Pyrimme argumentoimaan, että hyvinvoinnin rakentaminen ei voi perustua enää jatkuvaan talouskasvun tavoitteluun, sillä ympäristöongelmien korjaaminen ei onnistu pelkästään talouden ekotehokkuutta kasvattamalla. Hyvinvoinnin rakentamiseksi on siis etsittävä talouskasvusta riippumattomia keinoja ja uutta ymmärrystä esimerkiksi vaurauden sisällöstä.
Kirjoitukseemme tuli kaksi vastinetta. Näistä laajempi, Risto Kekkosen kirjoitus tarkasteli mielipidettämme myönteisenä kirjoituksena, ja rakensi lisänäkökulmia kirjoituksemme täydennykseksi.
Toinen, Kalle Mikkolan vastine, suhtautui degrowthiin "typeränä" ajatuksena. Maria ja minä kirjoitimme Kalle Mikkolan vastineeseen oman vastineemme ja lähetimme tämän Helsingin sanomille, mutta vastinetta ei (ainakaan vielä) julkaistu, mikä on ymmärrettävää ottaen huomioon Hesariin tulevan kirjoitusten suuren määrän. Julkaisemme nyt vastineemme täällä, jotta keskustelulle olisi tilaa jatkua.
VASTINE:
Kalle Mikkolan (HS 1.8.) mukaan ajatuksemme (HS 30.7.) degrowthista on mieletön, koska korjaavat toimenpiteet tulee kohdistaa ongelmiin (saasteet) eikä seurauksiin (talouskasvu).
On toki keskityttävä ongelmallisen toiminnan vähentämiseen ja sallittava hyvinvointia lisäävän toiminnan kasvu. Mikkola kuitenkin ohittaa pääviestimme.
Nykypolitiikka puuttuu ongelmiin vain jos se ei vaaranna talouskasvua. Samaan aikaan lisääntyvät tutkimukset viestivät, että riittävän tehokas ympäristönsuojelu ei olekaan sovitettavissa yhteen globaalin BKT-kasvun kanssa, vaikka paikallista kasvua voi hyvin olla vielä esimerkiksi kehitysmaissa.
Ihmiskunta kuluttaa jo nyt 40 prosenttia ylitse resurssiensa. Ainoat tavat ratkaista ongelma on joko lisätä ekotehokuutta 29 prosentilla, supistaa kulutusta 29 prosenttia, tai yhdistää näitä toimenpiteitä.
Lisäksi länsimaiden kuormitus henkilöä kohti on suurempi kuin kehitysmaiden. Oikeudenmukaisuuden hengessä rikkaiden maiden tulee puuttua ylikulutukseensa ja tehdä tilaa kehitysmaiden kehitykselle. Suomessa kestävän kulutuksen taso ylittyy noin nelinkertaisesti, joten meillä tarvittaisiin nyt 75 prosentin kuormituksen vähennys.
Lisäksi aika on tärkeä muuttuja. Kahden prosentin vuosikasvulla talous tuplaantuu vuoteen 2050 mennessä. Ympäristörasituksen kurissapito edellyttää tuona aikana globaalisti karkeasti laskien 65 prosentin ja Suomessa lähes 90 prosentin ekotehokkuuden lisäystä. Tämä tarkoittaa globaalisti 2,5 prosentin ja Suomessa 5 prosentin tehostumista joka ikinen vuosi.
Nämä erittäin vaativat luvut perustuvat maltillisiin laskelmiin. Kirjassaan Hyvinvointia ilman kasvua Tim Jackson laskee, että köyhimpien maiden nosto EU-maiden kulutustasolle vuoteen 2050 mennessä vaatii globaalin hiili-intensiteetin tehostamista 9-11 prosentilla joka vuosi.
YK:n ympäristöohjelma UNEP:n luonnonvarapaneelin mukaan talouskasvun irtikytkeminen luonnonresurssien kulutuksesta vaatisi sellaisia toimenpiteitä, joita pidetään poliittisesti mahdottomina, vaikka tarvittavat teknologiset, sosiaaliset ja rahoitukselliset innovaatiot löytyisivätkin. Lääkkeeksi peräänkuulutetaan nykyisen kehitysajattelun ja vaurauskäsitteen muuttamista.
Liian usein hyvinvointia luovat ideat ja innovaatiot jämähtävät siihen, etteivät ne sovi yritysten ja yhteiskunnan kasvuvaatimuksiin. Jos elinmahdollisuuksien turvaamisen sivutuotteena BKT laskee, on parempi luoda tasapuolista hyvinvointia kestävyyden rajoissa kuin hirttäytyä mahdottomaan kasvutavoitteeseen.
Maria Joutsenvirta
Timo Järvensivu
kauppatieteiden tohtoreita
Alkuperäinen tekstimme on julkaistu myös Elonkehä-lehden sivulla, jossa on myös käyty jatkokeskustelua tästä mielipidekirjoituksesta. Kannattaa tutustua: www.elonkeha.fi
VastaaPoistaTe kerrotte Mikkolan ohittavan pääviestinne, mutta yhtä lahjakkaasti myös te ohitatte Mikkolan pääviestin. Mikkolan vastine oli täyttä asiaa, eikä sen pääviestiä tule tällä tavoin ohittaa. Hesari ei julkaissut toista vastinettanne, koska on oikein, että kaikilla on mahdollisuus omaan mielipiteeseen. Muutointan Hesarin olisi pitänyt teidän toisen vastineenne jälkeen julkaista myös Mikkolan toinen vastine. Mikkola olisi edelleen taidokkaasti todistanut degrowthin olevan pötyä.
VastaaPoistaHei, kiitos kommentista. Tarkkanäköisenä lukijana varmaan huomaat, että emme ohita Mikkolan viestiä, vaan heti alkuun myönnämme, että hän on oikeassa, että pitää keskittyä ongelmiin eikä seurauksiin: "on toki keskityttävä ongelmallisena toiminnan vähentämiseen ja sallittava hyvinvointia lisäävän toiminnan kasvu". Miten siis ohitamme hänen viestinsä?
VastaaPoistaPointtihan on siinä, että kun puutumme ongelmiin, tällä on seurauksensa. Kun korjaamme ympäristöongelmat riittävän voimakkaasti, tästä on todennäköisesti seurauksena talouslasku. Mikkolan ohittaa tämän alkuperäisen argumenttimme.
Emmehän me argumentoi, että talouslasku itsessään on tavoite. Argumentoimme, että talouslasku on seuraus - ja samaa argumentoi tavallaan myös Mikkolan.
Oletko huomannut, että Mikkolan argumentti on samalla argumentti talouskasvun tavoittelua vastaan. Talouskasvu on vain seuraus, eikä sitä pidä tavoitella. Pitää tavoitella hyvinvointia ja välttää ongelmia, kuten Mikkolakin argumentoi. Tämä on myös degrowth-liikkeen tavoite.
Millä perustein siis väität, että degrowth on hölynpölyä? Silläkö perusteella, että olisi hölmöä siirtää politiikan fokus entistä vahvemmin ja suoremmin ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin edistämiseen (jota degrowth-liike tavoittelee)?
Hyvinvointi ja ympäristöystävälliset tuotteet ovat jo nyt suuri business. Niihin ollaan yritystoiminnassa siirtämässä yhä enemmän fokusta. Tämä myös sopii hyvin poliitikoillekin, koska he puolestaan saavat tarvitsemaansa talouskasvua julkisen sektorin menoihin. Kaikki siis saavat mitä haluavatkin.
VastaaPoistaTotta, oli poliittisesti helpompaa vuonna 1992 Rio de Janeirossa olla kyseenalaistamatta talouskasvua ja luottaa paljon yritysten kykyyn tuoda riittäviä parannuksia ympäristö- ja hyvinvointiongelmien ratkaisuun.
VastaaPoistaKoska talouden rooli yhteiskunnassa on erittäin keskeinen, yrityksiin suunnataan jatkuvasti isoja odotuksia ja toiveita ympäristö- ja hyvinvointiongelmien ratkaisemisessa. On kuitenkin hyvä huomata se, että yrityksiä ja markkinataloutta myös arvostellaan entistä raskaammalla kädellä hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden toteutumisen näkökulmasta. Se, miten yritykset haluavat toteuttaa vastuullisuuttaan, ei aina vastaa sitä käsitystä, mitä sen sidosryhmät haluaisivat. Tiedetään, että markkinavoimien kautta toteutettavat hyvinvointitoimet voivat synnyttää ja ylläpitää pahoja epäkohtia. Jos seuraa läheltä keskustelua yritysten lisääntyvästä yhteiskunnallisesta vastuusta, näyttää kaikkea muulta kuin siltä, että kaikki saavat mitä haluavat. Yritysten yhteiskuntavastuu on hyvin kiistelty asia, oli kyse ympäristönsuojelusta tai hyvinvointikysymyksistä laajemmin.
Yhä useammat ajattelevatkin, että on tarve löytää mittavampia uudistuksia, ja seuloa esteitä hyvinvoinnin toteutumiselle. Vastineessamme pyrimme korostamaan yritysten ja markkinavoimien kautta toteutettavien hyvinvointitoimien kääntöpuolta: ”Liian usein hyvinvointia luovat ideat ja innovaatiot jämähtävät siihen, etteivät ne sovi yritysten ja yhteiskunnan kasvuvaatimuksiin.”
Tulisi löytää (ja toteuttaa) ensin parhaat mahdolliset hyvinvointiongelmien ratkaisukeinot ilman kasvupakkoa, ja vasta sitten katsoa miten talouskasvun käy.
Mikkola haluaa vastineessaan laittaa ongelmat (saasteet) etusijalle ennen kasvun tavoittelua, mutta jää puolitiehen. Hän antaa kasvuideologian ja -pakon kuitenkin määrätä tavat ja tahdin, joilla ongelmiin tulee puuttua: hän kieltää keinot, jotka aiheuttavat paljon hallaa talouskasvulle. Degrowth ei halua antaa talouden kasvupakolle tällaista asemaa ja määräysvaltaa suhteessa ihmisten ja luonnon hyvinvointiin.
t. Maria Joutsenvirta
Muuten hyvä kirjoitus, mutta kasvupakko ei tule yrityksiltä. Yrityksien tehtävänä on löytää kulloisestakin tilanteesta paras mahdollinen liiketoiminta. Sitä löytyy niin talouskasvusta kuin laskustakin. Talouskasvua sen sijaan tarvitsevat vain ja ainoastaan poliitikot. Syy talouskasvun tarpeeseen tulee kasvavista julkisista menoista. Julkiset palkat ovat kasvaneet viime aikoina yksityisiä nopeammin. Tästä syystä poliitikot ovat pakottaneet yriykset talouskasvun alle, jotta yhä kasvavat julkiset menot voidaan maksaa.
VastaaPoistaTalouskasvu ei siis millään tavoin johdu yrityksistä, vaan poliitikoista. Nyt te vielä haluatte pahentaa tilannetta siirtämällä valtaa enemmän poliitikoille. Poliitikot ovat myös yksinomaan syynä nykyiseen taloustilanteeseen. Julkinen velka on paisunut lähes joka maassa kestämättömälle tasolle. Yritykset ja yksityiset ovat vielä toistaiseksi hyvässä kunnossa. Todennäköisesti poliitikot vielä pahentaavat tilanteen sille tasolle, että yritykset ja yksityiset myös kärsivät poliitikoiden ammattitaidottomuudesta.
Maailmaa ei siis voi millään parantaa antamalla poliitikoille enemmän valtaa, vaan vähentämällä se mahdollisimman minimiin. Yrityksillä on kova tahto siirtyä hiilineutraaliin yhteiskuntaan, mutta ainoa este sille on tällä hetkellä poliitikot. Teknologia ja tahto on jo yrityksissä olemassa.
Talouskasvun vaikutusketjua on tutkittu paljon ja tästä ketjusta vallitsee hyvin suuri yhteisymmärrys: tarve hyvinvointivaltiolle -> kasvavat julkiset menot -> talouskasvu politiikan päätavoitteena, jotta kustannetaan kasvavat julkiset menot -> vaatimus yrityksille ja yksityisille maksaa yhä enemmän veroja -> yritystoiminta alistetaan yksityiselle kulutuskasvulle, jotta kasvavat verot voidaan maksaa -> talouskasvu.
VastaaPoistaTätä ketjua kun lähtee purkamaan, niin ainoa tapa vaikuttaa talouskasvuun on purkaa nykyinen hyvinvointiyhteiskunta. Yrityksiä ja yksityisiä helkilöitä ei voi tulevaisuudessa alistaa jatkuvaan julkisten menojen kasvuun.
Olen samaa mieltä kanssanne, että talouslaskua tarvitaan hyvinvointiyhteiskunta purkamalla. 25% palkanleikkaus julkisiin palkkoihin ja menoihin seuraavan viiden vuoden aikana ja siitä eteenpäin 5% vuodessa, niin olemme hyvällä polulla kohti yhteiskuntaa jossa kasvava julkinen talous ei vaadi talouskasvua koko yhteiskunnalta. Olisi hyvä, että siirtyisitte Degrowthissa seuraavaan vaiheeseen eli näiden konkreettisten toimenpiteiden esille tuomiseen.
Julkinen talous on suuri paradoksi, koska se tukee haitallista liiketoimintaa. Tästä hyvä esimerkki on alkoholi. Suomessa verotetaan keskimääräisesti paljon alkoholin kulutusta ja samalla sitä kulutetaan enemmän kuin muualla. Tämä johtuu siitä, että julkinen talous saa tällä tavoin maksimoitus verotulot. Politiikoiden intressinä on maksoimoida verotulot suosia haitallista liiketoimintaa.
Tämä sama intressi näkyy myös toisin päin: uusiutuvien energialähteiden tuominen markkinoille on yrityksillle hyvin raskasta, koska poliitikot suosivat haitallisempia energiamuotoja verotulojen vuoksi. Yriksillä olisi hyvä tahto ja teknologia energiatalouden uudistamiseen, mutta poliitikot toituvasti estävät tämän. Tästä syystä yritysten ainoa mahdollisuus maailman pelastamiseen on ollut kasvaa riittävän suuriksi haastamaan poliitikoiden ylivaltaa. Onneksi kehitys on mennyt jo tähän suuntaan ja Saksankin poliitikot on vuosien yrityksen lobbauksella vihdoin antamassa tilaa myös uudistuvalle energian tuotannolle.
Huh, huh. Enpä ole vähään aikaan lukenut näin yksinkertaistavia väitteitä siitä, miten yhteiskunta toimii. Kaikkeen ei pienessä tilassa ole mahdollista vastata, mutta tässä jotakin.
VastaaPoistaOn totta, että on paljonkin yrityksiä, joista löytyy tahtoa ja teknologiaa uudistaa energiataloutta tai muulla tavoin edistää hyviä kehityskulkuja yhteiskunnassa (mutta aina yrityksistä löytyvä tahto ei niiden sisäisessä päätöksenteossa realisoidu näiden hyvien kehityskulkujen toteuttamiselle). Sitten on myös yrityksiä ja vahvoja teollisuudenaloja, joiden intresseissä on jarruttaa näitä uudistuksia. Vastaavasti on poliitikkoja, jotka haluavat toimia esimerkiksi ekologisesti tärkeiden kehityskulkujen puolesta. Ja on poliitikkoja, jotka estävät näiden kehityskulkujen toteutumista.
Ylläolevissa puheenvuoroissa ohitettiin täysin sellaiset kysymykset, joita ei voi ohittaa kun keskustellaan vallan siirtymisestä (tai sen tarkoituksellisesta siirtämisestä) poliitikoilta yritysmaailmalle: Miten käy sellaisten yleisesti hyvinä pidettyjen asioiden, kuin esimerkiksi oikeudenmukaisuus, demokratia ja tasa-arvo?
Yritykset ovat jo nyt alkaneet ottaa - osin pakosta mutta osin myös itsekkäistä syistä - julkiselle sektorille perinteisesti kuuluvia tehtäviä. Jos yrityksille sälytettäisiin vastuu kaikkien ihmisten hyvinvoinnille olennaisista asioista, tämä tarkoittaisi samalla sitä, että yhteiskunnan tärkeät päätökset siirtyisivät demokratian piiristä talouden piiriin. Jo nyt ollaan erittäin huolestuneita siitä, että yrityksissä tehdään paljon päätöksiä, joissa tulisi ottaa huomioon esimerkiksi tulojen ja hyvinvoinnin oikeudenmukainen jakautuminen.
Yrityksiä johdetaan yhä enemmän pelkkinä sijoituskohteina. Siksi ei ole lainkaan perusteltua olettaa, että yritysten lisääntyvästä vastuunotosta seuraisi automaattisesti ekologista ja yhteiskunnallista hyvää. Vaikka monissa yrityksissä tehdään ympäristön ja yhteiskunnan näkökulmasta hyviä asioita, riskinä on vastuullisuustoimien kaventuminen pelkäksi voitontavoittelun välineeksi ja epätasa-arvoisten markkinarakenteiden vahvistajaksi. Yrityksissä sekä (yhteiskunnallisesti ja ekologisesti) vastuullinen että vastuuton toiminta voivat olla taloudellisesti kannattavia, ja sitä ei saa unohtaa.
t. Maria J.
Ohitit nyt kokonaan Anonyymin pääviestin. Sijoittajille on ihan sama mistä arvonnousu tulee, joten heillä ei ole intressiä suosia haitallista liiketoimintaa. Ainoat kenellä on siis intressi suosia haitallista liiketoimintaa ovat poliitikot. He hyötyvät siitä verotulojen muodossa.
VastaaPoistaToiseksi, jos liiallisesta yksinkertaistuksesta puhutaan, niin mielestäni se ajatus, että degrowth-liike olisi löytänyt taikavivun (nimeltään talouslasku), jota vääntämällä kaikki asiat menevät suorastaan taika-iskusta parempaan suuntaan on kaikkien yksinkertaistuksien äiti.
Todellisuudessa maailman pelasstaminen vaatii suuria uhrauksia ja moni asia menee paljon huonompaan suuntaan. Yksi näistä asioista on juuri hyvinvointiyhteiskunta.
Puolustat anonyymia nyt kovin kummallisesti. Eihän Maria ohita Anonyymin argumentointia, vaan päinvastoin ottaa Anonyymin keskeisen viestin kohteekseen ja argumentoi Anonyymin viestissään esittämiä argumentteja vastaan. Omassa vastauksessasi sitten jätät huomiotta Marian argumentit ja toistat Anonyymin alkuperäiset yksinkertaistukset, joita vastaan Maria juuri argumentoi.
VastaaPoistaMaria problematisoi sekä yritysten että poliitikkojen toimintaa; systeemin toimimattomuudessa on molempien osapuolten "vikaa". Ja samalla molemmissa osapuolissa on paljon hyvääkin.
Argumentoit, ettei yritysten intresseseissä ei ole suosia haitallista toimintaa, mutta ihan samalla logiikalla niillä ei ole tietystikään intressiä suosia haitatontakaan toimintaa. Argumentoit, että poliitikoilla on intressi suosia haitallista toimintaa verotulojen muodossa, mutta ihan vastaavasti poliitikoilla on intressi suosia haitatonta toimintaa, koska se takaa tulevat verotulot.
Yritykset ovat enemmän ja vähemmän mikrotoimijoita markkinoilla; niillä on jonkin verran valtaa muuttaa systeemiä makrotasollakin, mutta enemmän yritykset toimivat niillä ehdoilla, jotka markkinoilla ovat. Markkinat ovat poliitikkojen, kuluttajien, ja yritysten toiminnasta muodostuva sosio-kulttuurinen, lainsäädännöllinen ja normatiivinen kokonaisuus.
Tätä makrotason systeemistä kokonaisuutta tulee jollain tavoin pyrkiä yhdessä rakentamaan niin, että makrotasolla haittavaikutukset saadaan hallintaan. Tätä hallinnointipyrkimystä tai -yritystä kutsutaan ihan yleisesti "politiikaksi". Politiikka itsessään muodostuu kaikista toimijoista, jota tätä systeemiä pyrkivät demokratian puitteissa muokkaamaan; ei siis pelkästään vaaleihin osallistuvista henkilöistä.
On turhaa demonisoida mitään osapuolia yksistään systeemitason ongelmista. Politiikkaa on aina; markkinataloutta ja yrityksiäkään ei ole ilman politiikkaa, koska markkinat ja yritykset ovat poliittisesti määriteltyjä normatiivisia ja lansäädännöllisiä struktuureja. Politiikka itsessään ei ole hyvää tai pahaa, haitallista tai hyödyllistä.
Miksi ihmeessä yksinkertaistat degrowthin talouslaskun ajamiseksi? Hieman pintaa syvemmälle raapaisemalla kyllä voit havaita, että tästä ei ole kyse. Degrowth on aivan yhtä moniulotteinen käsite kuin vaikkapa talouskasvu, hyvnvointi, yritys, tai politiikka.
Marian yksi keskeinen pointti nähdäkseni on, että juuri näitä yksinkertaistuksia tulee välttää; miksi kuitenkin vasta-argumentoit Marialle jatkamalla yksinkertaistamista, jota nähdäkseni kuitenkin itsekin vastustat?
Hyvinvointivaltiosta: tästä olen samaa mieltä, että nykyinen hyvinvointivaltiomalli tällaisenaan ei toimi, vaan se pohjautuu jatkuvan kasvun malliin. Mutta mielestäni voidaan kuitenkin hyvin argumentoida, ettei hyvinvointivaltiosta itsessään tarvitse luopua, kunhan ei yksinkertaisteta sitä, mitä hyvinvointivaltio tarkoittaa. Hyvinvointivaltiota voidaan muuttaa myös sellaiseksi, ettei siinä muodostuva hyvinvointi edellytä talouskasvua.
En yksinkertaistanut degrowthia vain talouslaskuksi vaan nimesin sen kuten te olette jo nimenneet (degrowth, talouslasku, tai mikä sen nimi halutaankaan olevan). Kritisoin sitä ajatusta, että te olette keksineet nyt yhtä äkkiä jonkun ihme lääkkeen (joka pitää sisällään sen kaiken mitä kutsutte degrowthiksi), jolla voidaan parantaa kaikki maailman sairaudet. Tällaisen ihme lääkkeen ovat myös luulleet keksivänsä mm. Hitler ja Breivik. Kaikki talläiset ihmelääkkeet lopulta hajoavat siihen, että ei niillä parannetukaan, kuin vain muutama sairaus ja samalla aiheutettiin monta uutta sairautta.
VastaaPoistaNo huh huh, tulihan se natsikorttikin sieltä.
VastaaPoistaAnonyyminä on helppo heitellä huonolla maulla varustettuja ja perättömiä syytöksiä. Tälle tasolle menevää keskustelua ei ole syytä jatkaa.
VastaaPoistaVoi vain kummeksua, että joku noin henkeen ja vereen vastustaa ihmisten aitoa kiinnostusta löytää huono-osaisten elinmahdollisuuksia ja oikeuksia puolustavia ja demokraattisesti toteutettavia ratkaisuja nopeasti kasvaviin ympäristö- ja muihin hyvinvointiongelmiin.
t. Maria J.
Talouskasvu taitaa loppua ilman sitä lopettavaa politiikkaakin ihan luonnollisista syistä.
VastaaPoista