Six perspectives on sustainable economy

What is sustainable economy? Can we decouple economic growth from its environmentally harmful effects? Is the future well-being of humanity built more on the well-being of the economy, or on the well-being of the Nature?

As I explain in my recent article, we may answer these questions in at least six ways. Our answers differ based on how we believe the world (including the Nature, the humanity, and the economy) works.

We may believe that sustainable economy is (or should be) built on:

1. Economic growth
2. Green growth
3. Green economy
4. Green degrowth
5. Green society
6. Green society detached from economism

What do you believe?

Avoin kirje Sixten Korkmanille: Degrowth-leimakirves osui olkiukkoon

Hyvä Sixten Korkman,

Nostitte Helsingin Sanomien kolumnissanne Sekä jäärät että hörhöt ovat väärässä: Talouskasvu ja ympäristö eivät ole toistensa vihollisia esille tärkeitä näkökulmia. Kirjoitus oli monella tavalla ansiokas ja sisälsi tärkeitä viestejä päättäjille.

Aloititte kolumninne seuraavasti:

"Talouskasvu ja kestävä ympäristö ovat ristiriitaisia tavoitteita. Näin ajattelevat sekä elinkeinoelämän vanhat parrat että viherpiipertäjät. Edelliset vaativat siksi ympäristöpolitiikan vesittämistä ja jälkimmäiset talouden kääntämistä pysyvästi laskuun (degrowth)."

Kirjoituksenne osuu tässä harmillisella tavalla olkiukkoon. Kirjoitin kolumnistanne vastineen Helsingin sanomille, mutta lehti ei ole ainakaan vielä (maanantaina 30.11. klo 09.00) julkaissut vastinettani. Julkaisenkin vastineeni nyt avoimena kirjeenä. Tavoitteeni on edistää avointa keskustelua aiheesta, jotta yhteinen ymmärryksemme aihepiiristä lisääntyisi.

Tässä Helsingin Sanomiin lähettämäni vastine kokonaisuudessaan:

------

Sixten Korkman (HS.fi 19.11.) nosti esille tärkeitä näkökulmia talouden ja ympäristön välisestä suhteesta. Kirjoittaessaan viherpiipertäjistä Korkmanin leimakirves heiluu kuitenkin tavalla, joka osuu olkiukkoon.

Korkman on antanut itselleen ymmärtää, että degrowthissa on kyse talouden kääntämisestä pysyvästi laskuun. Jo pikainen katsaus akateemiseen tutkimukseen aiheesta (esim. Schneider, Kallis ja Martinez 2010) paljastaa, että tämä väärinymmärrys olisi ollut helposti vältettävissä.

Degrowthissa on kyse monimuotoisesta nykyisen talousjärjestelmän, kulutuskulttuurin sekä talous- ja ympäristöpolitiikan kriittisestä tarkastelusta. Yhdistävä tekijä on bkt-kasvuun liikaa keskittyvän talouspolitiikan kritiikki. Taustalla on pettymys ympäristöongelmien jatkuvaan pahenemiseen siitä huolimatta, että tietoa kestävistä ratkaisuvaihtoehdoista ei ole tähänkään asti puuttunut.

Siitä, että jotain asiaa kritisoidaan ei seuraa sitä, että kritisoidun asian vastakohtaa pidettäisiin tavoiteltavana. Tarkastellaan esimerkiksi lihavuustutkimusten tuloksia. On vakuuttavaa tutkimustietoa siitä, että liikalihavuuteen liittyy terveyshaittoja ja laihduttaminen on usein hyvä keino vähentää näitä haittoja. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että loputon laihduttaminen olisi terveellistä. Liiallinen laihduttaminen voi olla jopa liikalihavuutta haitallisempaa. Tärkeintä on löytää terveelliset elintavat.

Samalla tavalla bkt-kasvukeskeisyyden kritiikki ei tarkoita sitä, että bkt:n pysyvää laskua pidettäisiin järkevänä tavoitteena. Olennaista ei ole se, kasvaako bkt vai ei. Tärkeintä on löytää ja tukea sellaisia ihmiskunnan hyvinvointia edistäviä elintapoja, jotka ovat samalla luonnon kantokyvyn kannalta kestäviä.

Korkman esittää ratkaisuja, jotka ovat hyviä ja tavoiteltavia. Pienennetään kasvihuonepäästöjä, lopetetaan fossiilisten polttoaineiden tukiaiset, hyödynnetään kestävästi uusiutuvia resursseja. Erityisesti tarvitaan poliittista tahtoa ja kansainvälistä yhteistyötä ympäristövaikutusten huomioimiseksi siten, että markkinatalous saadaan valjastettua kestävien ympäristötavoitteiden mukaiseksi. Toivottu seuraus on kestävän kulutuksen ja tuotannon kasvu sekä kestämättömän kulutuksen ja tuotannon väheneminen.

Nämä kaikki ovat myös degrowth-liikkeen tavoitteita.

Argumenttianalyysin perusteella luokittelisin Korkmanin viherpiipertäjäksi. Määrittelen viherpiipertäjän nimittäin henkilöksi, jonka mielestä markkinatalous tulee valjastaa yhteiseen käyttöömme niin, että kulutus ja tuotanto pysyvät ympäristörajojen puitteissa ja ihmiset voivat elää hyvää elämää. Tervetuloa yhä kasvavaan joukkoomme.

Timo Järvensivu
Kauppatieteiden tohtori, tutkija
Helsinki

----

Hyvä Sixten Korkman,

Kiitos arvokkaasta kirjoituksestanne. Vastineeni lopun nosto virhepiipertäjistä on luonnollisestikin kirjoitettu pilke silmäkulmassa. Arvostan vastineeni herättämiä mahdollisia kommenttejanne ja jatkan mielelläni keskustelua aiheesta.

Ystävällisin terveisin
Timo Järvensivu

Puheenvuoroni Ilmastomarssilla

Tänään myös Helsingissä pidettiin People's Climate March 2015 eli suomeksi Ilmastomarssi 2015.

Minulla oli kunnia pitää Keynote-puheenvuoro Narinkkatorilla. Tässä puheenvuoroni kokonaisuudessaan:

Arvoisa marssiväki

Tämä on ilmastomarssi. Meillä on yhteinen missio: haluamme pysäyttää ilmastonmuutoksen, suojella luontoa ja turvata ihmiskunnan mahdollisuudet elää ihmisarvoista elämää myös tulevaisuudessa.

Haluan puheenvuorossani kertoa tiiviisti, miksi tämä tehtävä on mielestäni paljon yksinkertaisempi kuin usein ymmärrämme.

Kaikki haluavat rakentaa tulevaisuuden hyvinvointia kestävälle pohjalle. Monelle meistä tämä tarkoittaa sellaista tulevaisuutta, jossa kaikki on hyvin: luonto voi hyvin, ihmiskunta voi hyvin ja meillä menee taloudellisesti hyvin. Haluamme, että kaikki voittavat: luonto, ihminen ja talous. Win – win – win.

Väitän, että kuitenkin juuri tämä valtavirran win-win-win-ajattelu usein estää meitä tekemästä niitä tärkeitä teknologisia, taloudellisia ja inhimillisesti päätöksiä, joita tämä ihmiskunnan historiassa erittäin poikkeuksellinen tilanne nyt vaatii.

Jos olemme optimisteja, pidämme selvänä että tämä win-win-win on mahdollista saavuttaa. On vain jatkettava innovointia siten, että talouskasvu saadaan irtikytkettyä ympäristöhaitoistaan.

Jos olemme pessimistejä, emme usko irtikytkennän onnistumiseen riittävän nopeasti ja riittävällä voimakkuudella. Jos tämä pessimistinen skenaario toteutuu, jompikumpi lopulta häviää – luonto tai talous. Joko ilmastonmuutos hoidetaan ja talouskasvu kääntyy negatiiviseksi, tai sitten talouskasvu jatkuu ja ilmastonmuutos karkaa käsistä.

Tutkimustuloksia löytyy puolesta ja vastaan. Minulla on teille kuitenkin ilosanoma. Sillä ei ole väliä, olemmeko me optimisteja vai pessimistejä. Ratkaisu ei riipu siitä, uskommeko win-win-win-tulevaisuuteen vai emme.

Ratkaisu riippuu siitä, ymmärrämmekö valita oikean marssijärjestyksen. Kysymys kuuluu: mitkä valinnat on tehtävä ensin?

Vastaus on nähdäkseni yksiselitteinen ja marssijärjestys selvä:

Ensinnäkin: ihminen ei voi elää ilman luontoa, mutta luonto voi elää ilman ihmistä. Luonto ei neuvottele meidän kanssamme. Meidän on siis tehtävä ensin valinta luonnon puolesta.

Toiseksi: taloudellista vaihdantaa ei ole ilman ihmistä, mutta ihminen voi elää ilman taloudellista vaihdantaa. Viime kädessä taloudellinen järjestelmä elää ihmisen armoilla. Talous on juuri sellainen – ja vain sellainen – kuin me ihmiset haluamme.

Yleinen harhaluulo on esimerkiksi se, että rahan niukkuus olisi ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun tai oikeudenmukaisen ja ihmisarvoisen elämän este. Ei ole. Rahasta ei ole niukkuutta. On kirjanpidollinen fakta, että rahaa on saatavilla viime kädessä keskuspankista niin paljon kuin sitä päätämme yhdessä haluta.
Oikeasti niukkuutta on vain luonnonresursseista sekä ihmisten yhteisestä muutoshalukkuudesta ja muutoskyvystä.

Mutta miksi me silti jatkamme ilmastoneuvotteluja taloudellisten intressien kanssa? Meillä ei oikeastaan ole syytä neuvotella luonnonsuojelusta talouden kanssa. Talous voidaan viime kädessä aina muovata sellaiseksi kuin sen haluamme.

Hyvät ystävät – marssijärjestys on selvä:

Yksi: suojellaan luontoa ja asetetaan rajat ilmastonmuutokselle. Tämä ei ole taloudellinen valinta. Tämä on valinta luonnon ja ihmisten puolesta.

Kaksi: Kun luonto on suojeltu ja rajat ilmastonmuutokselle asetettu, seuraava askel on miettiä, mitä ihmisarvoinen elämä tarkoittaa ja miten turvaamme sen kaikille. Tämäkään ei ole taloudellinen valinta, vaan arvopohjainen valinta.

Vasta kolmanneksi tulevat taloudelliset valinnat. Markkinatalous on parhaimmillaan hyvä renki, mutta sen on toimittava luonnon asettamissa rajoissa ja ihmisten oikeudenmukaista hyvinvointia kunnioittavalla tavalla.

Kun toimimme tämän marssijärjestyksen mukaisesti, sillä ei ole väliä, että olemmeko nyt optimisteja vai pessimistejä. Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden hävittäminen on joka tapauksessa pysäytettävä.

Jos optimistit ovat oikeassa, ilmastonmuutos saadaan hallintaan tavalla, joka ei heikennä talouskasvua. Jos pessimistit ovat oikeassa, ilmastonmuutoksen hallintaan saamisen seurauksena joudumme tinkimään talouskasvusta.

Aikaa ja energiaa on turha käyttää väittelyyn siitä, kumpi tulevaisuus toteutuu todennäköisemmin. Tänään on aika marssia ilmaston ja ihmisarvoisen tulevaisuuden puolesta.

- Timo Järvensivu, kauppatieteiden tohtori, tutkija ja yrittäjä

Asiaa kohtuutaloudesta ja degrowthista - Seminaari ja julkaisuja

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoululla kokoonnuttiin 25.11.2015 lähes 650 osallistujan voimin pohtimaan Kohtuutaloutta. Tilaisuuden järjesti Suomen Luonnonsuojeluliitto yhteistyössä Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun vastuullisen talouden tutkimusryhmän sekä Suomen degrowth-verkoston kanssa.

Tilaisuuden puheenvuorot olivat varsin kiinnostavia. Apulaisprofessori Viviana Asara esitteli kansainvälisen Research & Degrowth -tutkimusryhmän kanssa tehdyn tiivistelmän keskeisimmistä näkökulmista degrowth-aiheeseen. Puheenvuoro tiivisti hyvin kansainvälisen keskustelun aiheesta ja osoitti, että me Suomessa olemme mukana keskustelun eturintamassa.

Viviana Asara - Degrowth as a social-ecological transformation

Avauspuheenvuoron jälkeen oli kiinnostava paneelikeskustelu, jossa näkemyksiään avasivat Anni Huhtala (ylijohtaja, VATT), Outi Hakkarainen (kehityspoliittinen asiantuntija, Kepa), Timo Järvensivu (KTT, tutkija, Aalto-yliopisto) ja Anna Latva-Pukkila (Suomen luonnonsuojeluliitto, Kohtuutalous-hanke). Keskustelun herättelijänä toimi Leo Stranius (Suomen luonnonsuojeluliitto).

Paneelikeskustelussa todettiin yhteen ääneen, että talous ei sinänsä ole este esimerkiksi ilmastonmuutoksen pysäyttämiselle tai luonnon monimuotoisuudesta huolehtimisille. Keskustelun pohjalta rohkenen vetää yhteen seuraavan johtopäätöksen: Kansantaloustieteen tavoitteena ei ole talous, vaan hyvinvointi. Kansantaloustieteen näkökulmasta sellainenkin tilanne on täysin mahdollinen, että hyvinvoinnin maksimointi (pitkällä aikavälillä, tulevat sukupolvet huomioon ottaen) voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että talouskasvusta tingitään (ainakin lyhyellä aikavälillä, nykyisten yltäkylläisyydessä elävien elintasosta tinkien).

Tero Toivanen - Yhteisvauraus kasvutalouden vaihtoehtona

Paneelikeskustelun jälkeen tutkija Tero Toivanen avasi näkemyksiä yhteisvaurauden hyvästä hallinnoinnista tulevan hyvinvoinnin mahdollistamiseksi.
 

Tuuli Hirvilammi - Hyvinvointia ilman talouskasvua

Tuuli Hirvilammi pohti hyvinvoinnin talouskasvua syvempää olemusta.

Marko Ulvila - Mitä kasvun jälkeen? Kuva: energian keskeisyys kasvun takana

Marko Ulvila kävi läpi niitä lohdullisen lukuisia näkökulmia, joihin pohjautuen hyvinvointia voidaan rakentaa myös kasvun jälkeen.

Tilaisuuden esitysmateriaalit ovat ladattavissa tapahtuman sivustolta. 

Tilaisuudessa oli jaossa uunituore Luonnonsuojeluliiton Kohtuutalous-hankkeen julkaisu Kasvunvara on käytetty – Kohtuutalouden ratkaisut. Julkaisu on ladattavissa täältä (PDF). Tässä julkaisussa on tiivistetty selkeästi tärkeimmät kohtuutalouteen ja degrowthiin liittyvät kysymykset. Suosittelen lukemaan ajatuksella!

Keskustelua käydään laajalla rintamalla myös muualla. Useat tutkijat ja tutkijaksi aikovat tekevät jatkuvasti työtä kohtuutalouden ja degrowthin paremman ymmärryksen edistämiseksi. Esimerkiksi Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa tänä kesänä harjoittelijana toiminut Julia Müller on kirjoittanut harjoittelunsa ohessa ansiokkaan pohdinnan ja julkaisun vihreän talouden haasteista.

Avoin "Talous ja ympäristö" hakutietokanta tutkijoiden käyttöön! Ohessa linkit aineistoon

Degrowth.fi -projektin yhtenä tuotoksena olemme nyt avanneet avoimen "Talous ja ympäristö" -hakutietokannan kaikkien käyttöön. Tietokanta on hyödynnettävissä vapaasti esimerkiksi gradujen, opinnäytetöiden, akateemisten tutkimusten ja muiden selvitysten tekemiseen.

Tietokanta on luotu kesällä ja syksyllä 2015 projektissa, jonka tavoitteena oli luoda katsaus yleisistä sähköisistä hakutietokannoista sekä muutamista suomalaisista sanoma- ja aikakausilehdistä löytyvistä suomenkielisistä talouden ja ympäristön väliseen yhteyteen liittyvistä teksteistä.

Tietokanta on avoimesti kaikkien käytössä. Tietokanta löytyy Google Drive -kansiona TÄSTÄ LINKISTÄ.

Tietokannan kuvauksen ja käyttöohjeet (pdf) löydät TÄSTÄ LINKISTÄ.

Tietokanta sisältää haut seuraavilla hakusanoilla:
1. Talous ja luonto
2. Talous ja ympäristö
3. Talouskasvu ja luonto
4. Talouskasvu ja ympäristö
5. Degrowth
6. Talouskasvun rajat

Edellä mainituilla hakusanoilla on tehty haut seuraavista hakutietokannoista:

1. Tieteelliset artikkelit: 

- Alli (https://alli.linneanet.fi)

- Arto (https://arto.linneanet.fi)

- Finna (https://www.finna.fi)

- Helka (https://helka.linneanet.fi)

- Melinda (http://melinda.kansalliskirjasto.fi)

- Google Scholar (scholar.google.com)

2. Internet ja sosiaalinen media:

- Google-haku (www.google.fi)

- Twitter (www.twitter.com)

3. Valikoidut suomenkieliset sanoma- ja aikakausilehdet:

- Aamulehti

- Helsingin Sanomat

- Kauppalehti

- Suomen Kuvalehti

- Talouselämä

Sitra.fi - Rajatonta keskustelua kestävästä taloudesta

Kirjoitin Sitralle artikkelin siitä, miten helppoa on "ohikeskustella" kestävästä taloudesta.

Voiko hyvinvointi perustua kestämättömälle taloudelle? Ei tietenkään. Taloudenpidon on oltava kestävällä pohjalla. Kuinka tästä yksinkertaisesta tosiasiasta voisi edes löytyä eriäviä mielipiteitä? Helposti. Kestävästä taloudesta voidaan olla eri mieltä niin kauan kuin meillä on eri käsityksiä siitä, mitä ”kestävyys” on. Nykyinen kestämätön kehitys jatkunee niin kauan kuin keskustelijat jatkavat keskinäistä ohipuhumista.

Keskustelusta on erotettavissa ainakin kuusi eri näkökulmaa (ks. kuvio).

Eri näkökulmia erottavat uskomukset erityisesti kahdella ulottuvuudella:

1. Kuinka todennäköisesti teknologian avulla talouskasvu ja ympäristöhaitta ovat irtikytkettävissä toisistaan riittävän nopeasti ja voimakkaasti ekologisen katastrofin välttämiseksi?
2. Kumpi oikeastaan onkaan tärkeämpää ihmisten hyvinvoinnille - luonnonympäristön "hyvinvointi" vai taloudellisen toimeliaisuuden "hyvinvointi"?

Mitkä ovat Sinun uskomuksesi näiden kysymysten osalta?

Degrowthista Luonnonsuojelijassa

"Olen Luonnonsuojelija. Timo Luonnonsuojelija."

Tuoreesta Luonnonsuojelija-lehdestä löytyy haastatteluuni perustuva juttu degrowthista. Lehti löytyy kokonaisuudessaan myös Issuu.comista.

Samasta lehdestä löytyy juttu myös Suomen Luonnonsuojeluliiton Kohtuutalous-hankkeesta. Hanke järjestää kohtuutalouteen ja degrowthiin liittyviä tilaisuuksia eri puolilla Suomea. Esimerkiksi Aalto-yliopiston kauppakorkeakoululla järjestetään erittäin kiinnostava seminaari 25. marraskuuta 2015. Tule mukaan! Lisätietoja: www.sll.fi/kohtuutalous.

Ote lehtijutusta - Esimerkki siitä, minkälaiseen kehäpäätelmäkeskusteluun ja poliittisen vastuun pakoiluun olen usein törmännyt keskusteluissani taloustieteen asiantuntijoiden kanssa:

Miksi talouskasvua tarvitaan? 
Koska tarvitaan hyvinvointia, he [asiantuntijat] vastasivat.
Ovatko talouden kasvu ja hyvinvoinnin kasvu siis sama asia?
Ei… eivät ole. Eihän bruttokansantuotteen kasvu sinällään ole tärkeää vaan hyvinvoinnin kasvu.
Voiko bruttokansantuotteen kasvusta sitten tinkiä? 
Ei oikeastaan. Onhan se kuitenkin taustalla hyvinvoinnin kasvussa.
No entäs, kun tutkimusten mukaan käytämme aivan liikaa luonnonvaroja. Pitäisikö meillä olla vaihtoehtoinen suunnitelma? 
Ei… ulkoiskustannukset saadaan kyllä haltuun, kunhan vain järjestetään päästökauppa ja verotus kuntoon. Se on poliittinen, ei taloustieteen ongelma.

Taloustieteen mallinnuksethan ovat tunnetusti arvoneutraaleja, joten ne eivät millään lailla vaikuta siihen, minkälaisia poliittisia valintoja niiden pohjalta tehdään. Eiväthän?

Kestävän talouden marssijärjestys

Kirjoitin kestävän talouden marssijärjestyksestä Suomen luonnonsuojeluliiton blogiin. Tavoitteenani oli määritellä nykyisen valtavirtaisen talouspolitiikan prioriteettijärjestyksen tilalle ekologisesti ja inhimillisesti kestävämpi prioriteettijärjestys.

Nykyisen valtavirtapolitiikan prioriteetit vaikuttavat selviltä (ks. ensimmäinen kuva ja klikkaa tarvittaessa suuremmaksi):

1. Talouskasvu on hyvinvoinnin perusta, joten ensisijaista on panostaa siihen. 
2. Jos talouskasvu sattuu olemaan epäoikeudenmukaista, siitä tehdään oikeudenmukaista. 
3. Jos talouskasvu sattuu olemaan harmaata tai mustaa, siitä tehdään vihreää. 
4. Jos oikeudenmukaisuuden edistäminen tai talouden vihertäminen haittaavat talouskasvua, palataan alkuun ja etsitään talouskasvun lähteitä.

Ongelmana on se, että talouskasvu ja luonnonympäristöstä huolehtiminen voivat olla (vaikka eivät välttämättä ole) tulevina vuosikymmeninä keskenään ristiriidassa, jolloin tämä marssijärjestys johtaisi umpikujaan ja toivottomuuteen.

Ehdotan tilalle kestävämpää, kasvutalouspolitiikkaan nähden käänteistä marssijärjestystä (ks. toinen kuva ja klikkaa tarvittaessa suuremmaksi):

1. Suojellaan luontoa ja pysytään sen kantokyvyn rajoissa. 
2. Edistetään sivistystä, jotta ihmiset ymmärtävät mitä oikeudenmukainen hyvinvointi on. 
3. Edistetään luonnon kantokyvyn rajoissa kaikkea sellaista taloudellista, kulttuurista, sosiaalista ja muuta toimintaa, joka lisää hyvinvointia oikeudenmukaisesti. (Ja vastaavasti estetään kaikkea sellaista toimintaa, joka ei pysy luonnon kantokyvyn rajoissa tai on oikeudenmukaisen hyvinvoinnin vastaista.)
4. Jos ihmisten toiminta ei pysy luonnon kantokyvyn rajoissa, palataan alkuun ja varmistetaan luonnon kantokyvyn rajoissa pysyminen.

Nähdäkseni tämä jälkimmäinen marssijärjestys noudattaisi paremmin sitä hierarkkista todellisuutta, jossa elämme: olemme riippuvaisia monimuotoisesta luonnosta, mutta emme ole samalla tavalla riippuvaisia talouskasvusta. Ilman edellistä emme voi elää, ilman jälkimmäistä voimme elää. Seurauksena ei välttämättä ole talouskasvuton tulevaisuus, mutta myös tähän on sivistyneesti varauduttava, jos ympäristöhaittojen irtikytkentä talouskasvusta ei onnistukaan.

Hieman pidempi argumentointi aiheesta siis Luonnonsuojeluliiton blogissa.