Selvityksessä on 40 toimenpide-ehdotusta, joista seuraavassa keskeiset:
- kestävä talouskasvu, yritysten investointiedellytysten edistäminen ja työpaikkojen luominen yksityisrahoitteiselle sektorille asetetaan lähivuosien keskeisimmäksi tavoitteeksi,
- tehdään hallinnolliset valitukset vaikeammiksi tilanteissa, joissa valittajan tarkoituksena on ainoastaan hidastaa tietyn investointihankkeen etenemistä,
- luodaan ympäristölupien ohituskaista halutuille investoinneille,
- laittomista lakoista eroon,
- yksinkertaistetaan ja nopeutetaan maahanmuuttajatyöntekijöiden työlupien käsittelyprosessia,
- yhteisöverot alas,
- alhaisemmat energiaverot, ei edes harkita uraaniveroa,
- verovähennyksiä t&k-investoinneista,
- patenteista ja rojalteista kertyville voitoille alhaisemmat verot,
- vastustetaan Suomelle huonoja ympäristösopimuksia,
- Suomi mukaan vain globaaleihin ympäristösopimuksiin,
- kaasuputki Suomen ja Viron välille, rautatie Jäämerelle,
- edistetään osaamista ja koulutusta,
- kielitaito kuntoon, venäjästä vaihtoehto ruotsille,
- biometsätalous maailman huipulle metsäverotusta ja tukia kehittämällä,
- mineraalien hyödyntämisen ja kaivannaisteollisuuden edistäminen, ml. investointien nopeuttaminen ja sen varmistaminen, että lupakäsittelyyn ja ympäristövaikutusten arviointiin on riittävästi pätevää henkilökuntaa,
- julkiset hankinnat ympäristöteknologiaa ja muuta tekniikkaa edistäviksi,
- myyjät maailmalle (Invest in Finlandin ja Finpron toiminnan kehittäminen)
- infra paremmaksi yksityisen rahan avulla,
- kansalaiset maksamaan julkisista palveluista veronkorotusten sijaan.
Käytännössä suurin osa ehdotetuista toimenpiteistä kuitenkin pahentaa ympäristötuhoa, lisää eriarvoisuutta sekä edistää yksityisen pääoman omaneduntavoittelua ja neuvotteluvaltaa. Tämäkö on se suomalaisen liike-elämän päiväuni, jolla asiat laitetaan kuntoon? Taitaa olla.
Eloranta tiivistää ympäristönäkemyksensä Talouselämän haastattelussa seuraavasti:
"Jatkossakin kestävä kehitys, ekologia ja sosiaalinen hyvinvointi ovat tärkeitä, mutta nyt pitäisi ottaa pari askelta talouden suuntaan."Missä vaiheessa kestävä kehitys, ekologia ja sosiaalinen hyvinvointi sitten olivat tärkeitä? Eivät ne tainneet koskaan olla. Mutta nyt kuitenkin pitäisi ottaa pari askelta lisää talouden, ympäristötuhon, sosiaalisen pahoinvoinnin ja kestämättömän kehityksen suuntaan. Hienoa.
P.S. Suomesta löytyy myös vastuullisia yrittäjiä ja yrityksiä. Ehkä pahastuitte siitä, että tämä kirjoitus yleistää Elorannan kestämätöntä kehitystä vahvistavan selvitysraportin koko Suomen liike-elämän näkemykseksi. Jos ohimoitanne kiristää, niin osoittakaa kriittiset sananne selvityksen tilaajille Häkämiehelle ja Ihalaiselle sekä selvitysmies Elorannalle.
Heippa! Tää nyt saattaa mennä hiukan ohi aiheen, vaan meikäläinen kun ei ole talousihminen niin haluaa kysyä täällä kokoontuvien ihmisten mielipidettä. Tämä Elorannan"pari askelta" talouden suuntaan ei oikein vakuuta minua.
VastaaPoistaEn ole talouskasvu-uskovainen. Sen sijaan ajattelen, että maailman tulisi pyrkiä harmoniaan luonnon ja toisten ihmisten sekä kulttuurien kanssa. Onko tämä mahdollista ilman jatkuvaa aineellista talouskasvua? Mielestäni on. Mikäli ihmiset tyytyisivät vähempään aineelliseen hyvinvointiin, kohtuulliseen elämään, olisivat he luultavammin vähemmän sairaita. Ihmiset voisivat tehdä myös enemmän vapaaehtoistyötä. Tutkimusten mukana vapaaehtoistyö lisää sekä palveluksen tekijän että vastaanottajan hyvinvointia. Minusta kansalaispalkka olisi hyvä asia, mutta se tulisi velvoittaa terveet osallistumaan "talkoisiin", esim. ympäristötalkoisiin, taideproduktioihin, vanhusten ystäväpalveluun, saattohoitoon, rakennustalkoisiin, johonkin omien taitojen mukaan.Voisi olla vaikkapa joku leimasysteemi. Joka kuukausi tulisi kerätä tietty määrä leimoja, muuten perustoimeentuloa leikataan. En usko, että terveen ihmisen makkoilu lisää kenkään onnea.
Minun mielestäni tämänhetkinen järjestelmämme rakentuu kestämättömälle ekologisille ja eettisille premisille. Meille on luotu illuusio, että rikkaus ja onni korreloisivat keskenään. Meidän ei täydy päästä eroon muuta kuin aineellisesta ahneudestamme, köyhyydestä sekä auttaa ihmisiä löytämään tarkoitus elämälleen. Nykyinen tehokkuusjärjestelmämme tuottaa stressin kautta sekä henkistä pahoinvointia että sairautta.
Minun mielestäni vauraan ekologisesti tuhoisten luksustuotteitten ankara verotus sekä mahdollisimman monen ihmisen vapaaehtoistyö on paremman maailman ytimessä. Vapaaehtoistyöhön tulisi kannustaa myös niitä, joilla on jo vaurautta sen verran, että se mahdollistaa elämänlaadun.
En usko, että tämän päivän ihmisten ongelma on "laiskuus". Sen sijaan heidän ongelmansa on elämän tarkoituksettomuuden kokemus.
hmm.. pitäisi ehkä lukea raportti, mutta kommentoin tuota yllä olevaa yhteenvetoa... aika monet kohdista on tulkittavissa vähän miten vain. Esim heti ensimmäinen: "kestävä talouskasvu" on oikein kannattava, joskin en tiedä tarkoittiko selvitysmies tässä sitä kestävää talouskasvua, eli nollakasvua, jonka minä näen ainoana kestävänä vaihtoehtona.
VastaaPoistaJotkut taas ovat niin karmeita että huhhuh. Luodaan ympäristölupien ohituskaista halutuille investoinneille? Että mitä? Kuka on tämä joka haluaa jotain tai ei halua? Miksi meille tulisi ylipäätään sellaisia investointeja jotka ei ole haluttuja? Ja miksi on ympäristölupamenettely jos sille pitää tehdä ohituskaista kaikille niille investoinneille jotka haluamme? (emmekö pysty kieltäytymään ei-toivotuista investoinneista muuten kuin ympäristölupa-menettelyn kautta?)
Venäjästä vaihtoehto ruotsille on oikein hyvä idea, samaten mamujen työlupa-käsittelyn yksinkertaistaminen kuulostaa oikein fiksulta. Mutta kyllähän tuossa monessa kohtaa haetaan selkeästi valtakirjaa tuloerojen kasvattamiseen ja yritysten toimintaedellytysten parantamiseen ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella. Kannattaakin ehkä kysyä että olemmeko me olemassa liiketoimintaa varten, vai liiketoiminta meitä varten.
Ehkä Eloranta vaan aukikirjoittaa ajatusmallinsa, jota valitettavan moni yritysjohtaja näyttää tänä päivänä kannattavan. Se, että onko näkökulma validi enää tämän päivän (saati huomisen) maailmaa ajatellen, on hyvin kyseenalaista.
VastaaPoistaTästä on hyvä vetää linkki tämänpäiväiseen HS uutiseen (http://www.hs.fi/talous/Rehn+Wahlroos+on+väärässä+tulkitessaan+talouskriisiä/a1305560037408), jossa Olli Rehn kritisoi Björn Wahlroosin uudessa kirjassa julkituomia näkymiä (en ole lukenut, enkä ehkä luekaan). Uutisartikkelin mukaan Rehn arvioi että B. W. on sokea kritisoimaan rahoitusmarkkinoiden toimintaa (vrt. talouskriisi). Tämän lisäksi hän on "harvinaisen" epäjohdonmukainen vaatiessaan toisaalta talouden integraatiota ja toisaalta verokilpailua. Tästä todisteena myös muut viimeaikaiset B. W.:n lausunnot, jotka ovat vaikuttaneet vastaavasti "sokeilta" ja "epäjohdonmukaisilta" (ks. HS kuukausiliitteen henkilöhaastattelu helmikuulta; esim. kasvavat tuloerot eivät korreloi terveydenhuollon heikkenemiseen - syynä on B. W.:n mukaan ihmisten syrjäytyminen… varmasti näin, mutta mistäköhän syrjäytyminen (ja osattomuuden tuntu) johtuikaan...).
Mielestäni Eloranta on vastaavasti kovin epäjohdonmukainen puhuessaan kestävästä talouskasvusta. Vaikuttaa oikeastaan siltä ettei hän ymmärrä koko konseptia. Hän kertoo, että JATKUVA taloudellinen kasvu on tarpeen, jotta palvelut ja hyvinvointi voidaan taata. Näin varmasti on, jos joka vuosi yritysten voittomarginaalin on vaan kasvettava kelvatakseen investointirahalle. Ts. palvelut voidaan pitää entisellään, kunhan voittoa voi kasvattaa. Jos tämä ei onnistu, huononnetaan palveluita ja hyvinvointia pisteeseen, jossa voittojen kasvu on taas mahdollista.
Ainoa kestävä talouskasvu pitemmällä tähtäimellä (niin inhimillisestä kuin ekologisesta näkökulmasta) lienee kuitenkin nollakasvu, tai jopa talouden kutistaminen (tulonsiirroilla köyhemmille maille), ainakin kunnes olemme palanneet planeetan kestokyvyn sisäpuolelle. Toisaalta, palveluita ja hyvinvointia voi onneksi kehittää myös talouden ulkopuolella. Vaikuttaa hyvin typerältä luottaa talouskasvun ihanteeseen, joka on meidät tähän monella tapaa kestämättömään tilaan johtanut. Enemmin voidaan tarkastella onko keskimääräinen hyvinvointi parantunut. Tähän mennessä kuparia on valunut köyhimmillekin - voittoja on ollut niin kovin paljon rajattomassa maailmassa, ettei raha ole mahtunut yhteen taskuun. Mutta tulevaisuudessa kakku täytynee jakaa paremmin.
Lainaus raportista: "Pelissä on kansakunnan tulevaisuus"... Eli toisin sanoen: Kuka onnistuukaan kiipeämään ylimmäksi muiden päälle saattaa tämän logiikan mukaan pysyä ehkä pinnalla kun merenpinta nousee ja ***** osuu tuulettimeen (sitä lienee tulossa lisää). Ehkä pelissä on kuitenkin enemmän. Koko maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuus. Minkälaista tulevaisuutta haluammekaan rakentaa?
Rehn kritisoi Wahlroosin näkemyksiä "autoritaariseksi kapitalismiksi", joka eroaa hänen "sosiaaliliberaalista" näkökulmasta. Niin tai näin, ideologioita voi pakata monenlaisiin paketteihin, mutta jos emme kykene näkemään nykyisten talous- (ja investointi-) mallien haitallisuutta (vrt. talouskriisi), olemme sokeita kokonaisuuksille ja typeriä todellisuuden edessä, aivan kuin mitään talous- (tai ekologista) kriisiä ei olisikaan ollut (tai ole edelleen ja edelleen).
Tervetuloa ruokapula ja inhimillinen kärsimys maailmaan, kunhan "meidän kansakunta" pysyy huipulla. Missä voi vaihtaa omaa kansakuntaansa? Olisin mieluummin maailmankansalainen.