarista:
"Hän ei milloinkaan ajatellut myydä tarinaa." Oprah Winfreyllä on siis salasisko, joka ei halunnut hyötyä kuuluisasta sukulaisestaan, eikä myynyt juttua tiedotusvälineille. Mitä tästä pitäisi ajatella?
Ihmisten elämäntarinoista tehdään lehtijuttuja eli tiedotustuotteita, joita myydään ja ostetaan mediamarkkinoilla. Palstatilaa on vähän, jolloin toimittaja editoi esille vain myyvimmät lauseet. Julkaistu juttu voi olla ihan muuta, kuin haastateltava kuvitteli, eikä varmasti pyyhkäise kuin pintaa koko elämäntarinasta. Onko elämä "tuote?"
Toinen mediamarkkina-alue on politiikka. Henkilökohtaisesti olen kiinnostunut käsiteltävistä asioista, niiden taustoista ja ratkaisujen seurauksista, mutta media myy minulle seksiskandaaleita, vaalirahoja ja poissaolotilastoja. En saa sitä tietoa, mitä tarvitsen, eikä mediamyllytys houkuttele enää asiallisia ehdokkaita valtakunnanpolitiikkaan. Politiikan tuotteistaminen latistaa aatteellisuuden, eikä ympäripyöreä kaikkien mielistely nosta äänestysaktiivisuutta. Äänestys on kuitenkin demokratian kulmakivi -murentaako media demokratiaa?
Maria K.
PS. Oprah siis möi siskonsa itse...
Miksi totuuden puhujille ei ole sijaa majatalossa?
VastaaPoistaSurullista.Me suomalaiset elämme, ihmeellistä kyllä, likipitäen vauraimmassa maassa. Olojen todellista laitaa järkyttää enää tyyliin sukari- vapaavuori rajankäynti. Vapaavuori älyää kokonaisuuden, Sukari ei alkuunkaan. Esimerkki tulee mikrotasolta, mutta lopulta ei kuitenkaan.
Kapitalistinen kasvun hegemonia on tähän mennessä merkinnyt sitä,
että taloutemme on viritetty jo tähän mennessä privaattitasollakin aivan piripintaan. Puhumattakaan valtion budjetin tasapainosta. tuntuu olevan likipitäen ylivoimainen saavutus nykyisten intressipiirien vallassa ollen käsittää, miten mikään ei riitä !!
Vaalit on käyty ja kansa puhunut. Mitä jäi käteen? Ei tasan mitään.
Valtapuolueiden ja uuden orastavan persu-protestiliikkeen edesottamuksia kuuntelemalla on todellakin valittavissa koleran ja lebran välillä. Tai lopulta spitaalin ja lebran. Poliittisesti katsoen kenttä on muuttumassa yhä harhaisemmaksi. Sen mikä tuntui puuttuvan epätietoisuudesta sen Soini katsoi haluavansa muuttaa tädelliseksi.Sumuverho on nyt niin suomalainen kuin se voi olla.
Yksikään poliittinen puolue ei halua nähdä eikä tunnustaa realiteetteja, sitä että meidän tulisi sopeutua Suomessa ja globaalisti ekosysteemin asettamien rajojen turvallisella puolella. Taloudellinen kasvu on mantra. Yhdessäkään vaalitentissä ei puoluejohtajilta edellytetty vastattavaksi kysymykseen mitä merkitsee tieto siitä, että nykyisen bkt:n ja tiedossa olevan väestöennusteen yhdistelmällä tarvitsisimme maapalloja yli 30. Se on vaalitilanteessa = (suhdanteiden tarjoamien pikavoittojen tavoittelussa) aivan liian kipeä kysymys.
Suomi on pieni hieno kansa. Meillä olisi meidän mahdollisuus tasata hyvää, luopua kasvun pakkomielteestä omalla politiikallamme ja esimerkillämme. Puolueiden johdossa ei ole ihmisiä, jotka uskaltaisivat tuoda esiin peruskysymyksiä. Lillukanvarsilla kosiskellaan äänestäjää. Kaikkien isojen puolueiden tavoitteet ovat tässä katsannossa yhteiskunnallista näpertelyä. Totuuden puhujilla, kuten Al Gore hävittyään presidentinvaalit USA:ssa, ei ole sijaa meidän maassamme. Al Gore otti missiokseen ilmastonmuutoskysymyksen presidenttiyden sijaan. Olisiko meillä ketään yhtä rohkeaa häviäjää?