Vihreä Sivistysliitto Visili on alkanut julkaista uutta, tai oikeastaan uudistettua, Teema-nettilehteä. Tuoreimmassa numerossa käsitellään vihreää taloutta eri näkökulmista.
Visilin puheenjohtaja Mikko Airto käsittelee omassa kirjoituksessaan oivaltavasti kasvun ja onnellisuuden käsitteitä. Hän argumentoi poliittisten utopioiden puolesta.
Omassa kirjoituksessani nostan Sairasen ja Stenhällin kirjasta esiin muutaman keskeisen sokean pisteen. Kritisoin erityisesti kirjoittajien keskittymistä reaalipolitiikkaan: tällainen politiikka ei ole riittävän radikaalia nykyisessä ekologisesti kestämättömässä tilanteessa. Poliittisia utopioita tarvitaan nykytilanteessa kipeämmin kuin reaalipolitiikkaa - kuten myös Airto argumentoi.
Kuvaan kirjoituksessani tiiviisti kaksi oppimisen kehää: teknistaloudellisten osaratkaisujen kehän sekä syvemmän oppimiskehän, jossa tavoitellaan perusarvoista ja päämääristä lähtevää kokonaisvaltaista kehittämistä (ks. oheinen kuva, klikkaa nähdäksesi suurempana).
Argumenttini on, että teknistaloudellinen ratkaisujen kehä, jonka puitteissa reaalipolitiikka väistämättä toimii, keskittyy liian lyhyeen aikajänteeseen ja tuottaa viiveellä syntyviä ongelmia, kuten globaaleja ekologisia kriisejä. Reaalipolitiikka ei pysty estämään pitkän aikavälin kriisiytymistä, koska se ei pureudu ongelmien perussyihin.
Hahmottelen kirjoituksessani neljä askelta kohti kokonaisvaltaista, toisen kehän oppimista. Väitän, että nämä askeleet, muodossa tai toisessa, ovat välttämättömiä tiellä kohti kasvuvapaata, hyvinvoivaa Suomea:
- Tarvitsemme tulevaisuuseduskunnan
- On lähdettävä liikkeelle kokonaisuudesta, ei osaratkaisuista
- Kansalaisten kriittistä ajattelutaitoa on edistettävä
- Nykyiset valtarakenteet on purettava, jotta saamme raivattua tilaa paremmille demokratian rakenteille
Tammilehdon argumentointi on vahvaa ja perusteiltaan samaa, kuin mitä degrowth-keskustelu on tänä päivänä: "Todellisuudessa talouden on siis kasvettava vain siksi, että eliittien maapallon laajuinen ryöstöretki voisi jatkua. Kun jotakin hanketta perustellaan taloudellisella kasvulla, kysymys on tietoisesta tai vallitsevan ideologian ohjaamasta hämäyksestä: hankkeen rikollinen luonne halutaan peittää näennäisesti neutraalilla taloudellisella terminologialla."
Talouskasvuideologian seuraukset ovat ilmeiset, kuten esimerkiksi Nature-lehdessä julkaistu tuore tieteellinen artikkeli osoittaa. Teknologinen kehitys ei ole vähentänyt "maapallon laajuisen ryöstöretken" ongelmia. Päinvastoin, ongelmat ovat kasautuneet ja niiden kasautuminen on vain vahvistunut.
Kestävän (lue: kestämättömän) kehityksen suunta ei ole muuttunut 22 vuodessa Tammilehdon artikkelin jälkeen. Ryöstöretki jatkuu. Mitä teemme seuraavat 22 vuotta? Keskitymmekö edelleenkin reaalipolitiikkaan, "toteutettavissa oleviin ratkaisuihin"? Vai olisiko jo aika etsiä yhdessä sellaista uutta utopiaa, jonka voisimme toteuttaa ja näin syrjäyttää nykyisen tuhoisan reaalipolitiikan kehän?
