Daly kritisoi voimakkaasti normaalin (makro)taloustieteen perustaa tai lähtökohtaista maailmankuvaa, joka lähtee siitä, että talous tai markkinat koostuvat ensisijaisesti yrityksistä ja kotitalouksista (ks. kuva alla). Taloustieteilijät toki ymmärtävät, että yritykset ja kotitaloudet eivät ole ympäristöstään irrallisia toimijoita, mutta heille ympäristö koostuu vain "ulkoistekijöistä", joiden hinnat pitäisi "sisäistää" markkinahintoihin.
Kuva 1. Taloustieteen peruslähtökohta taloudelle.
Todellisuudessa talous toimii kuitenkin ekosysteemin sisällä (ks. kuva alla, suurenna klikkaamalla kuvaa). Tästä näkökulmasta ympäristöä ei voida pitää vain ulkoistekijänä, vaan päinvastoin: talous pitäisi sisäistää osaksi ekosysteemiä. Talous on itsessään avoin systeemi, joka ottaa energiaa ja materiaa ekosysteemistä sekä palauttaa energiaa ja materiaa muokatussa muodossa takaisin ekosysteemiin. Termodynamiikan lakien mukaisesti tässä prosessissa energiaa ei häviä, mutta sen entropia lisääntyy siten, että markkinoiden kautta kulkenut energia ja materia palautuu ekosysteemiin. Tämä palautunut energia/materia on sekä talouden että ekosysteemin kannalta sisäänotettua energiaa/materiaa hyödyttömämmässä muodossa.
Kuva 2. Talous osana ekosysteemiä.
Ekosysteemiin virtaa jatkuvasti uutta energiaa, erityisesti aurinkoenergian muodossa. Aurinkoenergian virta ekosysteemiin on käytännössä vakio. Ihminen hyödyntää ekosysteemiin virtaavaa aurinkoenergiaa pääosin välillisesti ekosysteemin energiavarastoista (osin uusiutuvista, osin uusiutumattomista lähteistä), vaikkakin ihminen on oppinut hyödyntämään aurinkoenergiaa suoremminkin. Energian kasvavaan hyödyntämiseen perustuva talous ei voi kasvaa määrättömästi osana tällaista ekosysteemiä, sillä paitsi aurinkoenergian virta myös ekosysteemin kyky ottaa se käyttöönsä ja luovuttaa osa siitä ihmisen käyttöön ovat rajalliset.
Edellisinä vuosisatoina ihmisen muodostaman talouden koko on ollut sen verran pieni, että on ollut ymmärrettävää redusoida ekosysteemin rajat taloustieteen piirissä merkityksettömäksi. Daly puhuu tästä "tyhjän maailman" mallina, jonka analogiana voidaan pitää vaikkapa cowboy-taloutta (ks. kuva alla). Cowboy'n toimenpiteillä ei ollut juurikaan vaikutusta ympäröivään ekosysteemiin, vaikka hän olisi heittänyt kaiken keräämänsä energian ja materian hukkaan jätteinä.
Kuva 3. "Tyhjä maailma" ja "täysi maailma".
"Täyden maailman" analogia on avaruusalus. Pitkällä aikavälillä kaikki ympäristöstä tuleva energia menee talouden käyttöön eikä lisäenergiaa ole ympäristöstä saatavilla. Avaruusaluksen matkustajien tulee siis hyödyntää kaikki energia täydellisesti, eikä jätteitä voi tulla enempää kuin mikä on avaruusaluksen jätteenkäsittely- ja kierrätyskapasiteetti. Ihmisen on mahdollista hallita avaruusaluksen systeemi kokonaisuutena, mikäli avaruusalus ei ole kovin monimutkainen. Ekosysteemi lienee sen verran monimutkainen, että ihminen ei voi sitä koskaan täysin hallita.
Todellisuudessa olemme nyt jossain "tyhjän maailman" ja "täyden maailman" välillä. Taloustiede on rakennettu malleille, jotka sopivat hyvin tyhjään maailmaan. Nyt kun ekosysteemin rajat ovat monin kohdin tulossa vastaan, taloustieteen on omaksuttava maailmankuva, jossa talousjärjestelmä on ympäristönsä alijärjestelmä.
Mikäli taloustieteen maailmankuva (ja tätä myötä myös politiikan, kansalaistoiminnan, yritystoiminnan jne. maailmakuvat) kehittyy kuvasta 1 kohti kuvaa 2, on mahdollista, että teoriat ja käytäntö korjautuvat ekosysteemiä enemmän kunnioittaviksi. Daly mainitsee mm. seuraavia tarvittavia muutoksia näkökulmiin:
- Ekosysteemi pystyy tarjoamaan vain tietyntasoisen jatkuvan energia- ja materiavirran ("throughput"). Tämä virta asettaa talouden koolle ylärajan, ja talousjärjestelmän on kunnioitettava tämän virran ylärajaa.
- Koska ihminen ei pysty hallitsemaan ekosysteemiä täydellisesti, on talouden hyödynnettävissä oleva energia- ja materiavirran yläraja määriteltävä mieluummin varovaisesti kuin optimistisesti.
- Uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntämisestä energia- ja materiavirran lähteenä on pitkällä aikavälillä päästävä eroon, koska ne loppuvat kuitenkin ennen pitkää. Jäljellä olevat uusiutumattomat luonnonvarat tulisi hyödyntää optimaalisesti siihen, että kehitämme kykyämme hyödyntää uusiutuvia luonnonvaroja.
Usein degrowth-keskusteluissa törmätään väitteeseen, että taloudella ei ole kasvun rajoja. Tämän väitteen purkaminen ei onnistu, jos tarkastelemme vain BKT:ta. Bruttokansantuotteen kasvu pitää nimittäin sisällään kaksi komponenttia, joista toinen on ekosysteemin kantokyvyn näkökulmasta hyödyllinen ja toinen ongelmallinen:
- BKT voi ensinnäkin kasvaa hyödyllisesti laadullisen kehittymisen kautta siten, että energian ja materian hyödyntäminen tehostuu eli opimme tuottamaan enemmän lisäarvoa yhdestä yksiköstä energiaa/materiaa.
- BKT voi kasvaa myös siten, että tehokkuus pysyy samana, mutta energia- ja materiavirta kasvaa määrällisesti. Tällainen määrällinen kasvu on toki mahdotonta pitkällä aikavälillä, mikäli hyväksymme Dalyn perusväitteen, että auringoenergian ja ekosysteemin mahdollistamalla energia- ja materiavirralla on yläraja.
Verotuksesta
Tärkeää on saada energia- ja materiavirtojen kasvu ensin pysäytettyä ja sitten laskuun. Nykytaso on jo liian suuri mm. biodiversiteetin näkökulmasta. Esimerkiksi verotuksen ja rajojen asettamisen näkökulmasta tämä tarkoittaa Dalyn mukaan sitä, että verotuksessa ja rajojen asettamisessa on keskityttävä talouden eli markkinoiden hyödyntämiin energia- ja materiavirtoihin ("throughput").
Omana pohdintanani kehittelin Dalyn pohjalta degrowth-pohjaista vero-ohjelmaa (ks. kuva alla). Degrowth-vero-ohjelmassa ei keskityttäisi ensisijaisesti talousjärjestelmän sisäisiin virtoihin (esimerkiksi tulo-, pääoma- tai arvonlisävero), vaan energia- ja materiavirtojen verottamiseen. Progressiivista (tulo)verotusta tarvittaisiin toki oikeudenmukaisen tulonjaon edistämiseen ja arvonlisävero voi toimia helppona yleisverona muiden verojen lisäksi, koska energia- ja materiavirtojen verottaminen on haasteellista.
Kuva 4. Talouden vs. talouden energia- ja materiavirtojen verotus.
Markkinatalouden kannattajille ja vastustajille haluan korostaa, että Daly pitää markkinataloutta tärkeänä resurssien allokatiivista tehokkuutta lisäävänä toimintamuotona, kunhan sille määritellään sosiaaliset ja ekologiset rajat. Taloustieteissä yleisesti on hyväksytty, että esimerkiksi tulojen (tai oikeastaan elintasomahdollisuuksien) tasausta esim. tuloverotuksella tarvitaan yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden edistämiseksi. Sen sijaan taloustieteissä ei ole vielä yleisesti hyväksytty, että talouden täytyy toimia ekosysteemin rajoissa, tai ainakaan teoreettisesti ei ole sisäistetty, mitä tämä todella tarkoittaa esimerkiksi verotuksen näkökulmasta.
Pohdintaa: taloustieteen rajoista
Dalyn erinomainen perusteos ympäristötaloustieteestä on tärkeää luettavaa kaikille aiheesta kiinnostuneille. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että ekosysteemi ei ole ainoa tekijä, jonka tulee rajoittaa taloutta tai taloudellisen ajattelun leviämistä. Yksi keskeinen raja liittyy siihen, että rahalla ei saa kaikkea.
Rahalla ei voi ostaa esimerkiksi sisäistä onnellisuutta eikä hyviä ihmissuhteita. Kuvassa 2 on kuvattu ekosysteemin asettamat rajat taloudelle. Vastaavat kuviot olisi tärkeä hahmotella myös niille rajoille, jotka ovat kytköksissä sellaisiin hyvinvoinnin, onnellisuuden ja ihmissuhteiden komponentteihin, joita ei voi ostaa markkinoilta tai laskea rahassa.
Olisiko hyvä tarkastella tehokkuutta eri näkökulmista? Millainen tekeminen on luonnon kantokyvyn kannalta tehokasta? Mikä taas on ihmisen keskeisten tarpeiden kannalta tehokasta? Millaisessa toiminnan mallissa keskeiset tehokkuudet kohtaavat?
VastaaPoistaMuitakin tehokkuuden eri näkökulmiin liittyviä kysymyksiä voi esittää. Välillä tuntuu kuin minkälainen tekeminen tahansa olisi nykyisin yhtä perusteltua kokea tehokkaaksi, jos siihen liittyvästä kokonaisuudesta on karsittu tuon tekemisen itsensä kannalta turha. Niinpä esimerkiksi terveydelle haitallisia tuotteita voi valmistaa tehokkaasti. Pitäisikö siksi keskittyä enemmän laajan kokonaisuuden näkökulmaan?
Kun maapallo on rajallinen ja ihmisiä on paljon, olisiko tarpeellista nähdä tehokkuus uudella tavalla.
Onko ison kuvan kannalta tehokas toimintamalli sellainen, että se tukee sekä luonnon elinvoimaisuutta että ihmisille keskeisten asioiden toteutumista myös pidemmälle tulevaisuuteen?
Löytyykö ison kuvan tehokkuus olennaiseen keskittymisestä?
Tuumi: Olli V.
Pohdinta maailman täyttymisestä energiayhtälön avulla on kiinnostava. Mieleen tuli vielä kysymys, voisiko maailman täyttymisen astetta ihmistoiminnan seurauksena tarkastella useammastakin näkökulmasta. Jos esimerkiksi luonto ei ehdi uusiutua, missä mielessä se on jo täysi?
VastaaPoistaOnko lisäksi vielä niin, että aseetelma "Tyhjä - Täysi" painottuu lineaaristen mielikuvien kautta? Onko monen muuttujan kokonaisuudessa mahdollista olla esimerkiksi yhdestä näkökulmasta täysi ja toisesta vasta täyttymässä?
Jos luonto ei ehdi uusiutua, onko se uusiutumisnäkökulmasta jo tulvinut yli? Silti luontoa vielä on eli se ei ole kadonnut tyhjiin.
Asetelmaa hämmentää lisää, että luonnossa monet palautteet tulevat viiveellä. Täyttyminen voi siksi "varmistua" ennen kuin se näkyy.
Mieleeni tuli vielä muutama kysymys erityisesti taloustieteen suuntaan:
1) Millä tavoin taloustieteen mallinnuksissa on otettu huomioon talouden epälineaarinen luonne?
2) Miten luontokokonaisuuden, talouden ja laajan ihmmispopulaation yhdistelmä on mallinnettu talouden näkökulmasta epälineaarisesti?
3) Jos edellä olevia mallinnuksia vertaisi vallitsevaan kuvaan kasvutaloudesta, niin miltä näyttäisi?
4) Missä määrin niin sanottu rebound-efekti on loppuun saakka vääjäämätön, jos mukaan lasketaan monien muuttujien ruokkima epälineaarinen kokonaisuus?
5) Voiko rebound-efekti väistyä, kun kriittinen kynnys ylittyy?
Pohti: Olli V.
Jotenkin tuntuu, että kestävää elämäntapaa ei ole löydettävissä taloustieteellisen teoretisoinnin kautta. Tällaiseen teoretisointiin liittyy aina se harha, että maailma olisi jotenkin yksinkertaisempi ja vähemmän satunnainen kuin se onkaan.
VastaaPoistaEn ole lukenut Dalyn kirjaa, mutta edellä olleesta tiivistelmästä tuli tunne, ettei hän ole ymmärtänyt ekosysteemien toimintaa. Toisin kuin Daly kuvaa, cowboy'n toimenpiteillä on suunnaton vaikutus ympäröivään ekosysteemiin. Laidunnus hävittää metsää ja siten saa aikaan eroosiota ja on yksi keskeisiä ekokatastrofien aiheuttajia. (Aiheesta löytyy mm. J. Donald Hughesin kirjasta "Maailman ympäristöhistoria" sekä Jared Diamondin kirjoista.)
Ehkä näkökulma olisi käännettävä kokonaan pois taloudesta. Nyt keskitymme pelkäämään sitä, mitä seuraa, jos talousjärjestelmä romahtaa, vaikka todellinen vaara liittyy luonnon systeemien kaatumiseen.
Hanna-Leena Y.
Olli ja Hanna-Leena: kiitos hyvistä ja tärkeistä kommenteista. Itsekin saman tyylisiä asioita pohdin Dalya lukiessani, ja ilokseni huomasin, että Dalykin on näitä pohtinut.
VastaaPoistaTehokkuudesta Daly olisi varmasti sinun linjoillasi, Olli. Pitäisi keskittyä laajaan kokonaisuuteen ja olennaiseen (ei määrään, vaan laatuun).
Neljä kysymystäsi taloustieteelle olivat myös tärkeät. Daly vastaa osaan niihin eksplisiittisesti.
1) Taloustieteen nykymallien lineaarisuudesta Daly on myös hyvin huolissaan; ne eivät esim. ota huomioon rajapyykkejä (threshold levels), joiden jälkeen ympäristön kantokyky häviää kokonaan.
2) Daly käsittelee kirjassaan esim. populaatiota monipuolisesti, hyväksymättä taloustieteen lineaarisia mallinnuksia siitä.
3) Tämä on oikeastaan Dalyn perusteoriaa: nykyiset lineaariset kasvumallit eivät ota huomioon epälineaarisuuksia eivätkä ympäristön kantokyvyn rajoja.
4 ja 5) Reboundia Daly ei suoraan käsittele (muistaakseni). Mutta hän käsittelee paljon sitä, että päinvastoin kuin taloustieteissä usein väitetään, monille tuotteille ei löydykään komplementteja sitten, jos/kun ne käytetään loppuun (vesi, puhdas ilma).
Tärkeintä on määritellä talouden koolle rajat, jotka tulevat luonnon kantokyvystä. Tämä liittyy välillisesti reboundiinkin: tärkeintä on asettaa koko talousjärjestelmälle ehdottomat rajat, jolloin edes rebound-efekti ei mahdollista rajojen ylittämistä. Koska rebound-efekti on talouden sisäistä toimintaa (kulutus vaihtaa kohdettaan), rebound ei olisi ongelma tilanteessa, jossa talouden koko olisi rajattu. Rebound vain nopeuttaisi rajojen saavuttamisen, mutta ei mahdollistaisi niiden ylittämistä. Esim. alv-verotus ei rokota reboundista, mutta "throughput"-rajoitukset rokottaisivat.
Hanna-Leena: taitaa olla niin, että minun tiivistykseni ei tee kunniaa Dalyn todelliselle taloustieteen JA ekosysteemin ymmärrykselle :)
VastaaPoistaDaly ymmärtää mielestäni erinomaisen hyvin ekosysteemin monimuotoisuuden, takaisinkytkennät, epälineaarisuudet jne. Tämän vuoksi hän paljon kritisoikin taloustieteen liiallisia yksinkertaistuksia.
Omasta mielestän ei kannata heittää vaatteita menemään pesuveden mukana - kaikki teorianmuodostus on yksinkertaistamista, mutta kyse on siitä, että ei pidä yksinkertaistaa liikaa. Taloustieteen mallintaminen aina myöskin yksinkertaistaa, mutta toisaalta mahdollistaa myös talousjärjestelmän korjaamisen - poliittisesti. Ongelma ei ole mielestäni se, että pyrimme talousteoretisointeihin, vaan ongelma on se, että taloustieteilijät eivät riittävästi kuuntele tai halua ymmärtää biologeja, luonnontieteilijöitä, sosiologeja jne.
Daly ottaa ekosysteemin monimuotoisuuden huomioon omissa mallinnuksissaan. Hän kannattaa eksplisiittiseseti sitä, että talouden ns. maksimikokoa ei tulisi edes yrittää testata, koska emme voi tietää missä tämä maksimi menee, vaan talouden koko pitäisi rajata varovaisesti huomattavasti alemmas, kuin mitä olisi teoreettinen maksimi. Tämä siksi, että ekosysteemin monimutkaisuutta ei voi ymmärtää.
Cowboy-/avaruus-metafora ei itse asiassa tule alunperin Dalylta. Joka tapauksessa tämän metaforan tarkoitus on vain tyypitellä kuvitteellinen tilanne, jossa yhden toimijan (cowboy sekä hänen hevosensa ja kuudestilaukeavansa) eivät yksinkertaisesti pysty tuhoamaan ympäristöään. Yksi cowboy keskellä suunnatonta Amerikan manteretta ei pysty laiduntamaan metsiä loppuun, ei edes lähdelle. Cowboyn luodit loppuvat kesken, jos hän yrittäisi metsästää buffalot loppuun. Eikä hän kykene syömään tai muuten tappamaan luontoa ympäriltään niin paljoa, että luonnon kantokyky tästä sanottavasti kärsisi. Todellisuudessa toki, jos kuvaan tulee toinen, kolmas, neljäs, jne cowboy, niin tilanne muuttuu. (Vrt. Amerikka :) Mutta tämä metafora siis tosiaan vain kuvaa sitä tilannetta, jos olisi yksi pieni cowboy-talous keskellä suunnatonta maailmaa (= tyhjä maailma). Tämä ei tietysti ole koskaan vastannut todellisuutta.
Loppupäätelmäsi on loistava: "Nyt keskitymme pelkäämään sitä, mitä seuraa, jos talousjärjestelmä romahtaa, vaikka todellinen vaara liittyy luonnon systeemien kaatumiseen."
Dalyn kirjan luettuani olen varma, että hän on tästä kanssasi samaa mieltä.
Sen sijaan en ole varma, että olenko täysin samaa mieltä kanssasi tästä: "Ehkä näkökulma olisi käännettävä kokonaan pois taloudesta."
Itse olen sitä mieltä, ja tätä ymmärrän myös Dalyn kannattavan, että meidän kannattaa mallintaa _myös_ taloutta, ei pelkästään kaikkea talouden ulkopuolista, jotta voimme pelastaa maailman. Ei liene realistista, että kokonaan pystymme hylkäämään taloudellisen ajattelun, enkä ole varma että tätä kannattaa tavoitellakaan.
Silti se mistä uskoisin, että olemme varmasti kaikki kolme samaa mieltä, on se että talous ei saa olla _ensisijainen_ eikä edes toissijainen mallinnettava tai tavoiteltava asia. Taloudellista ajattelua tulee selkeästi RAJATA.
Nyt talous tulee ensimmäisenä, kun sen pitäisi tulla kahdeksantena tai kymmenentenä ympäristön kantokyvyn, monimuotoisuuden, hyvinvoinnin, vapauden jne jne jälkeen.
Mielenkiintoinen fossiilisiin polttoaineisiin liittyvä verotuksellinen vaihtoehto vaikuttaisi olevan fee-and-dividend. Tuotteen hinnassa olisi mukana valmistukseen käytettyjen fossiilisten polttoaineiden määrästä tuleva osuus. Kerätty määrä taas jaettaisiin tasapuolisesti kansalle (esimerkiksi tietty määrä kullekin aikuiselle ja puolikas tästä kullekin lapselle).
VastaaPoistaFee-and-dividend laskisi fossiilivapaiden tuotteiden hintaa verrattuna fossiilisilla tuotettuihin. Olisiko malli päästökauppaa tehokkaampi ohjaamaan tuotantoa pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä?
Pohti: Olli V.
Taisin taas vähän kärjistää. En tarkoittanut, etteikö taloutta kannattaisi yrittää mallintaa. Mutta pelkään, ettei hallittuun rakennemuutokseen ole enää aikaa.
VastaaPoistaMinulle turhauttavinta degrowth-keskustelussa on ollut usein toistettu ajatus, että rakenteiden tulee muuttua ensin ja ihmisten toiminnan sen jälkeen. Melkein kuin odotettaisiin messiasta hoitamaan homma.
En tiedä, sopisiko valtameren saari avaruusalusta paremmin vertauskuvaksi. Jared Diamond kuvaa kirjassaan "Collapse" kulttuureja, jotka romahtivat, mutta vertailun vuoksi mukaan on otettu muutama sellainenkin, joiden elämäntapa osoittautui kestäväksi.
Yksi kestävistä on ollut Tyynen Valtameren saari Tikopia. Saaren väestö oppi vuosituhansien aikana elämään ympäristönsä rajoitusten mukaisesti. Koska Tikopia pystyi elättämään vain 1200 hengen ihmispopulaation, oli väestönkasvu pidettävä koko ajan kurissa. Jotkut tähän käytetyistä keinoista voivat tuntua meistä kauhistuttavilta, mutta on muistettava, että vaihtoehtona olisi ollut, että ympäristö olisi tuhoutunut ja samalla kaikki olisivat menettäneet mahdollisuuden elämään.
Populaation koon kurissa pitämisen lisäksi tikopialaisten oli tuotettava ravintonsa kestävällä tavalla. He luopuivat haitallisiksi osoittautuneista viljelymenetelmistä ja epätaloudellisesta sianlihan kasvatuksesta.
Minusta tilanteemme on monin tavoin verrattavissa valtameren saareen. Meilläkin on rajalliset olosuhteet ja samoin kuin kaukaisella saarella, meilläkään ei ole mahdollisuutta selvitä, jos kulutamme ympäristömme loppuun.
Eromme tikopialaisiin on sen sijaan se, että meillä ei ole konkreettista kokemusta ympäristömme rajallisuudesta. Tikopialaiset kaikki tunsivat saarensa rajoitukset, heillä siis oli käytännön ymmärrys siitä, mitä tapahtuisi, jos he alkaisivat tavoitella kasvua.
Ehkä se, mitä nyt tarvitsisimme, olisi jonkinlaisen saarelaisidentiteetin herättely. Meidät olisi saatava ymmärtämään, että kasvun rajat koskevat meitä jokaista. Että rikkureita ovat ne, jotka tavoittelevat enemmän kuin mitä rajallisella "saarella" on tarjottavana.
Hanna-Leena Y.
Kiitokset Timolle täydentävistä vastauksista! Minusta ne avasivat asetelmaa hyvin.
VastaaPoistaFossiilisten polttoaineiden käytön rajoittammista työkalulla fee-and-dividend on taustoitettu esimerkiksi eturivin ilmastotutkija James Hansenin kirjassa Storms of my grandchildren.
Hansenin kirjan painopiste on ilmastonmuutoksessa. Hansen on kokenut ilmastotutkija, jonka näkemys tarvittavista toimista on tiukentunut. Hän myös katsoo,
että vuoden 2009 hiilidioksiditaso (387 ppm) on jo vaarallista luokkaa. Olisi päästävä alemmas tasolle 350.
Maapallolaisten saaritietoisuutta voisi varmaan lisätä useamman alan tutkimuksen avulla. Keskustelussa on jo tullut esille hyviä vinkkejä.
Pyrkimystä päästä ilmastoasioissa nykyistä turvallisemmalle tasolle taustoittaa myös nettisivusto 350.org.
T: Olli V.
Niinpä niin. Metaforat ovat uuden oivaltamisen väliainetta. Ehkä tulevaisuuden toivon maailma on transmoderni maailma, jossa näkökulmien välinen leikki tuottaa uutta ekologista ja eettistä ymmärrystä. Siirrymme aikaan, jossa arkikokemus ja mielikuvitus nousevat faktatiedon rinnalle. http://fi.wikipedia.org/wiki/Transmodernismi
VastaaPoistaKasvutalouden sisällä näyttäisi olennaisiin asioihin jäävän koko ajan vähemmän varoja, kun tarkastellaan suhteellista osuutta kokonaisvarallisuudesta.
VastaaPoistaHerää kysymys, niinkö on, miltä näyttää. Onko olemassa tutkimustuloksia, joista voi päätellä, miten varakkuus on aikojen kuluessa jakautunut erilaisten asioiden kesken. Muutama kysymysesimerkki seuraavassa:
1) Mikä osuus yhteiskunnan varallisuudesta on kulloinkin käytetty ruokaan?
2) Mikä osuus yhteiskunnan varallisuudesta on kulloinkin käytetty asumiseen?
3)Mikä osuus yhteiskunnan varallisuudesta on kulloinkin käytetty muuhun kuin ravintoon, asumiseen ja käyttövaatteisiin?
Vertailu ei välttämättä oli helppoa ja yksiselitteistä, mutta olisi kiintoisaa tietää, onko asiaa tutkittu ja millaisia tuloksia on saatu. Miten tilanne on muuttunut esimerkiksi viimeisen 40 vuoden aikana?
Uutisia lukemalla syntyy lisäksi kuva, ettei yhteiskunnalla ole nykyisin varaa asioihin, jotka ennen pystyttiin köyhemmässä yhteiskunnassa hoitamaan. Ihan näin ei asiaa tosin kirjoiteta auki.
Voisiko ajatella, ettei talous ole yhden ulottuvuuden lineaarinen asia, jossa koko kertoo kaiken. Olisi kiinnostavaa kuulla tutkimuksista, jotka avaavat erilaisia näkökulmia talouteen.
T: Olli V.
Jokin tosiaan tuntuu mättävän, kun talouden kasvupakkoa perustellaan sillä, että meillä riittää rahaa tarpeelliseen vain, jos tuotamme yhä suurempia määriä turhaa.
VastaaPoistaMikä järjestelmässä on vialla, kun emme pysty keskittymään siihen, mikä on olennaista? Onko järjestelmästä tullut isäntä sen sijaan, että se olisi renki? Vai onko yksinkertaisesti kyse maailmanlaajuisesta huijauksesta, sillä joku kai kerää tässäkin pelissä voitot itselleen?
Kyselee Hanna-Leena Y.
Koko ajan pienempi osa maailman väestöstä omistaa suuremman osan varallisuudesta. Minusta on aivan selvää, että nykyinen talouskasvupeli on tietyn joukon omien etujen ajamista. Ympäristön tuhoaminen on tietoista ja tuottavaa toimintaa, josta palkitaan ruhtinaallisesti. Ympäristön pilaaminen on laillista toimintaa, johon meitä kaikkia koitetaan jatkuvasti kannustaa, että nämä veijarit saisivat kasattua rahaa=valtaa entisestään. Eivätkä pelin voittajat tietenkään halua tätä peliä lopettaa. Jonkun muun se on tehtävä, eli häviäjien.
VastaaPoistat. Hervé Kempf, eikun Jarna Pasanen
Jep, näin todennäköisesti on. Ja suurin osa niistäkin, jotka eivät edes hyödy tästä pelistä, on saatu uskomaan, että talouskasvu on hyvä ja välttämätön asia. Mantraa "talouden on kasvettava" on toistettu niin pitkään, että se on alkanut tuntua totuudelta.
VastaaPoistaEi kai meidän auta muu kuin alkaa toistaa päinvastaista.
t. Hanna-Leena Y.