Tänä vuonna piknikin teema on erityisesti energia. Energian käyttöä on vähennettävä! Käytettävä energia on tuotettava uusiutuvista lähteistä!Degrowth-liike on monimuotoinen toimijoiden verkosto, jonka yhdistävä peruslähtökohta on yhteiskuntaan pesiytyneen kasvumanian kritiikki. Liike kyseenalaistaa ikuisen, jatkuvaan energian ja materian käytön lisäämiseen perustuvan talouskasvun mahdollisuuden hyvinvoinnin lähteenä. Kyse on ympäristön kantokyvyn rajoissa toimivan talouden, sosiaalisen hyvinvoinnin ja yhteiskunnallisen toiminnan edistämisestä.
Viimeisen vuoden aikana degrowth-liikkeen suurin voitto Suomessa on ollut se, että talouskasvua kritisoivat näkökulmat ovat nousseet yleiseen tietoisuuteen ja keskusteluun. Keskustelun valtavirtaistuminen on samalla ollut degrowth-liikkeen näkökulmasta ongelmallista. Erityisesti talouseliitti on tuominnut degrowthin epärealistiseksi ja nihilistiseksi kurjuuden tieksi – vaikka paradoksaalisesti nimenomaan jatkuva talouskasvu on suorin tie tulevaisuuden niukkuuteen ja kurjuuteen. ”Kestävä kasvu” on paradoksi itsessään – on epärealistista, että kasvu voisi jatkua ikuisesti ja samalla pysymme ekologisen kestävyyden rajoissa.
Degrowth-liike tavoittelee hyvinvointia ekologisissa rajoissa. Liike vaatii talouden palauttamista rengiksi samalla, kun politiikan keskiöön nostetaan ihmisten ja ympäristön hyvinvointi. Tulevaisuuden hyvinvoinnin turvaaminen edellyttää kulutuksen ja tuotannon kasvupakkojen purkamista. Talouskasvun vaateet eivät saa määritellä nykyistä ja tulevaa hyvinvointiamme. Hyvinvoinnin lähteet on löydettävä muualta kuin pakotetusta talouskasvusta.
Eduskuntavaaleissa ja niitä edeltäneissä vaalikeskusteluissa ekologiset ja talouskasvuun kriittisesti suhtautuvat näkökulmat jäivät visusti marginaaliin. Ympäristö ei kuitenkaan ole lakannut olemasta, vaan sen tila heikkenee jatkuvasti, mikä ravistelee jo nyt hyvinvoinnin perusteita niin Suomessa kuin globaalisti. Hyvinvoinnin turvaaminen vaatii kasvupakon purkamista – tänään!
Kutsu degrowth-piknikille on kaikille avoin – tule mukaan keskustelemaan, kyseenalaistamaan ja luomaan uutta suomalaista ja kansainvälistä hyvinvointikulttuuria!
Piknikin järjestelyistä ja tarkemmista paikoista tullaan tiedottamaan tarkemmin osoitteessa www.picnic4degrowth.net ja Facebookissa: http://www.facebook.com/event.php?eid=184622028256091
Voisiko ehdottaa, että alkaisitte jakamaan degrowth-tunnustuksia ansioituneille degrowthin edistäjille? Ensimmäisen tunnustuksen kiistaton saaja olisi Nokia. Nokia on jo vuosikymmenen näyttänyt mallia kuinka degrowth onnistuu. Nokia myös osasi palkata Elopin, joka vain kiihdytti tätä prosessia. Elopista tulisi hyvä degrowth-lähettiläs. Hän voisi kiertää yrityksestä toiseen ja saattaa ne degrowth-tielle.
VastaaPoistaHaha. Hyvä mutta vanha vitsi.
VastaaPoistaVakavasti puhuen: Nokia ei ole degrowth-yritys. Degrowthia ei tule sillä, että liikevaihto laskee, ja samalla halutaan kasvattaa sitä. Kyseessä on epäonnistunut kasvuyritys.
Degrowth-yhteiskunnassa makrotasolla saavutetaan tila, jossa hyvinvointia tuotetaan vähenevillä eli maapallon rajallisilla resursseilla. Tämä saattaa tarkoittaa myös BKT:n vähenemistä.
Kasvuyhteiskunnassa negatiivinen kasvu on lama. Degrowth-yhteiskunnassa kasvun puuttuminen ei ole katastrofi. Näillä on iso ero. Mutta hyviä vitsejä tästä aina väännetään.
Vakavaan vastaukseen vakava jatkokysymys. Millainen sitten olisi degrowth-Nokia? Miten nimenomaan Nokiaa pitäisi muuttaa, jotta se saisi sen virallisen degrowth-sertifikaatin? Millainen tulevaisuuden näkymä degrowth-sertifioidulla Nokialla olisi? Nyt kysyn nimenomaan Nokian näkökulmasta, koska jokainen ajattelee asioita nimenomaan omasta näkökulmastaan. Entä Miten eri sidosryhmät hyötyisivät Nokian degrowth-sertifikaatista?
VastaaPoistaHyviä kysymyksiä. Oma näkemykseni on, että degrowth on ennen kaikkea makrotason kysymys, jolla on vaikutusta mikrotason yritystoimintaankin. Kysymyksiisi on teoreettisesti mahdollista vastata ainakin kahdella tavalla, riippuen taustaoletuksista.
VastaaPoista1. Oletetaan, että yritykset ovat ja niiden tuleekin kapitalismissa olla omaa etua ja nimenomaan taloudellista voittoa tavoittelevia yksiköitä. Tällaisessa maailmassa mikrotason yritystoiminnan tärkein päämäärä on siis kilpailla markkinaosuuksista ja mahdollisimman suuresta pääoman tuotosta. Tämä toki tapahtuu asiakkaita hyvin palvelemalla.
Jos markkinat ovat täydelliset (eli yritykset toimivat rationaalisesti, ja informaatio ja sen läpinäkyvyys on täydellistä), niin tällainen kapitalismi on tehokas (ehkä tehokkainkin) tapa tuottaa hyvinvointia.
Yritysten rationaalisuus, informaation täydellisyys ja informaation läpinäkyvyys ovat kuitenkin ehtoja, jotka eivät nykyisin toimi. Esimerkiksi tulevaisuudesta meillä ei ole eikä voi olla täydellistä informaatiota. Siksi kapitalismi ei voi ottaa tulevaisuutta täydellisesti huomioon.
Tämän vuoksi tarvitaan valtiota, joka säätelee yhteiskuntaa ja samalla markkinoita ainakin kahdella tavalla: A) Siten, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuu (josta voidaan toki väitellä, että milloin se toteutuu, mutta markkinat eivät tätä kykene itse päättämään, joten tarvitaan politiikkaa). B) Siten, että ympäristön hyvinvointi ja maapallon rajalliset resurssit sekä tulevien sukupolvien hyvinvointi tulevat huomioiduksi.
Eli (kun yllä olevat oletukset pätevät):
1) Yritysten vapaa kilpailu ja voitontavoittelu on paras tapa lisätä resurssien käytön TEHOKKUUTTA (tähän ei esim. keskusohjauksella ei pystytä).
2) Ihmisten välisen OIKEUDENMUKAISUUDEN takaamiseen tarvitaan demokraattista päätöksentekoa (valtiota tai jotain muunlaista demokratiaa).
3) Ympäristön ja resurssien riittävyyden näkökulmasta tarvitaan sääntelyä, jolla taataan, että markkinoiden KOKO ei ylitä maapallon rajallisuutta. Tähän voidaan pyrkiä esim. sisäistämällä "ulkoisvaikutukset" resurssien hintoihin (esim. päästömarkkinat). Tähän tarvitaan demokraattista säätelyä, johon markkinat itsessään eivät kykene.
Jos oletetaan, että kohdat 2 ja 3 toteutuvat hyvin, eli että demokraattisesti kyetään säätelemään resurssien OIKEUDENMUKAINEN jakautuminen ja OIKEANKOKOINEN käyttö, niin vastaukset esittämiisi kysymyksiin ovat:
Degrowth-yritykset ovat ihan samanlaisia kuin kaikki muutkin yritykset, eli toimivat rationaalisina oman edun tavoittelijoina. Ainoa vaatimus on, että kaikki yritykset markkinoilla noudattavat demokraattisesti sovittuja pelisääntöjä (kohdat 2 ja 3).
Degrowth-Nokia olisi siis samanlainen kuin nykyinenkin; ei olisi degrowth-sertifikaatteja yritystasolla; tulevaisuuden näkymä olisi se, että markkinoilla pitää olla kilpailukykyä ihan normaalisti; sidosryhmät toimisivat ja hyötyisivät niinkuin nykyisinkin. Ainoastaan siis makropolitiikan (kohdat 2 ja 3) tulisi tiukentua siten, että maapallon rajat ja sosiaalinen okeudenmukaisuus otetaan todesta.
Edellä kuvatusta näkökulmasta googlaa esim. Herman Dalyn "stady state economics". Seuraavaksi tarjoan vielä toisen näkökulman.
2. Edellisestä poiketen voidaan olettaa (ja itse uskon enemmän näihin taustaoletuksiin), että:
VastaaPoista- Ihmiskunta ei koskaan kykene sisäistämään markkinahintoihin kaikkia negatiivisia ja/tai positiivisia ulkoisvaikutuksia, koska hinnat eivät koskaan voi sisältää täydellisesti kaikkea informaatiota. (Esimerkiksi tulevaisuudesta ei saada kaikkea informaatiota ei niin millään; Eikä esimerkiksi kahden ihmisen välisen avioliiton hyötyjä tai haittoja ei saada täydellisesti hinnoiteltua markkinoilla.)
- Ihmiset ja yritykset eivät toimi täydellisen rationaalisesti, vaikka informaatiota olisikin ns. riittävästi. (Tästä löytyy paljon ihan ekonomistien omiakin tutkimuksia.)
- Kilpailuun perustuvien markkinoiden kautta ei kyetä tuottamaan kaikkea hyötyä; tarvitaan myös yhteistyöhön perustuvaa sosiaalista verkostoitumista, joka itsessään tuottaa paljon rahassa mittaamatonta hyvinvointia ja onnellisuutta.
Jos em. oletukset pätevät, niin voi sittenkin olla niin, että rationaaliseen oman edun tavoitteluun perustuvat markkinat ovat itsessään moniin käyttötarkoituksiin huono väline, joten tarvitaan myös muunlaisia toimintatapoja, kuten vapaaehtoistyötä, raha-vaihdantaan perustumatonta yhteistyötä, jne.
Tällaisissa tapauksissa on myös niin, että demokraattinen sääntely on auttamattomasti aina markkinoilla tapahtuvaa eduntavoittelua jäljessä. Tämä johtuu siitä, että sääntely tapahtuu yleensä vasta sitten, kun vahinko huomataan, eli jälkikäteen. Tästä puolestaan seuraa, että markkinat hakevat aina kasvua sellaisilta alueilta, joita ei ole vielä ymmärretty yhteisesti säännellä. Joskus tämä tuottaa hyvää, joskus huonoa.
Esimerkiksi ilmastonmuutoksen osalta olemme jo myöhässä; emme voi enää estää lämmönnousua, vaan voimme ainoastaan yrittää pysäyttää sen kriisirajoille (2-4 asteeseen, tai oikeastaan 3-4 asteeseen viimeisimpien tietojen mukaan, jos hyvin käy).
Jos tämän kakkosvaihtoehdon oletukset pätevät (kuten itse uskon), niin maailmassa tarvitaan "kestävän kehityksen sertifikaatteja", kuten myöskin "degrowth-sertifikaatteja". Edellisiä onkin jo olemassa, jälkimmäisiä ei.
Degrowth-yritykset (joita voitaisiin arvioida ns. degrowth-sertifikaateilla) olisivat sellaisia, jotka tarkastelevat omaa toimintaansa moraalisena toimintana. Ne ottaisivat aktiivisesti kantaa oman toimintansa hyvinvointivaikutuksiin sekä ekologisiin ja sosiaalisiin tavoitteisiin ja rajoitteisiin, ja pitäisivät näitä vaikutuksia voitontavoittelua tärkeämpänä. Tämä ei tarkoita, etteikö degrowth-yritys voisi kasvaa tai tuottaa voittoa; mutta voitontavoittelun ja voitonkasvun tulee tapahtua ainoastaan sillä ehdolla, että:
- Toiminnan kasvu VÄHENTÄÄ ekologisia haittoja.
- Toiminnan kasvu tuottaa sosiaalisia hyötyjä.
- Yritystoiminta tuottaa yhteiskunnan ja ympäristön kokonaistasolla (= systeemisesti) tarkastellen hyvinvointia.
Nythän esimerkiksi Nokian kasvu eli tuotteiden lisääntyvä myynti käytännössä lisää ekologisia haittoja, joten Nokia ei ole degrowth-yritys. Jos Nokian lisääntyvä myynti tulisi siitä, että sen ympäristöresurssienkäyttö absoluuttisessa mielessä vähenee, niin sitten se ehkä voisi olla degrowth-sertifikaatin ansaitseva yritys. Tässä on huomattava, että suhteellinen irtikytkentä ei riitä, vaaditaan tuotannon haittojen absoluuttista irtikytkentää lisääntyvästä tuotannosta.
Degrowth-yritys varmasti myös lobbaisi tiukemman ympäristölainsäädännön ja suuremman sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta (eikä näitä vastaan kuten monet suuryritykset nykyisin tekevät oman edun tavoittelun nimissä).
Wahlroosilaisessa kapitalismissa yritysten ainoa moraali on ajaa omaa etua ja tehdä maksimaalista voittoa. Tällaisessa maailmassa moraali on ulkoistettu valtiolle/demokratialle. Ideaalimaailmassa tämä voisi toteutuakin, mutta maailma ei ole ideaali. Siksi uskon, että yritystenkin tulisi ottaa moraalista vastuuta; mutta vain tiukasti demokraattiseen keskusteluun nojautuen eikä yksinvaltaisesti.
Hyvää keskustelua! Markkinalogiikka ja hintamekanismi eivät tosiaan edes kuvitellun täydellisen kilpailun oloissa ole riittäviä välineitä tekemään hyviä päätöksiä yhteiskunnassa, vaan tarvitaan myös eettistä pohdintaa. Oikeastaan jo se, että tätä asiaa ylipäätään joudutaan näin retorisella tasolla tuomaan esiin, on hälyttävä merkki siitä kuinka vahvasti talouden arvot ovat juurtuneita yhteiskuntaamme. Kasvuun tiukasti tuijottavan yhteiskunnan haittana on, että raha menee herkästi muiden arvojen yläpuolelle ja tehdään paljon taloudellisesti optimaalisia mutta muilla arvoilla mitattuna järjettömiä päätöksiä. Yhtenä esimerkkinä on käytetty Lontoon kolmannen lentokentän sijaintipäätöksen pohdintaa 1970-luvulla. Taloudellisesti kaikkein tehokkainta olisi ollut rakentaa kenttä Hyde Parkin tilalle ja räjäyttää Westminster Abbey maan tasalle kentän tieltä. Muiden kuin taloudellisten tekijöiden huomioiminen oli ilmeisen tärkeää. Monissa tilanteissa ekologiset ja sosiaaliset arvot ovat kuitenkin saaneet väistyä taloudellisten laskelmien tieltä. Ajatus, että muiden kuin taloudellisten arvojen huomioon ottaminen onnistuu hinnoittelun kautta, on yksisilmäinen ja jo lähtökohtaisesti epäonnistunut.
VastaaPoistaEtenkin degrowth-yhteiskunnan alkutaipaleella tarvitaan vahvoja degrowth-yrityksiä, jotka aktiivisesti tarkastelevat toimintaansa nimenomaan ekologisten ja sosiaalisten arvojen kannalta eikä voittoa ja omistajien tuotto-odotuksia maksimoiden. Siis eettisesti valveutuneita edelläkävijäyrityksiä. Sitä mukaa kun ekologisten rajojen olemassaolo ja laajempi käsitys ihmisen hyvinvoinnista saa enemmän jalansijaa ympäröivässä yhteiskunnassa ja muodostuu sen mukaisia normeja, niin yrityksille tulee itsestäänselväksi noudattaa näitä normeja ja ’aktiivisen moraalisen pohdinnan’ tarve ikäänkuin pienenee. Degrowth-toiminnat institutionalisoituu ja yritykset alkavat automaattisesti minimoida ekologisia haittoja ja maksimoida sosiaalisia hyötyjä.
Maapallon ekologisten rajojen ylitys ja ihmiskunnan jo aiheuttamat luonnontuhot ovat ongelmia, joiden ratkaisemisessa täytyy hyödyntää ihmisten yritteliäisyyttä ja kekseliäisyyttä. Miten nämä ominaisuudet voidaan valjastaa palvelemaan luonnon hyvinvointia? Itse toivon, että degrowth-yritykset eivät ajattele luontoa ainoastaan tuotannon resurssina, jolle aiheuttamaa haittaa tulee minimoida. Ympäristöhaittojen absoluuttinen irtikytkentä tuotannosta ei vielä riitä ratkaisemaan meidän (ja meitä seuraavien sukupolvien) ongelmia. Degrowth-yritys innovoi myös kysymällä, miten jo tuhottua luontoympäristöä voitaisiin palauttaa ennalleen ja elinvoimaistaa. Miten ihmisten ajattelua, toimintaa ja arkea voidaan kehittää luontoa (ja myös ihmisiä) hoivaavaan suuntaan, hyväksikäytön sijasta? Näihin kysymyksiin tarvitaan monenlaisia käytännön ratkaisuja. Degrowth-yritykset osallistuvat siihen, että tuleville sukupolville jätetään enemmän kuin vain ’mahdollisuus tyydyttää tarpeitaan’ (Brundtlandin raportin ja kestävän kehityksen idea). Degrowth-yritykset osallistuvat siihen, että tuleville sukupolville rakennetaan aktiivisesti mahdollisuuksia elää luontoa kunnioittavammin ja terveemmin kuin heitä edeltävä sukupolvi.
Se, millaisen palkkion yritys tekemästään työstä ottaa tai saa, saa uusia muotoja. Syntyy uusia organisaatiomuotoja, ja osakeyhtiö-formaatti menettää vallitsevan asemansa.
t. Maria Joutsenvirta
Ei sitten saatu hallitusohjelmaan kasvupakko purkamista. Päin vastoin sixpack-hallitus oli hyvin yksimielinen, että kasvu on Suomen tärkeimpiä tavoitteita. Toisaalta se on sitten myös linjassa EU2020 ja Suomen 2020 strategioiden kanssa.
VastaaPoistaMissä on degrowth-liikkeen tavoitteet? Koska nähdään ensimmäinen degrowth-sertifioitu yritys? Entä degrowth-sertifioitu valtio? Hyvällä keskustelulla näitä ei saavuteta, vaan konkreettisilla tavoitteilla ja toimilla. Koska on aika siirtyä puheen tasolta toiminnan tasolle?
Hyviä kysymyksiä. Olemme samaa mieltä: pitäisi päästä sanoista tekoihin. Aktivismia lisää, joukkovoimalla mutta demokraattisin arvoin. Tehtävää riittää! Onneksi joukko on kasvava ja kansainvälinen. Toivottavasti vain aika riittää muutoksen tekemiseen ennen kuin seinä tulee vastaan...
VastaaPoistaYksi pulma on, että täydellistä tietoa ei voi olla kenelläkään ihmisellä eikä millään ihmisten ryhmällä. Siksi varovaisuuden merkitystä valintoja tehtäessä on mielestäni korostettava. Samalla pitäisi kuitenkin olla rohkea löytämään uudenlaisia ratkaisuja.
VastaaPoistaPitäisi siis yhtä aika hillitä ja uskaltaa. Voisiko suunta olla nykyistä enemmän luonnon mukaisissa ratkaisuissa, joissa yhdistetään olennaiseen keskittymistä ja reiluutta?
Matkan varrella myös valtiot ovat kilpailleet keskenään resursseista. Kilpailu on kulkenut mukana ihmisten toiminnassa mittakaavasta toiseen. Lähtökohdiltaan tämä on luonnollista. Ihmisen nokkeluus pienissä asioissa on kuitenkin nostanut kulutuksen yli maapallon kestävien raamien.
Pitäisikö ihmisen voittaa osa kilpailijasta itsessään pärjätäkseen tulevaisuudessa paremmin?
Pohdiskeli: Olli V.
Vaikka joukko on kasvava ja kansainvälinen, niin oletteko laskeneet kuinka nopeasti sen pitäisi kasvaa, jotta kaavailemiinne muutoksiin päästäisiin? Se on hyvin relevantti kysymys myös, että koska nähdään ensimmäiset degrowth-valtiot ja yritykset. Vaikka aktiivien määrä kasvaakin, niin loppujen lopuksi sillä ei ole mitään merkitystä, jos tuloksia ei synny. Jopa yksikin tulosta tekevä aktivisti on parempi, kuin 100 tuloksia saamatonta. Siitä ensimmäisesti degrowth-valtiosta tai yrityksestä voisi jo päätellä, että tulosta syntyy ja suunta on oikea. Nollatuloksella ei tavoitteita saavuteta koskaan ja käsittääkseni teillä kuitenkin oli jo kiire muutokselle. Jossain kohtaa nyt ei matematiikka toimi.
VastaaPoistaNiinpä. Onneksi nollatulosta liike ei ole saavuttanut, vaan ainakin piirun verran enemmän.
VastaaPoistaItse ajattelen, että parempi pyrkiä viemään muutosta eteenpäin, kukin tahollamme sekä yhdessä yrittäen. Toivottavasti tämä tuottaa riittävästi tulosta riittävän ajoissa.
Sinänsä pessimismiin on kyllä aihetta; esimerkiksi prof. Serge Latouche sanoo aiemmin olleensa enemmän optimisti, mutta muutoksen hitaus on herättänyt hänessä pessimismiä. Hän on povannut, että degrowth-pohdinnasta tulee ehkä olemaan enemmän hyötyä katastrofin jälkeisessä sopeutumistilanteessa kuin itse katastrofin estämisessä, sillä nykyisessä status quo -tilanteessa degrowthin vastapooli on merkittävä, ehkä paljolti ylittämätönkin voima.
Itse olen valinnut toivon ja optimismin, ja pyrin hyväntahtoiseen yhteistyöhön sekä tutkija-aktivismiin muutoksen saamiseksi. Radikaaliuskin on paikallaan, mutta toisaalta en näe vaihtoehtoja demokratialle. Eli erilaiset diktatuuriset vaihtoehdot ovat minun mielestäni poissuljettuja.
Anonyymin puskevat kysymykset ovat hyviä. Kaikille elämän alueille pätee se, että teot ja toiminta merkitsevät enemmän kuin kauniit sanat ja aikeet. Mutta on myös niin, että harkitut teot ovat yleensä fiksumpi vaihtoehto kuin suuna päänä toimintaan syöksyminen. Siksi tarvitaan myös paljon avointa keskustelua ja parhaan toimintavaihtoehdon pohdintaa. Esimerkiksi tämä blogi on ollut arvokas keskusteluareena degrowthille.
VastaaPoistaAllekirjoitan Timon ajatuksen, että pessimismiin on aihetta mutta kannattaa silti valita toivo ja optimismi. Degrowth-aktiivien määrän kasvulla on iso merkitys, ja se johtaa väistämättä parempaan tulokseen kuin ilman isoa aktiivijoukoa. Mitä suurempi osa ihmisistä havahtuu kasvun rajoihin, sitä nopeammin muutos parempaan etenee. Jokainen havahtuja alkaa toimia omalla tahollaan ja yhdessä muiden kanssa muutoksen puolesta. Pienistä puroista kasvaa (toivottavasti tarpeeksi nopeasti) virta, joka alkaa merkittävästi muuttaa yhteiskuntamme rakenteita ja toimintaa – joka tasolla.
On otettava huomioon, että suurin osa muutokseen osallistujista ei koe itseään degrowth-aktiiviksi eikä välttämättä ole edes kuullut degrowthista. Moni degrowthilainen mieltää itsensä osaksi huomattavasti isompaa ’luonnonresursseilla on rajat’ -liikettä, jonka juonteita voi nähdä joka puolella, jopa talouskasvun pyhimmillä alttareilla. Degrowth on halunnut tietoisesti ottaa keskiöön talouskasvun kritiikin. Jokin muu ’alaliike’ on katsonut paremmaksi keskittyä johonkin toiseen kohteeseen, joka palvelee samaa päämäärää. Degrowth ei ole itseisarvo, ja yrityksille ja valtioille ei välttämättä tarvita degrowth-sertifikaatteja (vaikka ajatus on kieltämättä kutkuttava).
Degrowth on valinnut kovan – monien mielestä liian kovan - vastapoolin. Mielestäni degrowth on kuitenkin jo nyt saavuttanut jotain tärkeää: syitä talouskasvu-pakon kyseenalaistamiselle on päästy esittämään valtamedioissa ja monilla keskustelufoorumeilla. Kiitos Suomen degrowth-aktivisteille! Homma jatkuu.
t. Maria J.
Kiitos Maria J. erinomaisesta kommentista, ajattelen juuri samoin. "Luonnonresursseilla on rajat" -liikkeeseen minäkin ensisijaisesti koen kuuluvani, ja tässä liikkeessä degrowth-verkosto on yksi liike muiden mukana.
VastaaPoistaMonet yhteiskunnallisen ajattelun isot muutokset ovat hitaita, mutta lopulta toteutuessaan läpitunkevia ja radikaalistikin uutta luovia. Ja sitten jälkikäteen arvioituna käy usein niin, että tulevat sukupolvet ihmettelevät, että miten ko. ajattelun muutosta kukaan oikeasti edes alunperin vastusti. Esimerkkejä tällaisista suurista mutta aluksi varsin paljon kritiikkiä herättäneistä maailmankuvan muutoksista ovat vaikkapa kopernikaanisen maailmankuvan esiinmarssi ja valistuksen (enlightenment) aikakausi.
En toki väitä, että degrowth tai laajemmin "luonnonresursseilla on rajat" -ajattelu tällaiseksi muutokseksi väistämättä osoittautuu, mutta minusta "rajallinen maapallo" tuntuu kovin luontevalta ajatukselta :)
Isot muutokset tapahtuvat toisinaan nopeasti eivätkä ne tunnu toteutuvan minkään kokonaissuunnittelun mukaan.
VastaaPoistaKoska luonnon kyvyllä uusiutua on rajat, jokaisen on hyvä kohdallaan yrittää sopeuttaa tekemisiään noihin rajoihin. Käytännön tapa elää merkitsee enemmän kuin sanat. Silti keskustelu voi avata uusia ovia toimiviin käytäntöihin.
T: Olli V.