GPI:n käyttöönotto on hyvä asia, sillä mittaaminen tekee mittaamisen kohteen näkyväksi, ja kun joku asia tulee näkyväksi, siihen on helpompi ottaa kantaa. Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvä muistaa, että GPI:ssä mitattavat asiat eivät ole poliitikoille tai politiikalle uusia asioita. Itse asiassa GPI:n mittaamat asiat ovat juuri niitä asioita, joista politiikassa nimenomaan väännetään kättä.
Voidaan hyvällä syyllä kysyä, että muuttaako GPI:n käyttöönotto todella politiikkaa, jos politiikan takana oleva arvomaailma, käsitys ihmisyydestä tai luonnon itseisarvon tunnustaminen eivät muutu? Vihreiden avaus on arvokas, mutta mitä tarkoittaa Vihreiden näkökulma, jonka mukaan GPI tulisi ottaa mittariksi bkt:n rinnalle? Tässä tulisi ottaa selkeä linjaus: kumpi mittari voittaa, jos ne osoittavat eri suuntiin? Toistaiseksi bkt on ollut vahvempi politiikan osoittaja kuin GPI:iin sisältyvät muuttujat.
Mittari ei tee politiikkaa, vaan politiikka tekee mittarit. Kuten Hesarin toimittaja vetää jutun loppuun: "Se, mitä tekijää halutaan painottaa, onkin sitten jo poliittinen päätös." Toivotaan, että GPI otetaan tosissaan käyttöön, jolloin sen tulisi kaiken järjen mukaan syrjäyttää bkt keskeisenä hyvinvoinnin mittarina.
Kokonaan toinen kysymys sitten onkin, että yksi mittari ei tee politiikkaa autuaaksi, eikä politiikkaa tule tehdä pelkästään mittareita tuijottaen. Mittaaminen jo sinänsä välineellistä aina kohdettaan.
On hyvä, jos mittarikeskusteluun nousee vaihtoehtoja. Toisaalta vaalien läheisyys voi saada viherpesun kukoistamaan.
VastaaPoistaMittareissa lienee niin hyvät kuin huonotkin puolensa. Yksi pulma on, että laajaa kokonaisuutta luotaava mittari yksipuolistaa lukemaansa. Katse kiinnittyy muutamaan pisteeseen, joihin tekeminenkin kohta painottuu. Lopputulos voi olla yllätys.
T: Olli V.
Tervetullut askel toivottuun suuntaan. Jos se jää ainoaksi askeleeksi, ei sillä kauheasti ole vaikutusta, koska voin kuvitella mielessäni jo poliitikot ja ekonomistit (tsori) hokemassa, että saamme GPI:kin nousuun kunhan saamme talouden kasvuun!
VastaaPoistaMutta avaus on sinällään arvokas, sillä tarjoaahan se ihmisille nyt jonkun toisenkin mittarin jolla arvioida tehtyjen päätösten vaikutuksia. Lisäksi se avaa mahdollisia reittejä viedä asioita pidemmälle jatkossa. Ja tämä mittari saattaa sitten jopa korreloida omien kokemusten kanssa hieman, toisin kuin BKT, joka ei ole enää pitkään aikaan mitannut kenenkään hyvinvoinnin lisääntymistä kovinkaan hyvin.
Kyllä, itsekin näen saman tulevaisuuden: poliitikot ja ekonomistit jatkanevat totutulla talouskasvun tiellä, ellei bkt:tä todellakin korvata GPI:llä. GPI jää parhaimmillaankin vain jonkinlaiseksi sivusta seurattavaksi jutuksi, jolle tapahtuu mitä tapahtuu, kunhan bkt kasvaa.
VastaaPoistaEsimerkiksi EK:n johtava ekonomisti YLE X:n radiokeskustelussa Leo Straniuksen kanssa on hyvä esimerkki ekonomistien ristiriitaisesta perusteluketjusta. Ensin hän toteaa, että talouskasvu ei itsessään ole ongelma, koska se on vain seurausta tuotannosta, ja tuotanto voidaan irtikytkeä haittavaikutuksistaan jolloin talouskasvukin voi jatkua ikuisesti. Mutta sitten hän heti seuraavaksi perustelee, että talouskasvu on välttämätön, koska "talouskasvu on tuonut meille sen hyvinvoinnin, joka meillä tänä päivänä on".
Kovin ristiriitaista: ensin hän toteaa, että talouskasvu ei ole ongelma, koska se on vain seuraus tuotannosta, mutta heti perään hän toteaa, että talouskasvu on kuitenkin välttämätöntä, koska hyvinvointi on seuraus talouskasvusta. Todellisuudessa kuitenkin sekä hyvinvointi (yksinkertaistaen GPI) että talouskasvu (yksinkertaistaen BKT) ovat molemmat seurausta ihmisen toiminnasta. Talouskasvusta ei seuraa mitään, vaan talouskasvu on seuraus.
Talouskasvua ei tarvita hyvinvointiin, vaan ihmisten hyvää toimintaa. Riittää, että mittaamme GPI:n kasvua, koska periaatteessa se pitää sisällään vain hyviä hyvinvointivaikutuksia. BKT pitää sisällään yhdessä mössössä sekä hyviä että haitallisia vaikutuksia, joten se ei mittaa hyvinvointia.
YLE X -keskustelu löytyy tästä linkistä: http://ylex.yle.fi/ihmiset/vierasarkisto/luonto-liiton-leo-stranius-ja-ekonomisti-penna-urrila-miksi-talouden-pitaa-kas
Timo: "Talouskasvusta ei seuraa mitään, vaan talouskasvu on seuraus."
VastaaPoistaHyvä kommentti! Tämä tarkoittaa myös, että Leolla oli sama logiikkaongelma omissa puheenvuoroissaan. Talouden kohtuullistamisesta ei seuraa mitään, koska talouslasku on seuraus, ei syy. Timo on onnistunut kiteyttämään hyvin Degrowth-liikkeen ongelman: talouskasvu ei ole syy, vaan seuraus. Talouslaskun tuominen talouskasvun tilalle ei siis muuta mitään! Hyvä Timo!
Ajattelija
Minusta degrowthin ytimessä on keskittyminen olennaiseen, koska luonnolla on rajansa. Voisi ehkä myös sanoa, että haetaan tehokkuutta olennaisen tunnistamisen kautta.
VastaaPoistaT: Olli V.
Talouskasvusta, tai sen tavoittelusta, on seurannut ympäristövahinkoa. Talouslaskusta ei automaattisesti seuraa ympäristövahingon vähenemistä.
VastaaPoistaMutta hallitun talouslaskun ja vakaan tilan talouden oloissa ympäristön hyvinvointi on mahdollista. Talouskasvussa ei. Siksi tavoittelen talouslaskua.
t. Jarna Pasanen
Siinä vaiheessa kun BKT saadaan kasvuun ilman että sitä tuottavat yritykset ulkoistavat ison osan todellisista kustannuksista ympäristölle, paikallisväestöille ja yhteiskunnalle ylipäätään, niin aletaan puhumaan jostain sellaisesta joka lisää hyvinvointia.
VastaaPoistaMuutenhan BKT toimii tänä päivänä lähinnä mittarina sille, kuinka nopeasti saamme muutettua (uusiutumattomia) luonnovaroja tuotteiksi, useinmiten kertakäyttöiseksi tai huonolaatuiseksi krääsäksi.