Haaviston veto olikin urhea: hän aprikoi julkisesti koko planeettaa koskettavaa asiaa ilman, että oli muodostanut ehyttä siilipuolustusta argumenttiensa ympärille. Tällaisia avauksia tärkeistä mutta ei vielä loppuunkolutuista näkökulmista soisi politiikassa kuultavan useamminkin. Olisi kohtuullista, että keskustelua ei teilattaisi ennen kuin se ehtii kunnolla alkaakaan.
Todistustaakka on nimittäin kasvupolitiikan puolustajilla, kuten New Economics Foundationin politiikkajohtaja Andrew Simms eilen Guardianissa kirjoitti. Simmsiä vapaasti lainaten: heidän tulee näyttää, että taloudellisen tuotannon ympäristökuormitus todella voidaan kumota tehostamalla ja resursseja korvaamalla ja että absoluuttisia resurssikäytön vähennyksiä voidaan saavuttaa talouden samalla kasvaessa. Ei vain tänä vuonna, vaan vuodesta toiseen, loputtomiin.
Haaviston pohdinnassa sosiaaliset kysymykset esiintyivät yhtä tärkeinä kuin ympäristökysymykset. Onkin syytä kysyä mihin muuhun kuin uskomukseen esimerkiksi seuraava Männistön muotoilema kasvupolitiikkaa puolustava väite perustuu: "Työllisyyden parantaminen talouskasvun avulla on nimittäin tehokkain keino tasata tuloeroja niin kotimaassa kuin globaalistikin." Näinhän sanotaan varsin yleisesti, vaikka tilastot eivät tällaista yhteyttä tue. Työllisyysasteen parantaminen on toki hyvä keino tasata tuloeroja, mutta talouskasvua tavoitteleva politiikka ei tarkoita työllisyyttä tavoittelevaa politiikkaa. Kasvua saavutetaan muun muassa korvaamalla ihmistyötä muilla energiamuodoilla.
Tuo New Economics Foundationin Happy Planet Index onkin mielenkiintoista luettavaa. Indeksin osatekijöitä tarkastelemalla paljastuu, että bruttokansantuotteella ja subjektiivisella onnellisuuden kokemuksella on itse asiassa voimakas positiivinen korrelaatio, ts. ihmiset ovat onnellisimpia korkean bruttokansantuotteen maissa. Tämä lieneekin keskeinen haaste degrowth-ajattelun läpilyömiselle: on joko kyseenalaistettava ihmisten kyky arvioida omaa onnellisuuttaan ja siihen vaikuttavia tekijöitä, tai rajoitettava ihmisten oikeutta onnellisuutensa maksimointiin.
VastaaPoistaJos ja kun Sauli valitaan presidentiksi, niin onnellisuuden lisäksi on kyseenalaistettava ihmisten kykyä tehdä päätöksiä. Siinä on haastetta kerrakseen.
VastaaPoistaOletettavasti näissä vaaleissa mitataan osittain sitä, kuinka moni haluaa positiivisten kasvulukujen tavoittelun tilalle hyvinvointia suoremmin lisääviä (siis ei talouskasvun kautta haettavia) yhteiskunnallisia tavoitteita, kuten esimerkiksi Haaviston esilleottama tasa-arvo. Hyvinvoinnin tasapuolisen jakautumisen lisääminen on Haaviston mielestä tärkeämpi tavoite kuin sinnikäs taistelu positiivisten BKT-lukujen puolesta. Monet eivät halua nähdä yhtäältä BKT-kasvun ja toisaalta ekologisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tavoitteita toisilleen vastakkaisina 'nollasummapelinä', mutta faktat ovat alkaneet puhua toista.
VastaaPoistaOn totta, että kasvusta kriittisesti keskusteleminen saa monet edelleen tiukkaan puolustusasemaan. Kasvuajattelu on vahvasti ideologisoitunutta, ja siksi sen kyseenalaistaminen koetaan edelleen uhkana, vaikka tieteen piirissä ja valtavirtapolitiikan aivan kyljessä elää jo vahvana kasvun jälkeinen (beyond GDP, post-growth) ajattelu ainakin Euroopassa mutta myös esimerkiksi Yhdysvalloissa.
Kasvun puolustajien takajalka-asennosta huolimatta jotain on kuitenkin tapahtunut viimeisen vuoden sisällä. Kasvun kyseenalaistaminen - ja sen myötä viittaukset degrowthiin - on asia, joka putkahtaa jatkuvasti esiin toimittajien ja talouselämän päättäjien puheessa. Voiko kohta enää käydä talouskasvukeskustelua ilman että kasvun kritiikki otetaan huomioon? Oma veikkaukseni on, että vähitellen siirrytään myös julkisuudessa (tieteen piirissä tätä on tehty jo pitkään) sellaiseen talouskeskusteluun, jossa puhe kasvun jatkamisesta edellyttää paljon tarkempia selvennyksiä 'kasvun olemuksesta' ja siitä, mitä konkreettisia asioita voidaan ja tulee tästä lähin kasvattaa ja millaisista nykykasvutoimista on pakko luopua. Pelkkien positiivisten kasvulukujen tavoittelu tai ympäripyöreä puhe ’vihreästä kasvusta’ ei enää vakuuta ihmisiä politiikan hyvyydestä.
t. Maria J.
Minua on pitkään häirinnyt poliittisessa kentässä vallitseva vaihtoehdottomuus. En ole löytänyt mistään puolueesta ehdokasta, joka kanavoisi minun tuntojani. Miksi niin harva uskaltaa puhua talouskasvun vaihtoehdoista? Sen sijaan ruohonjuuritasolla asiasta puhutaan ja puhutaan paljon. Jotenkin on tunne, että poliittinen ja taloudellinen eliitti versus kansa ovat tässä asiassa vieraantuneet toisistaan entistä enemmän. Maria on varmaan oikeassa, kun sanoo, että jotakin myönteistä on tapahtunut viimeisen vuoden aikana. Luulen, että tämä Haavisto-huuma on rakentunut juuri näille kansan tunnoille moniarvoisesta kohtuullisemmasta ja oikeudenmukaisemmasta elämästä. Ne etsivät purkautumistietään uudeksi poliittiseksi toiminnaksi. Poliittinen puoluejärjestelmä ideologeineen on auttamattomasti vanhentunut. Tarvitaan uusia ideologioita, jotka kolahtavat tämän päivän ihmisten arjen elämään.
VastaaPoistaJatkan hieman Timon esilleottamaa työllisyysteemaa, koska nyt tarvittaisiin yhteiskunnallista tilaa kasvun ja työllisyyden välisen positiivisen yhteyden purkamiselle. On hämmästyttävää, että siitä käydään niin vähän keskustelua julkisuudessa.
VastaaPoistaEtenkin talouden laskuaikoina – kuten nyt – kasvun välttämättömyyttä perustellaan erityisen vahvasti juuri työllisyys-argumentilla. Ymmärrettävistä syistä se on vahva kasvutalouden oikeuttamisyritys JOS enemmistö tähän argumenttiin uskoo. Perusteet uskoa tuohon argumenttiin heikkenevät, kun vastassa ovat sekä ekologiset rajat että kasvun hiipuminen talouskriisin seurauksena.
Jatkuvaa kasvua hakeva järjestelmä on työllisyyden suhteen umpikujassa. Kasvua pyritään hakemaan sekä laadullisen että määrällisen kehityksen kautta. Timon mainitsema ihmistyön korvaaminen muilla energiamuodoilla on yhdenlaista laadullista kasvua ja tehokkuutta, jolla voidaan saavuttaa paljon hyviäkin asioita. Jotta työttömyys ei lisääntyisi, kasvuun perustuva järjestelmä on kuitenkin pakotettu (!) lisäämään jatkuvasti tuotantoa ja kulutusta eli määrällistä kasvua, jolla on taipumus tuottaa vaarallisia ilmasto- ja muita ympäristöhaittoja. Myös resurssien niukkuus asettaa rajoja määrälliselle kasvulle. Valtavirta-politiikassa vihreästä kasvusta toivotaan pelastajaa kasvun ympäristöhaitoille. Teknologisen kehityksen toivotaan pystyvän irtikytkemään kasvu ympäristöhaitoista vaikka se edellyttäisi jotakuinkin ihmettä. Monet ovat jo tunnustaneet, että vaikka teknologiassa saavutettaisiin hurjiakin hyppäyksiä poliittiset, institutionaalis-rakenteelliset ja liiketoiminnalliset esteet irtikytkennälle ovat liian suuret.
Koska suuri osa päättäjistä on jumiutunut kasvuun perustuvaan ajatteluun ja järjestelmään, muut kuin kasvuun sidotut tavat ratkaista työttömyyttä jäävät pahasti marginaaliin. Kuitenkin juuri nyt pitäisi etsiä muita tapoja ylläpitää työllisyyttä kuin epätoivoisen lisäkasvun kautta.
Yksi vaihtoehtoinen tie on, että tuottavuus, joka syntyy resurssien tehokkaasta käytöstä, hyödynnettäisiin yhteiskunnassa lisäämällä ihmisten ajankäytöllistä hyvinvointia. Sen sijaan että ratkaisua työllisyyteen haetaan tuotannon ja kulutuksen lisäämisestä, työssäkäyville annetaan mahdollisuuksia vapaaehtoisesti vähentää työpäiviensä ja/tai –viikkojensa pituutta. Tämä tarkoittaa samalla olemassaolevan työn jakamista tasaisemmin kansalaisten kesken. Nythän tilanne on se, että aivan liian monilla ei ole työtä lainkaan ja iso osa kansalaisista haluaisi tehdä vähemmän työtä pienemmällä korvauksella, jos siihen annettaisiin joustavia mahdollisuuksia. Tässä lähestymistavassa yhteiskunnassa toimitaan tehokkaasti ja lisätään hyvinvointia, kun kansalaisilla on niin halutessaan mahdollisuus vaihtaa osa työhön käyttämästään ajasta (ja siihen kytkeytyvästä korvauksesta) vapaa-aikaan. Monet ajankäyttötutkimukset tukisivat tällaista ratkaisua myös ekologisista eikä vain onnellisuus-syistä.
Pitäisikö ottaa mallia osa-aikatyön luvatusta maasta Hollannista, jossa lainsäädäntö merkittävällä tavalla tukee ihmisten pyrkimystä tehdä osa-aikatyötä?
t. Maria J.
Korjaus: Edellinen puheenvuoro on siis lisäys Paavon esilleottamaan työllisyys-teemaan. :)
VastaaPoista