Nostitte Helsingin Sanomien kolumnissanne Sekä jäärät että hörhöt ovat väärässä: Talouskasvu ja ympäristö eivät ole toistensa vihollisia esille tärkeitä näkökulmia. Kirjoitus oli monella tavalla ansiokas ja sisälsi tärkeitä viestejä päättäjille.
Aloititte kolumninne seuraavasti:
"Talouskasvu ja kestävä ympäristö ovat ristiriitaisia tavoitteita. Näin ajattelevat sekä elinkeinoelämän vanhat parrat että viherpiipertäjät. Edelliset vaativat siksi ympäristöpolitiikan vesittämistä ja jälkimmäiset talouden kääntämistä pysyvästi laskuun (degrowth)."Kirjoituksenne osuu tässä harmillisella tavalla olkiukkoon. Kirjoitin kolumnistanne vastineen Helsingin sanomille, mutta lehti ei ole ainakaan vielä (maanantaina 30.11. klo 09.00) julkaissut vastinettani. Julkaisenkin vastineeni nyt avoimena kirjeenä. Tavoitteeni on edistää avointa keskustelua aiheesta, jotta yhteinen ymmärryksemme aihepiiristä lisääntyisi.
Tässä Helsingin Sanomiin lähettämäni vastine kokonaisuudessaan:
------
Sixten Korkman (HS.fi 19.11.) nosti esille tärkeitä näkökulmia talouden ja ympäristön välisestä suhteesta. Kirjoittaessaan viherpiipertäjistä Korkmanin leimakirves heiluu kuitenkin tavalla, joka osuu olkiukkoon.
Korkman on antanut itselleen ymmärtää, että degrowthissa on kyse talouden kääntämisestä pysyvästi laskuun. Jo pikainen katsaus akateemiseen tutkimukseen aiheesta (esim. Schneider, Kallis ja Martinez 2010) paljastaa, että tämä väärinymmärrys olisi ollut helposti vältettävissä.
Degrowthissa on kyse monimuotoisesta nykyisen talousjärjestelmän, kulutuskulttuurin sekä talous- ja ympäristöpolitiikan kriittisestä tarkastelusta. Yhdistävä tekijä on bkt-kasvuun liikaa keskittyvän talouspolitiikan kritiikki. Taustalla on pettymys ympäristöongelmien jatkuvaan pahenemiseen siitä huolimatta, että tietoa kestävistä ratkaisuvaihtoehdoista ei ole tähänkään asti puuttunut.
Siitä, että jotain asiaa kritisoidaan ei seuraa sitä, että kritisoidun asian vastakohtaa pidettäisiin tavoiteltavana. Tarkastellaan esimerkiksi lihavuustutkimusten tuloksia. On vakuuttavaa tutkimustietoa siitä, että liikalihavuuteen liittyy terveyshaittoja ja laihduttaminen on usein hyvä keino vähentää näitä haittoja. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että loputon laihduttaminen olisi terveellistä. Liiallinen laihduttaminen voi olla jopa liikalihavuutta haitallisempaa. Tärkeintä on löytää terveelliset elintavat.
Samalla tavalla bkt-kasvukeskeisyyden kritiikki ei tarkoita sitä, että bkt:n pysyvää laskua pidettäisiin järkevänä tavoitteena. Olennaista ei ole se, kasvaako bkt vai ei. Tärkeintä on löytää ja tukea sellaisia ihmiskunnan hyvinvointia edistäviä elintapoja, jotka ovat samalla luonnon kantokyvyn kannalta kestäviä.
Korkman esittää ratkaisuja, jotka ovat hyviä ja tavoiteltavia. Pienennetään kasvihuonepäästöjä, lopetetaan fossiilisten polttoaineiden tukiaiset, hyödynnetään kestävästi uusiutuvia resursseja. Erityisesti tarvitaan poliittista tahtoa ja kansainvälistä yhteistyötä ympäristövaikutusten huomioimiseksi siten, että markkinatalous saadaan valjastettua kestävien ympäristötavoitteiden mukaiseksi. Toivottu seuraus on kestävän kulutuksen ja tuotannon kasvu sekä kestämättömän kulutuksen ja tuotannon väheneminen.
Nämä kaikki ovat myös degrowth-liikkeen tavoitteita.
Argumenttianalyysin perusteella luokittelisin Korkmanin viherpiipertäjäksi. Määrittelen viherpiipertäjän nimittäin henkilöksi, jonka mielestä markkinatalous tulee valjastaa yhteiseen käyttöömme niin, että kulutus ja tuotanto pysyvät ympäristörajojen puitteissa ja ihmiset voivat elää hyvää elämää. Tervetuloa yhä kasvavaan joukkoomme.
Timo Järvensivu
Kauppatieteiden tohtori, tutkija
Helsinki
----
Hyvä Sixten Korkman,
Kiitos arvokkaasta kirjoituksestanne. Vastineeni lopun nosto virhepiipertäjistä on luonnollisestikin kirjoitettu pilke silmäkulmassa. Arvostan vastineeni herättämiä mahdollisia kommenttejanne ja jatkan mielelläni keskustelua aiheesta.
Ystävällisin terveisin
Timo Järvensivu
