lauantai 14. huhtikuuta 2012

Degrowth vai vihreä kasvu?

Tervetuloa seuraamaan väittelyä Suomen sosiaalifoorumiin:

DEGROWTH VS. VIHREÄ KASVU - kumpi voittaa?

Aika: Lauantaina 21.4.2012 klo 14-15.45
Paikka: Arbiksen juhlasali, Dagmarinkatu 3, Helsinki

Kukapa ei haluaisi lopettaa ympäristötuhoa ja lisätä tasa-arvoa. Mutta miten tässä onnistutaan? Yhdet vaativat kasvupakosta vapautumista ja talouslaskun toivottamista tervetulleeksi, toiset esittävät vihreän kasvun ratkaisevan aikamme suuret haasteet.

Tule kuulemaan, ovatko ratkaisun avaimet vihreän kasvun apostoleilla vai degrowth -utoopikoilla! Mukana: Jaana Airaksinen (Into Kustannus), Antti Alaja (Sorsa-säätiö), Timo Järvensivu (Aalto-yliopisto, degrowth.fi), Jarna Pasanen (Maan ystävät) ja Heikki Sairanen (Vihreät).

Järjestää: Suomen degrowth-verkosto, Maan ystävät, HY:n Attac, Demokratiafoorumi.

Lisätietoja: http://www.sosiaalifoorumi.fi/
 

11 kommenttia:

  1. Hei, kiitos keskustelusta omasta puolestani! Olisi kiinnostavaa kuulla, millaisia ajatuksia ihmisillä heräsi. Itse yllätyin, miten ajatus aineettomasta kasvusta vielä elää; että bittien siirto olisi aineetonta eikä vaadi energiaa. Vankka aineellisuus on helppo todentaa yksinkertaisella kokeella: vetää tietokoneen virtajohdon seinästä ja testaa, miten kauan biteillä on käyttöä ilman sähköä. Tai hajottaa tietokoneen ja ottaa kaiken ilon irti aineettomuudesta. Tai blokkaa palvelinkeskuksen energiansaannin ja kokeilee mitä tapahtuu.

    t. Jarna Pasanen

    VastaaPoista
  2. Tarkistelin tätä vielä fiksummiltani jälkikäteen. Heidän aika vahva mutu oli, että tiedonsiirto ei itsessään vaadi energiaa, kun taas tiedon järjestäminen taas vaatii.

    Täysin teoreettisen keskustelun sijaan tosimaailmassa on minusta täysin selvä, että esimerkiksi telekommunikointi voi vähentää päästöjä valtavasti esimerkiksi autoilua vähentämällä.

    Täysin energiakuluttamaton maailma on minusta mahdoton ajatus ja onneksi meillä on esimerkiksi aurinkoenergiaa aivan tarpeeksi pienen informaatioyhteiskunnan tarpeisiin. Se että pilvipalvelut syövät entistä enemmän sähköä on monin tavoin hyvä asia: pilvessähän tietokoneet ovat oikein mukavasti yhteiskäytössä nykyisen tuhlailevan tyhjänpäiten omistamisen sijaan. Samalla suuret datakeskukset voivat käyttää uusiutuvia ja toimia voidaan myös tehostaa (toisin kuin vaikka jokaisen meistä oman pc:n).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedonsiirto ei ehkä teoriassa vaadi energiaa, mutta käytännössä se kyllä vaatii sitä aika tavalla.

      Ymmärtääkseni käsitys bittitalouden irtikytkeytymisestä reaalitaloudesta perustuu lähinnä teoriaan ja uskomuksiin, ei niinkään empiriaan. Sama muuten pätee myös palvelutalouteen, sekin on todellisuudessa varsin ahnas resurssien käyttäjä esim. tuotettuun lisäarvoon suhteutettuna.

      Energiaa kuluttamatonta maailmaa voi ihailla iltaisin taivaalta. Kaunis näky, näin kauempaa katsottuna. Luonnontieteissähän tälläinen tila tunnetaan esimerkiksi nimellä "kuolema."

      Siitä olen numeroiden valossa vahvasti eri mieltä, että uusiutuvat riittäisivät sekä informaatioyhteiskuntaan että edes jollain tavalla ihmisarvoiseen elämään edes suurimmalle osalle maailmassa 2050-luvulla elävistä. Puheet näistä 100% uusiutuvista energiaskenaarioista perustuvat aivan samanlaiseen teoriasokeuteen, käytännön unohtamiseen ja toiveajatteluun kuin toiveet materiasta irtikytketystä bittitaloudesta.

      Poista
  3. Miksi pitäisi tavoitella kasvua, jos päämääränä on turvata hyvinvointi niukentuvan luonnon keskellä?

    Jos on löydettävä uudenlainen ratkaisu, miksi yksi muuttuja (kasvu) pitäisi liimata palapeliin kiinni?

    T: Olli

    VastaaPoista
  4. Miksi hylätä kasvu, kun voi tavoitella kaikkea kolmea yhtä aikaa? Miksi yksi muuttuja pitäisi irroittaa sorkkaraudalla, kun se on jo hyvässä symbioosissa muiden muuttujien kanssa?

    VastaaPoista
  5. Miksi kasvu olisi ilman muuta tärkeä ja tavoiteltava asia? Kasvu on vähän kuin tie, jota olemme tottuneet polkemaan. Se kuuluu päivään, koska olemme siihen tottuneet.

    Luonnontieteiden puolelta tulee rajoja sille, mikä toimii, kun ihmisiä on enemmän ja luonnon elinvoimaisuus käy niukemmaksi.

    Käytännössä me pelaamme luonnon kanssa jo huomaamattamme eri peliä, kuin mihin olemme kasvaneet. On aika tunnistaa tilanne ja muuttaa tavoitteita.

    T: Olli

    VastaaPoista
  6. Minä olen aina ihmetellyt tätä kasvun tarvetta. Eikö pitäisi pyrkiä harmooniseen, onnelliseen elämään ja sopusointuun luonnon kanssa? Mihin kasvua tarvitaan? Ainakaan Suomessa se ei ole mennyt köyhien eduksi. Tuloerot ovat vain kasvaneet. Harmoninen elämä voi tarkoittaa joillakin aloilla ja kestävillä tuotteilla kasvua ja toisilla laskua. Meidän kulttuurimme sekoittaa onnellisuuden ja talouden kasvun toisiinsa. Ihminen voi elää onnellista elämää silloin, kun hänen aineelliset perustarpeensa ovat tyydetyt. Vaikka eläisi vähemmällä kuluttamisella, voi olla mahdollista elää arkisen palkitsevan työnteon ilolla. Mielestäni meidän pitäisi juosta nykyään ennen kaikkea työnilon perässä eikä erojen perässä. Työn sisäinen palkitsevuus on kärsinyt inflaatiosta.

    VastaaPoista
  7. ... siis eurojen perässä, ei erojen perässä :D...

    VastaaPoista
  8. Kirjoitustiheys näyttää harventuneen oleellisesti. Harmi. Onko keskustelu siirtynyt muualle vai onko aiheesta vain vaikea keksiä uutta?
    terveisin: "Jo pari vuotta taustalla kirjoituksia lukenut ja niistä kovasti innostunut." Kiitos ylläpitäjille ja muille keskustelijoille.

    VastaaPoista
  9. Aihetta tutkitaan ja siitä keskustellaan nyt kovasti eri näkökulmista eri foorumeilla - esimerkiksi muutama päivä sitten SYKEn järjestämässä Vihreä talous -tutkijaseminaarissa. Kasvukritiikki ei suinkaan ole laantunut, vaikka sitä ei olekaan esiintynyt julkisessa keskustelussa yhtä laajasti kuin taannoin.

    Tämän blogin tahti on tosiaan hidastunut viime aikoina, koska energiaa on suunnattu muihin kirjoitustöihin. Tilanne saattaa hyvin keinahtaa tulevaisuudessa myös toiseen suuntaan.

    VastaaPoista
  10. Ratkaisu maailman talouskriiseihin ei ole jatkuvassa pakkokasvussa, vaan menojen sopeuttamisessa tuloihin ja velkapääomalla rakennetun elintason palauttamisessa reaalisen kantokyvyn mukaiselle tasolle. Tämä tekee kipeää, koska se merkitsee sijoitusomaisuuden arvojen putoamista, deflaatiota (hinnat ja palkat laskevat), investointien pysähtymistä, työttömyyden hoitamista tasaamalla sitä ja vaihtamalla se joutilaisuuteen. Vain se on valittavissa, tuleeko taloustaantuma harkitusti vai pakolla.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.