Valtavirran ajattelussa hyvän elämän keskeinen lähde on (talous)kasvu. Kasvua tarvitaan, jotta nykytilanteen ongelmat (globaali epätasa-arvo, köyhyys, hyvinvointipalvelujen rahoittaminen) voidaan ratkaista. Tässä ajattelussa kasvulla ei nähdä olevan rajoja. Kasvun rajat -keskustelu on kuitenkin kyseenalaistanut ikuisen kasvun mahdollisuuden.
On kuitenkin virhekäsitys, että degrowth-liike ajaisi pelkästään vähentämistä. Nykytilanteessa vähentäminen ilman perusteellisia yhteiskunnallisia muutoksia tarkoittaisi, kuten degrowth-kriitikot oikein toteavatkin, lamaa ja lamasta seuraavia hyvin tunnettuja ongelmia.
Vähentäminen ei ole mahdollista ilman, että kasvupakkoa ylläpitävät toimintamallit puretaan. Vähentäminen ei yksin voikaan olla degrowth-liikkeen tavoite, vaan vähentämisen rinnalla täytyy rakentaa sellaista yhteiskuntaa, jossa kasvu ei ole hyvinvoinnin edellytys.
Tiivis kirjoitus kuvineen avaa mielestäni asetelmaa hyvin.
VastaaPoistaDegrowthiin ei edetä vain yhtä säätöä (taloutta) muuttamalla. Kyse on kokonaisratkaisusta, jossa erilaiset muutokset tukevat toisiaan. Vähemmällä kuluttamisella ja uudenlaisilla toiminnan malleilla tähdätään parempaan tulevaisuuteen.
Pidän todennäköisenä, että ympäristöongelmia sinänsä riittää, vaikka kulutusta kevennämmekin. Luonnon monimuotoisuus laskee jo rajusti. Maapallon ilmastokin lämpenee, vaikka pohjoisessa pakkanen kiristyy. Mutta degrowth antaisi paremman tulevaisuuden kuin kasvukehässä jatkaminen.
Tuumii: Olli Vento
Tämä on hyvä täsmennys. Myös Ollin huomio on oikea: pelkkä degrowth ei riitä, eikä edes mikään toimien yhdistelmä välttämättä riitä estämään ympäristöongelmia. Mutta ilman mahdollisimman tehokkaiden toimien yhdistelmää, ongelmat saattavat olla selviytymiskykyämme suurempia.
VastaaPoistaMielestäni oikea konteksti degrowthille on nähdä se yhtenä mahdollisena "kiilana" Princetonin Stabilization Wedge-strategiassa. Toinen konteksti voisi olla yhteiskunnan resilienssin parantaminen siltä varalta, jos (kun) totutun kaltaista kasvua ei esimerkiksi resurssirajojen saavuttamisen vuoksi tulekaan. (Kaikenhuipun blogissa oli juuri hyvä kirjoitus, kuinka öljyhuipun seuraukset alkavat tuntua taloudessa.)
Ajatuksia herättävät kommentit. Degrowth ei taivu yksinkertaistuksiin ja monella rintamalla on syytä edetä.
VastaaPoistaTuo Stabilization Wedge -malli on hyvä jäsennys eri teknologioiden yhteisvaikutuksista ja tarpeesta panostaa moniin asioihin yhtäaikaisesti. Mallissa puhutaan eri strategioista, mutta oikeastaan mallissa vaikuttaisi olevan kyseessä yksi strategia eli teknologian hyödyntäminen, jossa sitten hyödynnetään monia eri teknologioita yhtäaikaisesti.
En ole lainkaan varma, voiko degrowthia nähdä yhtenä "kiilana" kyseisessä mallissa. Degrowth ei vertaidu mielestäni järkevästi nyt esiteltyihin teknologioihin. Jos degrowth määriteltäisiin yksinkertaisesti tuotannon 'vähentämisenä', niin toki tämä vertautuisi osittain teknologian käyttöön sitä kautta, että degrowth olisi pidättäytymistä tuotannosta eli teknologian käytöstä.
Mutta jos degrowth määritellään laajemmin kasvun toimintatapojen purkamisena, niin sitten degrowth ei olisi yksi "kiila", vaan pikemminkin antaisi kontekstin kaikille mallin muille "kiiloille".
Kuten Olli mainitsi, niin degrowthissa itsessään on jo kyse kokonaisuudesta, joka sisältää monia eri asioita, joista teknologia on vain yksi.
Nyt tuo Stabilization Wedge -malli on nähdäkseni rakennettu kasvuideologian pohjalta. Malli tavallaan vastaa kysymykseen: "Kun kasvu jatkuu, niin minkälaisilla 'kiiloilla' päästöt saadaan kuriin?".
Degrowth-ajattelumallissa kysymyksenasettelu tulisi olla toisin päin. Ehkä jotain tämän suuntaista: "Päästöjen kasvu pysäytetään nyt purkamalla kasvun mekanismit ja lopettamalla kasvu. Kun tämä on tehty, niin katsotaan minkälainen kasvu tulevaisuudessa on mahdollista 'kiiloja' hyödyntämällä, tai onko kasvu edes näiden 'kiilojen' avulla laisinkaan mahdollista?".
Mitäs ajatuksia tämä herättää?
Hyviä ajatuksia! Lukemista hankaloittaa hieman se, että avainkäsitettä ’kasvu’ käytetään monissa kohdin ei-täsmällisessä merkityksessä. Toisaalta mietin, voiko se myös olla hyvä asia?
VastaaPoistaEn tiedä menenkö tässä kysymyksessäni jo saivartelun puolelle, mutta minua pohdituttaa: Kuinka olennaista on suunnata huomio kasvun lopettamiseen? Missä määrin tämä pyrkimys itsessään saattaa pitää toimijaa kasvuideologian pihdeissä?
Olennaista on, kuten Timo toteaa, päästöjen (!)kasvun pysäyttäminen ja muut ekologiset rajat. Missä määrin nämä tavoitteet tulisi linkittää kasvuideologiaan ja missä määrin ne tulisi pitää kasvuideologiasta ’puhtaina’ (saastumattomina)?
Vähentämisen ajatuksesta mieleeni tulee, että degrowth-liikkeen pitäisi pystyä esittämään tarvittavat muutokset positiivisilla kehitysideoilla ja keskivertoihmisten ongelmia ratkaisevilla tavoilla. Mitä asioita/toimintoja kannattaa vähentää tai kasvattaa siten että ihmisten hyvinvointi ja onnellisuus samalla paranee? Positiivisten kehitysideoiden kautta voidaan toivottavasti päästä pois kriitikoiden virheelliseen ajatteluun perustuvasta taakasta, jossa degrowthin nähdään merkitsevän köyhyyttä, työttömyyttä ja raadantaa sekä ihmisten valinnanmahdollisuuksien ja innovatiivisuuden rajoittamista. Tärkeätä lienee, että pystyttäisiin valjastamaan sekä ihmisten itsekkyys että kekseliäisyys degrowth-yhteiskunnan rakentamiseen.
t. Maria J.
Ajattelen itse asiaa hyvin käytännönläheisesti: mitä kullakin "teknologialla" voidaan saavuttaa, ja missä ajassa? Degrowthin rooli itse asiassa eli ympäristöongelmien välttämisessä jää käytännön syistä enintään yhdeksi mahdolliseksi kiilaksi, vaikka sen panos filosofiseen tai akateemiseen keskusteluun olisikin jotain muuta.
VastaaPoistaHuomio teknologioista on oikea, mutta käyttäisin sanaa laajassa merkityksessä. Mielestäni kaikki "tarkoitukselliset järjestelmät" Arthurin (2009, The Nature of Technology) sanoja käyttääkseni ovat teknologioita; degrowth on siinä mielessä "teknologia," että sen tavoitteena on organisoida ihmisiä kyseenalaistamaan kulutus, sekä lopunviimein luomaan järjestelmä, jonka tarkoituksena on talouskasvun sijasta hyvinvointi.
Degrowth-ajattelumallissa kysymyksenasettelu tulisi olla toisin päin. Ehkä jotain tämän suuntaista: "Päästöjen kasvu pysäytetään nyt purkamalla kasvun mekanismit ja lopettamalla kasvu. Kun tämä on tehty, niin katsotaan minkälainen kasvu tulevaisuudessa on mahdollista 'kiiloja' hyödyntämällä, tai onko kasvu edes näiden 'kiilojen' avulla laisinkaan mahdollista?".
Ongelma tässä on tietysti se, että meillä ei ole enää kovin montaa vuotta aikaa saada valtaosaa maailman ihmisistä purkamaan kasvun mekanismit (kun emme taida edes päästä yhteisymmärrykseen siitä, mitä ne ovat) ja lopettamaan kasvu. Tästä syystä pidän esimerkiksi energiankulutuksen kasvua annettuna tosiasiana, jonka kritisointi on toki moraalisesti oikein, mutta jossain määrin akateemista sofismia - etenkin, jos se vie huomion käytännön toimilta kulutusten seurausten leikkaamiseksi.
Positiivisten kehitysideoiden kautta voidaan toivottavasti päästä pois kriitikoiden virheelliseen ajatteluun perustuvasta taakasta, jossa degrowthin nähdään merkitsevän köyhyyttä, työttömyyttä ja raadantaa sekä ihmisten valinnanmahdollisuuksien ja innovatiivisuuden rajoittamista.
Kannatan, mutta onko kriitikoiden ajattelu sitten niin virheellistä, kun esimerkiksi Serge Latouchen teeseihin kuuluu innovaatioiden pysäyttäminen kokonaan, sekä monia muita jotka todennäköisesti tarkoittaisivat nimenomaan köyhyyttä, työttömyyttä ja raadantaa. Minusta tämä on aivan erinomainen esimerkki tähän asiaan liittyvästä taivaanrannanmaalailusta; pystyn kyllä miettimään järjestelmiä, joissa innovaatioiden pysäyttäminen voisi onnistua, mutta ne järjestelmät pelottavat minua suoraan sanottuna enemmän kuin juuri mikään ympäristökatastrofi.
Degrowthista puhuttaessa voi tosiaankin olla hyvä välillä täsmentää, millä tasolla liikutaan. J.M.:n kuvauksesta tulee mieleen, että karkeasti voidaan tunnistaa ainakin kolme tasoa, joilla keskustelu usein velloo samanaikaisesti: 1) ideologinen - millainen yhteiskunnallis-poliittinen ’ohjelma’ degrowth on tai siitä tulisi luoda? 2) käytäntöjen taso - millaiset yhteiskunnalliset toimet ja ratkaisut edistävät degrowth-yhteiskuntaan pääsemistä (tässä voi olla linkki edelliseen mutta se voi olla myös siitä irrallinen)? 3) elämänasenteellinen taso – millaisia henkilökohtaisia tarpeita ja aspiraatioita degrowth palvelee?
VastaaPoistaSe, mille ja kuinka monelle tasolle kukin tuntee kiinnostusta ja vetoa vaihtelee, ja hyvä niin. Kaikilla tasoilla tehtävä ajattelu ja toiminta on tärkeätä. Voi olla, että ideologisen tason keskustelu on kaikkein haasteellisinta, kuten aika usein tuppaa olemaan. Voi olla, että ideologisella tasolla ei myöskään kannata tehdä liian tiukkoja tai nopeita rajojenasettamisia vaan se on mahdollista pitää riittävän avoimena, jotta se sallii monenlaisia ratkaisuja maailman suureneviin ongelmiin. Jossain tietenkin seistään: esim. valtavirran talouskasvu-imperatiivin, ylikulutuksen ja elämän/yhteiskunnan talouskeskeisyyden kyseenalaistaminen.
Itse luen Serge Latouchia niin, että kyse on ennenkaikkea innovaatiotoiminnan (tieteellisen ja teknologisen tutkimuksen) uudelleensuuntaamisesta (esim. kehitetään ympäristölääketiedettä sen sijaan että keskitytään vain genetiikkaan).
t. Maria J.
Maria, tässä
VastaaPoistakyse on ennenkaikkea innovaatiotoiminnan (tieteellisen ja teknologisen tutkimuksen) uudelleensuuntaamisesta (esim. kehitetään ympäristölääketiedettä sen sijaan että keskitytään vain genetiikkaan).
on aivan sama ongelma kuin siinä, miten määritellä "turha" kulutus.
Juuri ne järjestelmät, joilla tälläistä voitaisiin saada aikaan, minua hirvittävät. Meillä on viime vuosisadaltakin runsaasti esimerkkejä siitä, mihin pakkovalta hyvien asioiden puolesta voi johtaa. Vaikka nämä jäljet pelottavat, ne myös toisaalta huojentavat, sillä en usko minkäänlaisen ekofasismin kykenevän ottamaan valtaa missään päin maailmaa. Mikä taas huolestuttaa, kun monia Latouchen teesejä ei oikein muuten voida ajaa käytäntöön.
Tämä ilmiöhän on organisaatioteoriassa jo jonkin verran tunnettu. Muutokset, joiden onnistuminen edellyttää monen toisistaan keskinäisriippuvaisen asian muuttamista yhtä aikaa, eivät pääsääntöisesti onnistu tai tuota hyviä lopputuloksia. Esimerkiksi Ethiraj & Levinthal (2004) lähestyivät asiaa mielenkiintoisesti simulaatioiden kautta. Yleisemmin näihin maailmanparannuskeskusteluihin liittyen, Schaefer (1999) todisti, että tämänlaiset "wicked problem"-tyyppiset ongelmat ovat matemaattisessa mielessä NP-täydellisiä, mikä suomeksi tarkoittaa, ettei ole edes teoriassa olemassa helppoa tapaa löytää ongelmaan ratkaisu, ja mahdolliset ratkaisuyritykset on suunniteltava evolutiivisiksi ja pienin askelin toimiviksi.
Paljon tietyissä piireissä kritisoitu Hartwell Paper, joka kannattaa ilmastonmuutos- ja ympäristöongelmien ratkaisuksi nykyisten "suurten linjojen" ratkaisuyritysten lopettamista ja keskittymistä pienempiin osaratkaisuihin, on nähdäkseni saanut vaikutteita näistä varsin uusista tutkimustuloksista. Mielestäni tälläinen evolutiivinen, pienin ja paikallisin askelin etenevä muutos on ainoa mahdollinen; valitettavasti tuon NP-täydellisyyden implikaatiot eivät taida olla yleisölle aivan intuitiivisia, mikä selittänee osan Hartwell-paperin kirjoittajien ja esimerkiksi vastaavanlaisia lausuntoja antaneen Mike Hulmen kohtaamasta kritiikistä.
Hyvää settiä.
VastaaPoistaOmassa blogissani olen myös, omana mielipiteenäni tosin, asiasta todennut jotakin sensuuntaista, että koska (monista syistä) kasvu tulee kuitenkin loppumaan, niin Degrowth-liike on sellainen taho, joka on miettinyt, että miten laskun voisi tehdä ilman karmeita katastrofeja ja ihmisten hyvinvoinnin kärsimättä kohtuuttomasti.
Se ei ehkä itsessään ole niinkään siis keino, kuin taustafilosofia tai perusta, jolta erilaisia keinoja voidaan, ja pitää, rakentaa.
Jos siis kertaan/tiivistän vielä:
1) Kasvua on pakko vähentää, ja/tai se vähenee jokatapauksessa, koska systeemiin syötettävä (fossiilisen) energian määrä laskee
2) Nyky-yhteiskunta ja talousjärjestelmä on rakennettu niin, että kasvua ei voida vähentää ilman romahdusta
3) Degrowth pyrkii muuttamaan nyky-yhteiskuntaa ja talousjärjestelmää niin, että romahdus vältetään. Tai ainakin tarjoamaan keinoja joilla voidaan järjestelmää muokata, kenen tahansa toimesta.
Tuossa mielessä Degrowth on mielestäni aivan ehdottoman tärkeässä roolissa meidän hyvinvoinnin kannalta. Itse alkaisin jo kypsymään ajatukselle, että aletaan entistä enemmän tuomaan esille ja miettimään myös varsinaisia keinoja purkaa nykysysteemistä kasvun pakotteita. Voi hyvinkin olla, että näkemyksille on käyttöä tässä lähiaikoina.
Nyt on (jälleen kerran vain omasta mielestäni) degrowth-liikkeen piirissä keskitytty aika paljon selvittämään termin tarkoitusta ja yritetty oikoa ihmisten ja median (väärin)käsityksiä.
Voi olla todennäköistä, että degrowth-liikettä ja ajattelua ei yhdessä yössä hyväksytä uudeksi viralliseksi ohjenuoraksi. Tätä taustaa vasten voisi olla hyvä myös tarjota yksittäisiä toimenpiteitä (tai pieniä hallittavissa olevia kokonaisuuksia) konkreettisina esimerkkeinä ja toimintamalleina, joita joku voi "turvallisesti" kannattaa tai pitää hyvinä, ilman että esim työ- tai puoluetoverit polttomerkkaavat henkilön "degrowth-hipiksi".
Voi olla että tätä on tehtykin ja en ole huomannut, mutta se tarkoittaa vain sitä, että täytyy tehdä enemmän ja äänekkäämmin, jotta minäkin huomaan! :) Ja Maria J. jo tämänsuuntaista esittikin, kun nyt tarkemmin luin, eli kannatetaan Marian ajatuksia!
Erinomaisia täydennyksiä ’kaikenhuipulta’. Hyvin paljon samaa ajoin ajatuksellisesti takaa. Kasvun väheneminen on meidän yhteiskunnassa jo enemmän tai vähemmän ’selviö’ ja tosiasia, joka pistää ihmisiä pohtimaan ’mitä kasvun jälkeen’, ’mikä on ”uusi normaali”? Nyt pitää kehittää konkreettisia keinoja luoda uusia kasvusta vapaita, ekologisesti kestäviä ja ihmisten hyvinvointia parantavia toimeliaisuuden muotoja, jotka luovat vaurautta paljon laajemmassa merkityksessä kuin kasvuideologian mukaiset keinot. Degrowthilla on tässä hyvä asema ja rako lähteä tarjoamaan positiivisia ja kansalaisten ongelmia ratkovia vaihtoehtoja.
VastaaPoistaYksi tutustumisen arvoinen opus on erinomaisesti kirjoittavan Juliet B. Schorin Plenitude. The New Economics of True Wealth (Penguin, 2010). Schor tuo esiin, kuinka perinteisen (hyvin kapean materialistisen) vaurauden klassiset ehdot ja tekijät (esim. sijoittajien ja kuluttajien luottamus) ovat entistä vaikeampia hallita, ja kasvuun perustuvan talousjärjestelmän heikkoudet (ilmastonmuutos ja muut ekologiset haitat) ovat jo alkaneet merkittävästi vaikuttaa ’viivan alla’ (esim. ruuan ja energian hinnat), ja kuinka fossiilisten polttoaineiden hyväksikäyttöön perustuva ihmiskunnalle ainutkertainen vauraudenmuodostus on ohi. Hän käsittelee myös ns. ’vihreätä taloutta’ nähden sen tärkeäksi mutta myös selvästi riittämättömäksi.
Schorin periaatteita ja ihmisten kekseliäisyyttä korostavia keinoja voidaan ajatella eräänlaisena siirtymävaiheena todelliseen degrowth-yhteiskuntaan pääsemiseksi. Hänen mallinsa on ’nuuka’ niukkojen luonnonvarojen käytössä ja ’heavy-user’ ajan, tiedon, teknologian ja yhteisöllisyyden hyväksikäytössä. Suosittelen kirjaa.
t. Maria J. (Joutsenvirta)
Kiitos Maria. Ja kiitos tuosta kirja-suosituksesta. Siitä on näköjään audio-kirjakin tarjolla... täytyy tutustua.
VastaaPoistaAika lailla hoppu tässä alkaa olemaan, sillä kun mainitsit tuolla, että Degrowth voisi tuoda esille positiivisia vaihtoehtoja, niin mitä kauemmin nykymeininkiä jatketaan, sitä vähempään käyvät positiiviset vaihtoehdot. Öljyn tuoma porkkanapussi alkaa laihtumaan siinä mielessä, että sieltä ei riitä porkkanoita muualle kuin nykyisen, hienon, modernin ja helsveltillisen monimutkaisen yhteiskuntamme pitämiseen käynnissä. Ja siihenkin koko ajan vähemmän ja/tai kalliimmalla hinnalla.
Niinpä säkistä alkaa kohta löytyä pääosin risuja porkkanoiden sijaan, kun mikä tahansa isomman skaalan rakentaminen tai järjestelmän muokkaaminen on automaattisesti pois jostain muualta.
Tämä oli se syy, jonka vuoksi halusin hoputtaa degrowth-jengiä suuntaamaan energiaansa enemmän käytännön tasolle.
Moi,
VastaaPoistanoi kuvat on niin hyviä, että tekis kovasti terää Wikipedian degrowth-artikkelille: http://fi.wikipedia.org/wiki/Degrowth
josta olen hieman huolissani. Saisko käyttää?
Wikistimen teksti on sekava ja pöpperöinen, ehdottomasti editoinnin ja kuvituksen tarpeessa. Jossain vaiheessa Timo kyselit kiinnostusta kirjalistaan - juu kyllä. Eri kirjoittajilta on tullut kasapäin hyviä lukuehdotuksia, voisiko niitä bloginsyrjään luetteloida, vaikkapa aihealueittain?
VastaaPoistaMaria K.(Kokkonen)
Jep, Wikipedian artikkeli kaipaa tosiaan päivitystä (itsekin olen ollut aikeissa siinä aktivoitua, mutta en ole ehtinyt vielä). Yllä olevat kuvat ovat joka tapauksessa vapaasti käytettävissä, toki mielellään degrowth.fi -viittauksen kera :)
VastaaPoistaJa kirjallisuuttakin on ollut aikeissa laittaa tänne bloginsyrjään luetteloksi, kun ehtisi hoitovapaalta... :)
VastaaPoistaTimo, kokemuksieni perusteella äitiys/isyysLOMA ja hoitoVAPAA ovat tosiaan kenties eräitä eniten väärin nimettyjä asioita joihin olen törmännyt. Onnea kuitenkin hoitovapaan johdosta.
VastaaPoistaJa jonkinnäköinen kirjallisuuslista aiheeseen liittyen olisi tervetullut.
"Mielestäni oikea konteksti degrowthille on nähdä se yhtenä mahdollisena "kiilana" Princetonin Stabilization Wedge-strategiassa. Toinen konteksti voisi olla yhteiskunnan resilienssin parantaminen..."
VastaaPoistaKeskeinen avain kohtuutalouden lukkoon on tavallinen kuluttaja. Jos hänet halutaan pelata ulos keskustelusta, tiedejargonin avulla se kyllä onnistuu.
Jos degrowth on tiedemiehen puhetta toiselle tiedemiehelle, voimme unohtaa koko jutun - semminkin, kun kohtuutaloudessa ei ole kysymys tieteestä.
Jouko Kämäräinen
Kansalaisjournalisti, Vantaa
Olen samaa mieltä, kansantajuista selitystä kohtuutaloudesta tarvittaisiin kipeästi. Tässäpä olisi kansalaisjournalismin paikka, vai mitä? Esimerkiksi Uuden Suomen Puheenvuoro-palvelusta saisi kohtalaisen hyvin näkyvyyttä nimenomaan tavallisten kuluttajien parissa, blogin perustaminen (olisiko vaikka kohtuutalous.puheenvuoro.uusisuomi.fi hyvä osoite?) ei vie montaa minuuttia eikä maksa mitään. Suosittelen, palaute voi välillä tosin olla aika raakaa mutta siinäpä sitä oppii, miten "kansan syvät rivit" ajattelevat.
VastaaPoistaTämän blogin aktiivikommentoijista suurin osa on kuitenkin aktiivisesti tutkimustyötä tekeviä ja lopuistakin monella lienee akateeminen koulutus. Seurauksena on toisinaan näitä kielikukkasia ja jargonia, mutta onneksi nettiin mahtuu tätä tekstiä vielä ihan kohtalaisesti, niin tiedemiehetkin (tai tutkijat) voivat puhua toisilleen - vaikka sitten kohtuutaloudesta.
Jos taas ongelma on siinä, että tieteellä ei ole lähtökohtaisesti mitään sanottavaa asiaan x, niin siinä tapauksessa asia x on määritelmän mukaisesti uskontoa. Jokainen toki tulkoon omalla uskollaan autuaaksi, mutta laajemmassa katsannossa uskonnollisin perustein tehdyt ratkaisut tuppaavat olemaan kovin huonoja, sekä lyhyemmällä että pidemmällä tähtäimellä.
"Olen samaa mieltä, kansantajuista selitystä kohtuutaloudesta tarvittaisiin kipeästi. Tässäpä olisi kansalaisjournalismin paikka, vai mitä?"
VastaaPoistaJep. Kannamme kortemme kekoon: Elonkehä-lehti avaa uudet nettisivut 31.1.211. Toivomme siellä lukijoilta painokasta degrowth-keskustelua. Kohtuutaloudesta kirjoittava blogisti saattaisi edistää asiaa. Ideoita?
jk
Kohtuutaloudesta kirjoittavalle blogistille Elonkehä on minusta Uutta Suomea sopivampi paikka. Seuraan satunnaisesti joitakin US:n blogeja ja on vaikea kuvitella oudompaa sijaintia degrowth-blogille. Esim. automainokset pyörivät siellä koko ajan.
VastaaPoistaYksi idea Elonkehän blogiin voisi olla katsoa uudesta ja kyseenalaistavasta näkökulmasta asioita, joita kulttuurissamme yleensä arvostetaan (työ, koulutus, lääketiede...). Palaute olisi todennäköisesti rankkaa sielläkin.
t. Hanna-Leena Y.
Pidän outona ajatusta, että tärkeän asian levittämiseksi ei käytettäisi tarjolla olevia kanavia mahdollisimman tehokkaasti. Mikäpä olisi parempaa kuin kyseenalaistaa ne automainokset napakoilla kirjoituksilla?
VastaaPoistaTodellinen riski kohtuutalouden marginalisoitumisesta keskustelussa ei tule käytetyistä sanoista tai keskustelun äänenpainoista, vaan siitä, että keskustelua käydään vain asiaan jo vihkiytyneiden kesken ja heidän omilla foorumeillaan. Erinomaista, jos esimerkiksi Elonkehässä käsitellään näitä asioita, mutta täytyypä tunnustaa, etten esimerkiksi itse ole lukenut yhtäkään lehteä moneen vuoteen. Nyt kun tuo Control-C-nappulan käyttö on melko helppoa, etevä tapa saada edes muutama lukija lisää voisi olla rinnakkaisblogin pitäminen vaikka juuri tuolla Uudessa Suomessa.
Itse olen saanut Usarin blogissani joka jutulle noin 200-500 lukijaa, ja uniikkeja kävijöitä on vajaa 2000. Mielestäni ihan kohtuullisesti, ottaen huomioon, etten kirjoita maahanmuutosta tai homokeskusteluista.
Jep, minullekin tuli eilen pian kommentin lähetettyäni mieleen, että automainokset voivat toisaalta olla hyväkin ympäristö degrowth-blogille. Kontrastissa on omat puolensa.
VastaaPoistat. Hanna-Leena
Joo, Korhonen on tässä oikeassa: kannattaa kirjoittaa Uuteen Suomeen. Kun asia on tärkeä, kannattaa kirjoittaa mihin tahansa. Monet tuntemani yhteiskuntakriitikot väheksyvät kategorisesti kaikkia nettipalstoja, eivätkä juurri suostu kirjoittamaan niille. Astetta rakentavampi asenne olisi ajatella, että kirjoitukset saattavat saada tarttumapintaa missä tahansa. Ja toki saavatkin.
VastaaPoistaMitä enemmän vedessä on verkkoja, sitä todennäköisemmin vallanpitäjän vene takertuu niihin - ainakin hetkeksi - kiinni. Se hetki saattaa muuttaa kaiken.
Joel Bakan kertoo kirjassaan Yhtiö - sairaalloinen voiton ja vallan tavoittelu (Art House, 2010) maailman suurimman kaupallisen matonvalmistajan, Interfacen, perustajasta Ray Andersonista, joka luki sattumalta ekologiaa käsittelevän kirjan, törmäsi käsitteeseen "the death of birth" ja, pam!, entinen elämä luhistui:
”Se oli kuin isku sydämeeni. Kun jatkoin lukemista, isku tuntui aina vain syvemmällä. Se oli kuin ilmestys, ajattelutapani muuttui täysin. Me olemme kaikki syyllisiä. Jonakin päivänä minun kaltaiseni ihmiset joutuvat vankilaan.”
Siinä oli verkko oikeassa kohdassa.
jk
kansalaisjotain